tiistai 23. helmikuuta 2010

You Do the Math

Olen tehnyt laskelmia jäljellä olevasta ajasta. 121 aamua. 17,3 viikkoa. 4,0 kuukautta. 65 työpäivää. 13 työviikkoa. 12 (työ)maanantaita. Aika vähän, vai mitä?

Yksi työmaanantai jää välistä ensi viikolla, sillä silloin istun tentattavana Yhdysvaltain suurlähetystössä. Kieltämättä on vähän pelko persiissä. Entä jos päivien laskeminen onkin turhaa? Entä jos viisumi ei irtoakaan ihan tuosta noin vain?

En ole vielä ostanut lentolippua enkä myynyt autoa enkä irtisanonut asuntoa tai mitään muutakaan. Työt loppuvat toukokuun lopussa, mutta muuten mitään peruuttamatonta ei vielä ole tullut tehtyä. Olen siis odottanut suht' kiltisti matkustuslupaa. Silti minulla ei ole varasuunnitelmaa.

Ajatukset ovat leijailleet täysin tulevassa. Olen haaveillut tulevasta Amerikan-asunnosta, sisustamisesta, kuumista kesäpäivistä, lempeistä syysilloista, pesukoneesta, grillaamisesta, isommasta sängystä, uudesta sohvasta, rennosta yhdessäolosta ilman viisumiprosessia ja graduprojektia, kuntosaleilusta, matkustelusta, Emporia-reissuista ja ehkä kaikista eniten pysyvyydentunteesta. Matkalaukkuelämän loppumisesta.

Saataisiin nauttia monista näistä asioista Suomessakin, jos oltaisiin asennoiduttu tänne jäämiseen. En tiedä, miten voisin ikinä vaatia miestä jäämään tänne, sillä se silmistä yhtää aikaa loistavat innostus, kaipuu ja polte ovat niin vahvoja, että tuon tuikkeen veisi miehestä varmasti osan mennessään. Kyllähän se tänne jäisi, jos olisi "pakko" (eli en saisi viisumia), mutta mukavaa siitä ei tulisi. Me kuulutaan Amerikkaan.

Jos ja kun (fingers crossed ja peukut pystyyn!) saan viisumin, voin lyödä tavarat kasaan ja hoitaa loputkin asiat lähtökuntoon. Tulen kaipaamaan Suomea ja ihmisiä ja asioita, jotka jäävät tänne. Tulen kuitenkin sopeutumaan uuteen asuinympäristöön helpommin ja nopeammin kuin S tänne (vaikka se eilen aloittikin innolla uuden harrastuksen, judon!). Kaipuu tulee varmasti loistamaan (jos saan viisumin ja sitä rataa...) minunkin silmistä aika ajoin, mutta S varmasti ymmärtää minun koti-ikävää paremmin kuin hyvin niinä hetkinä. Olen niiiiiin tyytyväinen, että S:lla on takanaan tämä kokemus täällä asumisesta.

Tänä iltana täytellään loput viisumihakemukset loppuun. Kaiken pitäisi olla kunnossa, mutta eihän sitä koskaan tiedä.

Tai no, parin viikon päästä pitäisi jo tietää.

13 kommenttia:

  1. Olen lukenut sun blogia hyvän tovin ikinä kommentoimatta. Nyt on pakko, jännittää sun puolesta! Varmaankin siksi, että itsellä on ihan samat asiat edessä. Huomenna olis edessä Helsinkiin meno terveystarkastukseen ja haluaisinkin kysyä, että kauan tarkastus laboratorio tutkimuksineen ja röntgeneineen kesti?
    Onnea haastatteluun!

    VastaaPoista
  2. Kiva, kun avasit sanaisen arkkusi! :)

    Oma lääkärintarkastus kesti n. tunnin, jonka jälkeen kävin labrassa (n. 10 min odotuksineen) ja röntgenissä (n. 40 minuuttia odotuksineen). Sitten odottelin vielä lääkäriä pikkutovin. Lääkäri katsasti röntgenkuvat, ja homma oli sillä selvä. Aikaa meni siis yhteensä semmoinen pari tuntia. Itse jouduin odottamaan röntgeniin pääsyä aika pitkään, joten se venytti kokonaisaikaa.

    Kiitos onnentoivotuksista, toivottavasti niitä ei tarvita. ;)

    Tsemppiä sinulle prosessiin! On tosi, tosi kiva kuulla muidenkin kokemuksista. Käväisehän uudestaankin kertoilemassa kuulumisia!

    VastaaPoista
  3. Moi,

    Näköjään meillä ei olekaan haastattelut samana päivänä, mulla on jo torstaina. Iik... Kaikki tarvittava on valmiina, eli paperit hankittu ja tulostettu. Mutta oma pää onkin sitten eri juttu, että onko se valmiina :) Tuun vaikka tänne sitten kertomaan miten meni.

    Tuosta lääkärikäynnistä voisin itsekin kommentoida. Kävin itse Eirassa, ja jouduin käymään siellä jopa 3 kertaa. 1.kerralla oli röntgen ja verikoe. Taisi kestää ½ h. 2. kerralla oli lääkärin kanssa juttelu 20 min ja rokotukset 30 min. 3. kerralla kävin vaan hakemassa tulokset ja paperit vastaanotosta, se oli alle 5 min keikka :) Olisin toivonut selviäväni siellä 2:lla kerralla, mutta toisaalta ei tuonne Eiraan pääsy niin ylivoimainen ollut kun asun kuitenkin pk-seudulla. Niistä 2:sta varsinaisesta käynnistä jäi mieleen se, että koko ajan odotettiin. Siihen meni varmaan eniten aikaa kuin mihinkään muuhun.

    Ja kun luin Annin kuvausta lääkärikäynnistä, niin aika erilaiselta kuulosti. Eli kai ne aika vapaat kädet saa (olisin luullut toisin, tai siis että mennään tiukasti suurlähetystön sääntöjen mukaan).


    -S- (Oon siis se, joka aiemmin tuli kertomaan että menen melko samalla aikataululla).

    VastaaPoista
  4. Moikka taas!

    Ai hitsi, ehdit just ennen minua! Onnea haastatteluun! Prosessi alkaa olla aika lailla lopussa. Tule ihmeessä kertomaan kokemuksesta ja samalla pelottelemaan minua. :)

    Tosiaan, lääkärintarkastukissa taitaa olla aika suuria eroja niin käytäntöjen kuin hintojenkin kanssa. Kai suurlähetystöä kiinnostaa sitten vain se lopputulos. Olisipa mielenkiintoista tietää, millä perusteella lääkärit valitaan. Lääkärivaihtoehtoja kun on kummiskin vain kolme, että kai sitä jotain kriteerejä täytyy olla olemassa.

    Onnea vielä kerran! Ihan jännittää sinun puolesta. :)

    VastaaPoista
  5. Äläs ny, hyvä nainen! Ei voi olla mahdollista ettet saisi viisumia! Ei minullakaan ole varasuunnitelmaa, vaikka viisuminsaantini on varmasti huterammalla pohjalla kuin sinun.

    Tuo 12 työmaanantaita kuulostaa aika muikealta. Pian olette jo Kansasissa.

    I'll keep my fingers crossed for you on Monday!

    VastaaPoista
  6. Joo, eiköhän se viisumi sieltä napsahda, sulla ja mulle. :) Toivotaan ainakin!

    Ei olisi paljoa jäljellä enää, ei! Vähän pelottaa, mutta samalla onneksi hykerryttää. Otin äsken muuten varasuunnitelman puutteen S:n kanssa puheeksi, ja se sanoi, että jos en saa viisumia, niin sitten valitetaan päätöksestä. Mitäpä muita varasuunnitelmia tässä tarvitsisikaan... :P

    Pidäkin sormet sitten tiukasti toisiinsa kietoutuneina! Kiitos. :)

    VastaaPoista
  7. Moi!

    Jee haastattelu ohi! Aikaa siellä meni aamulla n. 1h 20 min, itse haastattelussa max. 5 tai 10 min :) Eli oli tosiaankin odottelua, odottelua... Mun lisäksi oli samaan aikaan ehkä 10-15 muuta. Mä en tullut sinne läheskään vikana, mut silti mut haastateltiin vikaks.

    No siis itse asiaan; eli sainko sen viisumin vai en: Haastattelun lopussa sanottiin, että päätöstä harkitaan. Olin ihan ällistynyt, aiemmalla 3 kerralla on sen päätöksen saanut heti. Mut tosin aiemmilla kerroilla oonkin ollut hakemassa/saamassa turisti- ja opiskeluviisumeita, ehkäpä kihlatun viisumi on "vakavampi" hahah :D Mut joo yllätyksenä tuli. Saas nähdä miten käy, eli tää jännitys ja jännittäminen vaan jatkuu. Mielenkiintosinta on, että USCIS on asettanut mulle takarajaksi helmikuun. Ja huomenna on helmikuun vika arkipäivä, joten mitenköhän ne sen sumplii. Puhelua (?) odotellessa. Ainakin ne piti mun passin siellä.

    Kun olin saanut siltä haastattelu-naiselta luvan lähtee ja kävelin vartijan kanssa sieltä pois, niin sille vartijalle soitettiin et mun pitää tulla takas. Ajattelin jo et o-ou tai sitten jee, mut ei ollu kun vaan yks ihan pikkujuttu vaan.

    Hah sama täällä, kun oon kysellyt mieheltä että mikä on meidän varasuunnitelma jos en saa viisumia nyt, niin se on juurikin tuo päätöksestä valittaminen :) Itse kyllä kaipaisin vähän pidemmän ajan varasuunnitelmaa kuin max. se muutaman tunnin, eli sen ajan joka siihen valittamiseen menee...

    Pilvi kirjotti, et sen viisumin saaminen on hatarammalla pohjalla kuin sun.. No, mun on varmasti kaikista hatarimmalla. Joten jos mä saan, niin kuka vaan saa :D

    Siellä haastattelussa oli tosi ystävällinen ja asiallinen nainen (puhui englanniks). Tosi mukava. Aiemmilla kerroilla mulla on ollut suomea puhuva nainen ja 2x englantia puhuva mies. Haastattelu oli omassa huoneessaan, oli ihan kiva kun parilla kerralla on ollut siinä 'aulassa'. Ja muut virkailijat & vartijat oli tosi ystävällisii kans.

    Huomasin muuten, ettei ainakaan niistä dokumenteista kannata ottaa stressiä, kun kuunteli kun muille tehtiin se check-in (en keksi suomennosta). Yhdellä miehellä ei ollut _mitään_ dokumentteja mukaan, koska oli luullut ettei 'tälle kerralle' niitä vielä tarvita.. (Niin siis ja kertojahan on yleensä 1 kpl..) Yhdellä ei ollut sitä palautuskirjekuorta, ja sen lisäks kuvat oli ihan liian vanhoja (virkailijan mielestä ei ollut enää edes samannäkönen mies). Mut ihan lepposasti noitakin kohdeltiin, eli ei stressiä :D

    Ootko itse koskaan käynyt siellä suurlähetystössä hakemassa viisumia? Tarttetko ohjeita? :) Mulle itselle tää oli jo 4.kerta, mut siltikään en vieläkään muistanut esim. et ne haluu nähdä mun kännykän ja mp3-soittimen & kaikki taskut, että laukusta tosiaan pitää ottaa _kaikki_ mitä vähäänkään voi tarvita koska se jää sinne vartijoille. Niin ja vyöstä ja kenkien soljista siellä ei hirveesti ilahduttu :D Ja siellä ei kävellä metriäkään minnekään ilman vartijaa.

    Mäkin pidän sulle sormet ristissä maanantaita varten!!

    -S-

    VastaaPoista
  8. Mä pidän täällä myöskin peukut pystyssä ja sormet ristissä! Kyllä sä sen klaaraat! :D

    Ja tsemppiä vielä lätkämatsinkin katseluun! ;) Mä oon aika hyvin vältellyt koko Olympialaisia. Suomen "menestys" kun ei ole ollut mitään huimaavaa... Mutta ehkä vielä lätkästä jotain rapsahtaa :D Ehkä mun vaan pitää alkaa nauttimaan Sveitsin menestyksestä; ne kun vetelee jo (omia) kultaennätyksiänsä ;)

    VastaaPoista
  9. -S-: Kiitos kun tulit valaisemaan tietämätöntä! :)

    Huh, nyt se on sitten siis ohi. :) Jospa tuo "harkinta-aika" olisi ihan rutiinijuttu. En tiedä, mutta pidän peukkuja joka tapauksessa pystyssä! Ja onhan tämäntyyppinen viisumi varmaan oikeasti "vakavampi" juttu, koska takaisin Suomeen ei ole välttämättä edes tarkoitus tulla. Turistit ja opiskelijat ovat vain väliaikaisia vaivoja USA:lle. ;)

    Eipä ole varsinainen haastattelu kestänyt pitkään! Ehtikö siinä käydä edes mitään järkevää asiaa läpi? :D Suomen päässä käytiin S:n viisumia varten molemmat poliisilaitoksella kuulusteltavana reilun tunnin verran, joten vähän erilaiset ovat näköjään toimintatavat.

    Juu, olen käynyt kerran viisumihaastettelussa (opiskelua varten), josta on jäänyt mieleen ainoastaan odottelu. :D No, muistan kyllä vartijan kanssa kulkemisenkin, mutta muuten kokemus on uponnut jonnekin muistin perukoille. Kaikki ohjeet, joita vain keksit, ovat enemmän kuin tervetulleita!

    Hyvä kun mainitsit tuon palautuskuoren! Joku hatara muistikuva on, että olisin viimeksi lähetystöön sellaisen toimittanut (kirjattu kirje?), mutta suurlähetystöstä saadussa infopaketissa ei ollut mitään mainintaa palautuskuoresta. Enköhän minäkin kummiskin sellaisen tarvitse?

    S tulee minun mukaan suurlähetystöön (elleivät siellä päässä ole muuttaneet mieltään miehen sisäänpäästämisestä :P), joten yksin ei tarvitse odotella. Tässähän alkaa jo jännittää omasta puolestakin! Kohta se on mullakin ohi!

    Lotta: Kaikki peukut ja sormet otetaan ilolla vastaan! :D

    No Suomen menestyksessä ei todellakaan ole ollut hurraamista, mutta jotenkin sitä vain hampaita kirskutelleen on tullut turneeta seurattua. USA:kin on takonut mitaleita ihan älyttömiä määriä (S on monta kertaa aamulla tietokoneen avatessaan todennut: "Oh, we got a medal."), joten ollaanpahan sinun kanssa sitten edes päästy seuraamaan "toisen kotimaan" menestystä.

    Haha, veli laittoi äsken juuri viestiä, että onneksi meillä on lukollinen vessa, jonne voi huomenna sitten lukkiutua, jos tulee tukalat oltavat...

    Ja tukalat oltavathan tulee nimenomaan S:lle, kävi kummin vain.

    VastaaPoista
  10. Kivaa kun netin syövereistä löytyy kohtalotovereita! Mua ihan hirveästi jännittää tää viisumi haastattelu, vaikka mitään aikaa en ole vielä edes varannut.

    Täällä on tullut jonkin verran käytyä lukemassa ihmisten kokemuksia viisumi prosesseista: http://www.visajourney.com/forums/
    Ihan hyviä vinkkejä, kannattaa tsekata!

    Tsemppiä vielä sulle maanantaiseen koitokseen! Hyvin se menee. :)

    VastaaPoista
  11. Hui, en tiedä, uskallanko lukea mitään juttuja, kun sitten jännittää vielä enemmän. :) Tuurilla mennään! Ja joo, eiköhän se hyvin mene. :) Kiitos tsemppisanoista!

    VastaaPoista
  12. Moi!! Sori mulla oli ongelmia tietokoneen ja netin kanssa vkonlopulla, vasta nyt pääsin takas mut eri koneella.

    Itse haastattelussa se haastattelija halus tietää, et kumpi meistä kosi ja koska. Sitten että koska me tavattiin JA koska me alettiin seurustella. Mikä oli mun vanhempien reaktio meihin. Noi ehkä ne isoimmat kysymykset.

    Joo no ei mulla oo oikeastaan mitään vinkkejä siitä itse paikasta, tai huomasin et ne vähäisetkin tuli jo tossa mun edellisessä viestissä :) tosiaan aina kävellään sen vartijan kanssa, ja et se avaa ne ovet. Mut jos totakaan ei muista niin no problems! Ihan varmasti joku siellä sanoo sitten. Ja kaikki tarpeellinen pois laukusta omiin käsiin, koska laukkuu ei saa ottaa mukaan. Elektroniikka laukussa pois päältä. Passin ne haluu nähdä jo pihalla, kuin myös lomakkeen.

    Joo sen palautuskuoren on oltava kirjattu kirje. Siinä itse kotiin saadussa viisumiohjeessa ei ole siitä sanaakaan, mutta 'Embassy of the United States Helsinki' -sivuilla on lista, että mitä ihan jokaisella haastateltavalla on oltava mukana. Ja siinä listassa on se kirje. Ja toki näköjään suurlähetystö odottaa, että varmasti ihan jokainen käy nyt sentään lukemassa noi niiden sivut :D

    Mulla oli sattunut jäämään käyttämättömäksi kirjattu kirje yhdestä toisesta jutusta pari vuotta sitten, niin kaivoin sen just mun haastattelua edeltävä iltana. Kävi tuuri.

    Aika hienoa, kun sun mies pääsee mukaan! Mä oon aina luullut, ettei sinne päästetä ketään muuta mukaan. Kun siellä sivuillakin lukee että

    "Who may attend my visa interview with me?

    Generally, people applying for visas are the only ones allowed into the Embassy for the interview.

    The most common exception for this is translators for people that don’t speak English, Finnish, or Swedish. Arrangements for people other than the scheduled interviewee to attend the interview must be made in advance and approved with the consular section before the interview date. You may bring your children to the interview with you, but it is not recommended or required if they are less than 14 years old."

    Mut kiva vaan et sun mies pääsee, tuntuu sustakin varmasti paremmalta niin.

    Joo mäkin oon joskus käynyt lukemassa tota Jennin mainitsemaa Visajourney-sivustoa, mut musta siellä on niin paljon negatiivisia vastauksia (siis suurlähetystöltä) saaneita ihmisiä, et mä vaan masennun niistä.. Ehkä vielä joskus käyn uudestaan.

    Toinen sivusto on http://www.naimisiin.info/yhteiso/index.php?s=5850a1a6e7d6cd0138884762f6afb1e5&showtopic=16969

    Onnea huomiseks, vaikket varmastikaan ehdi lukee tätä ennen sitä :D Kyllä se hyvin menee, ihan varmasti! :)

    -S-

    VastaaPoista
  13. Moikka taas. :)

    Kiitos taas viestistä, ehdin kuin ehdinkin lukemaan sen ennen haastattelua (en tosin enää sitten ehtinyt vastaamaan).

    Hommasin tuon kirjatun kirjeen, mutta minäpä en sitä tarvinnutkaan, vaikka nettisivut toista väittävätkin. No, parempi pelata varman päälle. ;)

    Itse kokemus tuntui jotenkin liian... helpolta. Nyt tuntuukin, että olisi pitänyt vielä syynätä kaikki pilkun paikatkin kohdalleen hakemuspapereissa. Tuntuu, etten ole millään voinut tehdä tarpeeksi asian eteen!

    Joo, S pääsi tosiaan mukaan. Haastattelut ja muut hoidin tietysti ihan itse (en edes kysynyt, voiko mies tulla mukaan haastattelukoppiin), mutta mukavaa odotusseuraa se oli. Tuli oltua ehkä vähän rauhallisempikin, kun oli joku kaverina. :)

    Haastattelun päätteeksi minulle sanottiin, etteivät he voi vielä sanoa tarkkaa päivämäärää, jolloin homma on valmis, mutta joskus ensi viikon aikana. Ei tullut ainakaan suoraa tyrmäystä. ;) Viikon odotteluun me oltiin varauduttukin, mutta onhan tämä ihan kamalaa. :D Joko olet muuten kuullut jotain omasta viisumista?

    VastaaPoista