Näin viime yönä ahdistavaa unta Amerikassa asumisesta. Unessa olin järkyttynyt, kun tajusin, etten pääsekään takaisin Suomeen ihan tuosta vain.
Todellisuudessahan tiedostan tuon seikan varsin hyvin. Olin tänään oikeasti innoissani muutosta; lähinnä ulkona möllöttäneen auringon takia. Mieleen tulvi muistot kansasilaisista keväistä vaihtoajoilta kolme vuotta sitten ja S:n luona kyläilystä kaksi vuotta sitten. Jo maaliskuussa istuttiin parvekkeella nauttimassa Bud Lightista kivan kämppisystävän kanssa. Pari vuotta sitten käytiin S:n kanssa kävelyllä arboretumissa t-paitasillamme ja istuskelemassa eläintarhassa kevätkamppeissa. Ah, aurinko!
Kansasin talvi on lyhyt ja arvaamaton. Lämpötilat voivat vaihdella suht' nopeasti noin -20 asteesta jopa +20 asteeseen. Päivät ovat pidempiä kuin Suomessa (tosin kesällä sitten lyhyempiä), mutta talot paljon kylmempiä huonon eristyksen vuoksi. Paleltaa jo valmiiksi, kun ajattelen sisällä hytisemistä. Mutta se kevät! Se tulee aikaisin! Siitä minä tykkään! Huhti-toukokuussa on sitten myrskykausi, josta myöskin pidän. Tosin vain tietyissä rajoissa... Tornadot eivät kuulu suosikkeihin.
Kesä on kuuma. Se vähän hirvittää, mutta kai sitä lopulta tottuu 40 asteen helteisiin ja järkyttävään ilmankosteuteen. Olen viettänyt Kansasissa aikaa syksyllä, talvella ja keväällä, mutten esim. heinäkuussa, jolloin kesä on kuumimmillaan.
Positiivisin mielin siis jatketaan odottamista. Tänään jäljellä 130 aamua.
Edit 15.2.2010 klo 19:25: Tällaiset kevätkelit vallitsevat Kansasissa tällä hetkellä. Huh.
Olen seurannut blogiasia siitä asti, kun lähdit vaihtoon, mutta en kyllä millään voi uskoa, että siitä on jo kolme vuotta :D
VastaaPoistaJatkathan kirjoittamista vielä toiselta maaltakin? :)
Eikös olekin hurjaa, miten aika on mennyt lopulta nopeasti! :D
VastaaPoistaJatkan varmasti kirjoittelua jatkossakin, ei tämä pölinä tähän lopu. :)