torstai 26. elokuuta 2010

Big City Living

Viimeisen vajaan viikon aikana olen sisäistänyt pikkuisen paremmin sen, että asun oikeasti suurkaupungissa (tai suurkaupungin laitakaupungissa).Kuten olen aiemminkin tainnut kertoa, asutaan vajaan kymmenen minuutin ajomatkan päässä Kansas Cityn downtownista. Käytännössä sen huomaa parhaiten siitä, että kun hurauttaa kotoa vieressä kulkevalle I-35-moottoritielle, Kansas Cityn pilvenpiirtäjät näyttävät olevan melkein kosketusetäisyydellä. Täällä pusikon keskellä keskustan läheisyyttä ei tajua.

[Kuva: Wikipedia]

Lauantaina päätettiin hyödyntää sijaintiamme ja suunnattiin Power & Light Distrtictille. Yllä olevan kuvan oikeassa laidassa näkyy Sprint Center, jonka kyljessä kyseinen huvittelualue sijaitsee. Alueesta tekee erikoisen se, että baarista/ravintolasta saa kävellä juomansa kanssa pihalle (tosin rajatulle nautiskelualueelle, jossa on mm. esiintymislava ja pikkubaareja) ja nauttia lämpimistä kesäilloista.

Lauantaina oli muitakin liikenteessä. Oli mahtavaa käveleskellä pilvenpiirtäjien keskellä ja seurata ihmisvilinää. Myös (naisten) pukeutumisesta huomasi, että nyt ei olla enää missään tuppukylässä. Ei näkynyt jättiteeppareita ja lökäpöksyjä. Sitä metsästettiin eikä meinattu!

Eilen käytiin kurkkimassa uudistettua Arrowhead-stadionia, jossa Kansas City Chiefs pelailee amerikkalaista jalkapalloa. Stadionille oli eilen vapaa pääsy, sillä joukkue halusi tarjota faneilleen mahdollisuuden tulla seuraamaan heidän harjoituksiaan. Varsinainen kausi alkaa 9.9. (KC:n osalta 13.9.), joten nyt täytyy saada fanit innostumaan ja kannustamaan.

Kaik yhdes koos! Yks, kaks, koli, neli...

Normaaliliikenteessä meiltä on stadionille (pitäisi kai sanoa stadioneille, sillä Royals-baseballjoukkueen stadioni sijaitsee Arrowheadin kupeessa) matkaa noin 20 minuuttia. Eilen matkaan meni melkein tuplasti sen verran, sillä kaupunkia ympäröivät tietyöt aiheuttavat melkoisia ruuhkia vielä iltakuudenkin aikaan.

En ollut koskaan ennen käynyt Arrowheadin sisällä. Ulkoa kompleksi näytti isolta, ja sisäpuolelta katsottuna... vielä isommalta. Katsojia stadikalle mahtuu 77 000 (vertailun vuoksi: Helsingin olympiastadionille mahtuu 40 600). Notta iso on!


Muuta mainitsemisen arvoista tällä viikolla ei ole juuri tapahtunutkaan. Paitsi tietysti maailman tehokkain aamuherätys tiistaina. Chaos päätti lirauttaa "pienet" pissit sänkyyn. Minun päälle. Kissasta meinasi tulla sillä hetkellä pehmoiset rukkaset. Tämän kai siitä saa, kun antaa kissalle nimeksi Professor Chaos. Nomen est omen.

*****

Fakta #49: Pelkään korkeita paikkoja, ihan hurjasti. Siksipä voisikin sanoa, että voitin itseni eilen kiipeämällä Arrowheadin nosebleed sectionin huipulle. Yllä oleva kuva on siis otettu eilen, minun toimesta. Hyhhyh.

Fakta #50: Korkeiden paikkojen lisäksi kammoan myös mm. laivojen pohjia, pimeitä siltoja (ja muitakin pimeitä suuria rakennelmia), radiomastoja ja muita niiden näköisiä häkkyröitä. Todella järkeviä pelkoja, eikö?

2 kommenttia:

  1. Kiitos kaunis näistä nauruista taas =) Nimi on enne...Kisulla taisi olla jonkinmoinen mielenosoitus päällänsä?? Ei ole todellista.. hihhih!!
    Aika pikkiriikkiset rukkaset olisit kyllä saanut ;) (itse olisin todennäköisesti kironnut kissin alimpaan h*lvettiin, tai jäänyt vaan tuijottamaan epäuskoisena!)

    Täällä käynyt kurkkimassa vähän väliä, jotta olisiko uusia tekstejä, kommentoinut ei vaan ole jaksanut.
    Mutta nyt, kun käsikin taas jo toimii, alkaa kirjoittaminenkin sujua! =)

    VastaaPoista
  2. Heh, meillä vähän sattuu ja tapahtuu... :) Chaos on pikkuisen turhankin tarkka hiekkalaatikon siisteydestä, joten kun en kerran ollut siivonnut sitä juuri sinä päivänä, niin onhan se nyt kivempi kusaista minun päälle kuin puolilikaiseen laatikkoon. Niin, ja kissa sai kyllä kuulla muutaman valitun kirosanan lentäessään sängystä, ihan suomeksi. :D

    Onpa mukava kuulla, että käsi toimii!!! :) Mukavaa myös, että olit kommentointituulella, nää piristää aina kivasti päivää. :)

    VastaaPoista