tiistai 12. lokakuuta 2010

Isänmaan toivot ja toivottomat

Välillä se pistää silmään ja pahasti, vaikkakaan ei enää niin paljon kuin aiemmin. Siihen tottuu, vaikka sitä ei voi olla näkemättä tai kuulematta. Se on kaikkialla. Patriotismi, isänmaallisuus, nimittäin.

En usko, että koko maasta löytyy autokauppaa, jonka pihassa ei olisi edes yksi tähtilippu liehumassa. Autojen persuuksissa näkyy monesti isänmaallisia tarroja. Ulkona ei voi liikkua näkemättä USA:n lippuja, telkkaria on melkein mahdotonta katsoa törmäämättä vähän väliä patrioottisiin palopuheisiin (tästä vastuussa ovat pääosin poliitikot). Suuressa osassa amerikkalaisista kouluista, jopa esikouluista, aamu alkaa lippuvalalla:

I pledge allegiance to the flag of the United States of America, and to the republic for which it stands, one nation under God, indivisible, with liberty and justice for all.

Jokainen päivä on hyvä päivä juhlistaa amerikkalaisuutta. Sitä oikein hokemalla hoetaan, että tässä sitä ollaan; maailman paras kansa (ähäkutti, Newsweek oli eri mieltä, ja siitäkös kohu syntyi, tosin Suomessa enemmän kuin täällä). Vaikka vihaan yleistämistä, voisin rohkeasti sanoa, että amerikkalaiset ovat ylpeitä amerikkalaisuudestaan.

Urheilutapahtumat aloitetaan odotetusti vähän samaan tyyliin kuin Suomessakin, kansallislaululla, mutta, ah, paljon prameammin. Katsomossa seisotaan käsi sydämen päällä ja lauletaan Star-Spangled Banneria antaumuksella. Ok, tämän ymmärrän. Tämä kuuluu asiaan. Tässä maassahan ratkaistaan muuten mm. baseballin World Series ihan omin voimin (kanadalaisetkin saavat tosin osallistua leikkiin). Mitä tuota suotta olemaan vaatimaton.

En tiedä, miksi olin edes yllättynyt, että tänä kesänä näkemämme musikaalin aluksi koko katsomo nousi seisomaan, kääntyi kohti lipputankoa (oltiin siis ulkoilmateatterissa) ja laulaa luritteli kansallislaulun. Minä olin niin hölmistynyt, että melkein nauratti. Pihisin S:lle, että tämä menee nyt kyllä jo liian pitkälle. S:n selitys oli, että musikaalissa on mukana paljon highschoolilaisia, ja tämä on tavallaan heidän urheilutapahtumansa. Aha.

Minua ei isänmaallisuuden osoittaminen haittaa, kunhan se ei mene liiallisuuksiin. Niin kauan, kuin ollaan ylpeitä omasta maasta, mutta myös suvaitsevaisia ja kunnioittavia muita kohtaan, se on ihan okei. Tämänkokoisessa maassa tarvitaan jokin yhdistävä tekijä pitämään kansakunta koossa, ja patriotismi toimii tässä tapauksessa loistavana liimana. Uskonnosta tai politiikasta ei taida olla yhtenäistämisessä mitään apua, päin vastoin.

Suomen päässä ollaan valitettavasti menty siihen, että jos jonkun takin pieltä koristaa sininen risti tai seinällä roikkuu Suomen lippu, minä näen sinisen ja valkoisen lisäksi punaista, sillä minä yhdistän nuo symbolit äärimmäiseen, ylimieliseen ja suvaitsemattoman isänmaallisuuteen. "Suomi suomalaisille" ja niin edelleen. Normaalisti lippua vilautellaan vain erikoistapauksissa, kuten juhlapäivinä ja Suomen voittaessa MM-lätkämittelöt; muuten se saa olla nätisti taiteltuna jossain kaapin perukoilla. Sääli, sillä minusta olisi ollut mukava tuoda kaunis Suomen lippu mukanani tänne ja laittaa se jonnekin näkyville, mutta noiden aiemmin mainittujen mielleyhtymien vuoksi en halua, ainakaan vielä. Amerikan lippua taas voi heilutella ihan vaikka maanantain kunniaksi, eikä se tarkoita, että lipunliehuttelija olisi suvaitsematon ja ylimielinen, vaikka toki näitäkin liputtajia mahtuu ryhmään amerikkalaiset.

USA muuten sijoittui eräässä 30 kehittyneen maan välisessä koulutukseen liittyvässä tutkimuksessa häntäpään sijoille kaikessa muussa paitsi oppilaiden itsevarmuudessa; siinä se oli ykkönen. Olisikohan tällä sokealla USA on paras! -hypetyksellä, jota voisi ilkeästi aivopesuksikin kutsua, mitään tekemistä asian kanssa?


Suomi taas oli saman tutkimuksen kärjessä. Nyt voisi vähän heilutella sitä siniristilippua ja olla ylpeä suomalainen.

*****

Fakta #66: Kirjoitin kandintutkielmani aiheesta amerikkalainen patriotismi ja sen yhdistävä voima.

12 kommenttia:

  1. Mä jotenkin tykkään tosta isänmaallisuudesta. Tai oikeastaan noista "lippuleikeistä".
    Suomenlipusta on tehty aivan liian pyhä ja kaikki rentous on siitä kaukana. Meillä vedetään lippu esiin vain tositarkoituksella ja jos se esiintyy jossain muussa tilanteessa niin se todellakin mielletään jo rasismin puolelle.

    Ollessani jenkeissä reilu kuukausi 9/11:n jälkeen oli lippu ja isänmaa ehkä pahimmillaan. Mutta jotenkin kivalla tavalla. En edes osaa selittää.

    Mun mielestä lipun ja isänmaan palvonta on vielä paljon inhimillisempää kuin henkilöpalvonta.

    Ehdottomasti hommaat suomenlipputarran ja törkkäät sen teidän auton peppuun!

    VastaaPoista
  2. Samaa mieltä kuin nanna tossa...tai siis osittain: ehdottomasti se suomilippu jonnekin esille! Auto on hyvä.

    Ja itse satuin olemaan paikalla 9/11 aikaan ja kyllä, siihen hetkeen toi "yltiöisänmaallisuus" kyllä tavallaan sopi. Muuten mulla menee välillä tosi pahasti yli "amerikka on paras kaikista"-juttu. Ja kun ne ei edes "älyä" peitellä sitä..no mitäs sitä, hyvä itsetunto kun on :)

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Mielestäni sekä isänmaallisuus että uskonto on tärkeä osa amerikan kulttuuria enkä näe siinä mitään pahaa (tosin ääri-ilmiöt on kokonaan toinen asia). Minun Floridan kotini edessä liehuu sekä Suomen että USA:n lippu ja olen ylpeä niistä molemmista!

    VastaaPoista
  5. Ymmärrän hyvin Suomen lipun käytön haluttomuutesi, minulla on vähän sama juttu. Erään "reissu-univormun" jäljiltä minulla on fleece, jonka rintaan on kirjailtu reissun tunnus, ja vasempaan hihaan Suomen lippu. En muutenkaan sitä paljon käyttänyt kodin ulkopuolella, mutta en etenkään sen jälkeen, kun joku lipun nähtyään yhdisti minut yltiöisänmaallisiin. (Nggghh!!) Mutta sitten taas reppureissaajilla on usein rinkassa liput, ja juurikin autojen peräpuskureissa saattaa nähdä lipun, ilman että niitä yhdistää "Suomi suomalaisille" -meininkiin.

    Se minua ihmetyttää, että kun Amerikassa ihaillaan lippua niin suuresti, sitä kuitenkin käytetään epäkunnioittavasti. Esimerkiksi pikaruokalan (tai autokaupankin) pihassa se saattaa olla valahtanut puolitankoon eikä päiväkausiin kukaan korjaa tilannetta. Itse asiassa täälläkin lippu pitäisi laskea auringon laskiessa, ellei lippu ole kunnolla valaistu - minulle se oli iso yllätys, kun kaikki liput liehuu täällä ympäri vuorokauden kuitenkin.

    Täytyy tunnustaa, että silmään pistää enemmän ne negatiiviset patriotismin ilmentymät kuin positiiviset, vaikka niitä varmasti on yhtä paljon. Ehkä pitää harjaannuttaa silmää. Sillä välin en malta olla mainitsematta pitkään aikaan ärsyttävintä näkemääni puskuritarraa: "America. Love it or leave it." Erinomainen esimerkki laput silmillä -patriotismista, jota en voi sietää.

    VastaaPoista
  6. Toi Pilvin viimeisen kappaleen "America, love it or leave it" on mun mielestä hyvä esimerkki.

    Jenkeissä se on ihan ok. Nauraa hymähtäisin nähdessäni sille ja jos se olisi auton perässä niin ajattelisin, että siellä kyydissä istuu joku onnellinen, elämäänsä tyytyväinen perustyyppi. Ehkä matkalla jostain family restaurantista kotiin.

    Jos Suomessa joku lätkäisee vastaavan kyltin auton perään, "Suomi, love it or leave it", niin kuvittelisin autoa ajavan paksuniskaisen rasistin, jolla on vähintään leijonatatska takaraivossa :)

    Hassu juttu siis!

    VastaaPoista
  7. nanna: Olen aika lailla samaa mieltä kanssasi, jos se ei käynyt edellisestä merkinnästä vielä kunnolla selville. :) Nyt pitääkin alkaa metsästää lipputarraa, kyllä se näyttäisi aika hyvältä pikku-Tercelin pepussa. ;)

    Linda: Auton perään voisinkin lipun liimata, mutta asunnon seinälle en ehkä kuitenkaan... :P

    Hui, isänmaallisuus on varmasti ollut huipussaan 9/11:n aikana, aika hyvästä syystäkin tietysti. S:kin sanoi harkinneensa silloin armeijaan lähtemistä, mutta oli silloin vielä liian nuori (17-vuotias). Sittemmin into on vissiin vähän laantunut, ja nyt mies sotii mieluummin betoniviidakossa.

    Minäkään en oikein kestä tuota sokeata "ollaan kaikista parhaita" -mantraa. Millä mittarilla?

    Kate: Samaa mieltä, mutta yltiöpäisestä oman itsensä korostamisesta en tykkää, vaikka se osa kulttuuria onkin.

    Minäkin muuten olen ajatellut laittaa Suomen lipun kuistille liehumaan, kunhan saadaan ensin talo ja kuisti. :)

    Pilvi: Eikö olekin ärsyttävää, miten joku typerä ääri-ilmiö on pilannut Suomen lipun maineen?

    Me käytiin lauantaina yhdellä keikalla (Buckcherry!), ja roudarit olivat peittäneet yhden säilytyslaatikon USA:n lipulla. Reunat hipoivat maata, mutta ei se ketään näyttänyt haittaavan. Suomessahan pyhä lippu pitäisi polttaa kyseisen käsittelyn jälkeen, mutta täällä se ei vissiin ole niin justiinsa, kun "kaikki muutkin" kohtelevat lippua miten sattuu. Ja tosiaan, liput liehuvat kyllä yötä päivää, olipa tanko valaistu tai ei.

    Kyllä mullakin hyppii silmille enemmän juuri tuo äärimmäinen omahyväisyys kuin terve isänmaallisuus. Tosin ehkä se terve ilmentymä on vähän vähemmän in your face.

    nanna: Heh, totta. Täällä on paljon ärhäkämpiäkin puskiritarroja ilmaisemaan puna- ja paksuniskaisuutta ("N*gger please, it's the WHITE House!"); Suomessa riittää pelkkä "Suomi suomalaisille", vaikka pahempiakin valitettavasti varmasti löytyy...

    VastaaPoista
  8. Hahahaha tuo mainos!:DD Se on niin älytön, että aivan täydellisesti täällä repesin.:D Vähän luulen, että jos Suomessa koittais näyttää vastaavaa (esim. FIN-SWE-teemalla) primetime-aikaan, mahtais nousta melkoinen älämölö TV-kanavien palautebokseissa ja kohta ois mainos kuopattu...

    Lippujuttu sen sijaan herättää vaan hämmennystä, sillä itellä on aivan sama fiilis tosta suomenlipusta. Liekö se sitte juontaa juurensa siitä, ettei täällä muutenkaan saa oikein mitään pahemmin ylistää, tai leimataan itserakkaaksi paskiaiseksi. Kaikesta hehkutuksesta osataan aina kaivaa esiin enemmän negatiivista kuin positiivista, ja koska skinit sun muut ovat uskaltaneet suureen ääneen omia näkemyksiään kailottaa, niin se viaton puoli eli Suomi-ylpeys on jotenkin automaattisesti rinnastettu heihin ja heidän näkemyksiinsä eikä keneenkään muuhun, ellei sitte tosiaan oo toisinaan kyse siitä urheilusta, josta saa ihan luvan kanssa olla ylpeä olematta mitenkään väärällä tavalla itsevarma. En tiiä. Paljon kieroutumia tuntuu olevan kummankin maan ja sen kansalaisten tavoissa ilmaista sitä ylpeyttään.:p

    VastaaPoista
  9. Hahaa, eikö ookin "ihana" tuo mainos? :D Katsottiin sunnuntaina amerikkalaista jalkapalloa, ja tuo mainos tuli neljällä peräkkäisellä mainostauolla! Suomessahan voitais tehdä mainos vuoden -95 MM-kisojen pohjalta... :P "There are a couple of things Finland got right: Alcoholism and envy." Saattais tulla siitäkin sanomista.

    Joo, Suomessa on valloillaan joku ihme nöyristelykulttuuri, mutta sitten taas toisaalta sitä kansallista itsetuntoa pönkitetään muita maita mollaamalla asiasta mitään tietämättä. Täällä ollaan vaan ihan rehellisesti muita parempia (jälleen, asiasta mitään tietämättä). :D

    Ei voi mitään, mutta vaikka arvostankin suuresti sotaveteraaneja ja sitä, että Suomi on itsenäinen, en laittaisi koskaan päälleni "Kiitos 1939-1945" -paitaa, samasta syystä kuin en ompelisi Suomen lippua hihaan.

    Täällä sitten taas:

    http://www.youtube.com/watch?v=Q65KZIqay4E&feature=related

    "I'm proud to be an American, where at least I know I'm free."

    VastaaPoista
  10. Älä hyvä ihminen ala ikinä suunnittelemaan suomalaisia mainoksia työkses, ellet välttämättä halua olla työtön ja/tai saada porttikieltoa tähän maahan...hik!;p

    Nii, lyhyesti ja ytimekkäästi sanottuna on typerää olla joko liian vaatimaton taikka liian ylpeä oman maansa suhteen. Valitset sitten kumman tahansa noista näkökannoista, jätät aina jotain muuta huomioimatta sekä omassa maassa, että muissa kansoissa. Ei tää tilanne varmaan tästä koskaan tuu muuttumaan, niin syvässä ovat noi tavat aatella kuin stereotyyppinen suomalainen tai amerikkalainen.:>

    Toi video oli melkosen mahtipontinen. Hetkeksi tuli semmonen olo, että oispa muuten kiva olla jenkki, että pääsis olemaan noin ylpeä siitä mitä on ja mitä edustaa. Sitten muistin, että oonkin "vain suomalainen" ja masennuin, kuten perinteeseen kuuluu. Onneks on perjantai eli illalla meillä suomalaisillakin on viimein kivaa.;)

    VastaaPoista
  11. Mitä, eikö mainoslause iskenyt... :D

    Muuten: Aamen! Viikonloppuisin suomalainen uho on "onneksi" huipussaan! :P

    VastaaPoista
  12. MinerThosе Εrоtic Μаssageѕ sound
    dіvine! Static PressuгeThis is an excеllеnt choice for lοng-teгm body hair
    remоval.

    Feel free to surf to my blog post :: i prefer this sensual massage in London

    VastaaPoista