Äh, miten voikin päivät toistaa itseään tällä tavalla? Paikallaan jannaamisen lisäksi syksyn pimeyskin alkaa vähän ahdistaa. Niin, ja entäs tämä kylmyys? Hyi.
Arvatkaapa, kuinka lämmintä Kansas Cityssä on tällä hetkellä? 22 astetta! Celsius-astetta. Sehän on esim. lämpimämpi kuin esim. Suomen kesä esim. viime heinäkuussa. Verrattain lämpimämpää on myös esim. just nyt. Kattokaa vaikka, jos ette usko!
Kiitos Google.
Ai että... Ensi syksynä olen siellä, pysyvästi. Sitten ahdistaa varmaan ihan muut asiat kuin sää, vaikka säästä puhuminen kuuluukin small talkin peruselementteihin.
S pelaa taas Boxin ja veljensä kanssa. Saatiin palapeli tänään valmiiksi (se tuli postin mukana eilen), joten se ei enää oikein toimi miehen korvikkeena. Onneksi on blogi, jota voi päivitellä turhuuksilla. Olisi varmaan hyvä olla oikein asiaakin, kun tänne kirjoittaa.
No on mulla vähän asiaakin. Minulta kysellään jatkuvasti, milloin olen lähdössä. Tätä tapahtuu lähinnä töissä. Vastailen hyvin luontevasti, että ensi kesänähän sitä vasta. Vasta. Todellisuudessa aikaa the muuttoon on yhdeksisen kuukautta, jos saadaan paperit hoidettua kuntoon. S:n lento lähtee 24. kesäkuuta. Meidän toiset (tai itse asiassa kolmannet) hääpirskeet on heinäkuussa, Kansasissa. Minunkin olisi varmaan hyvä olla paikalla.
Yritän kai sanoa, etten varmasti ole vielä ymmärtänyt, sisäistänyt, että olen oikeasti lähdössä. Elän tällä hetkellä muka jossain pysähtyneessä tilassa, jossa ei tarvitse stressata menneestä eikä tulevasta. Kello tikittää kuitenkin koko ajan. Nyt olisi vielä hyvin aikaa nähdä kavereita ja kiertää Suomea (ja Eurooppaa, jos olisi rahaa), toisin kuin sitten ensi keväänä, kun tajuan, että aika käy vähiin. Mitäs teen? Istun kotona, tekemättä mitään järkevää. Nyt pitäisi tehdä juttuja, joita tulen kaipaamaan Amerikassa.
Onneksi sentään salmiakkia tulee syötyä enemmän kuin laki sallii.
Hyvahyva, etta tulee salmiakkia syotya ensimmaiseen hataan. Voi kun saisinkin nyt salmiakkia. Aah, ei pida ajatella.
VastaaPoistaSe on kummallinen tunne se valitilassa oleminen, sita ei oikein ymmarra, mita on tapahtumassa. Eika asian eteen oikein viela edes osaa tehda mitaan. Miten sita alkaa miettiakin kaikkea aivan eri tavalla, kun ymmartaa, etta tassa ollaan oikeasti lahdossa. Ennen siita vain haaveili. Toteutumisen hetkella se aiheuttaa lievia paniikkikohtauksia.
Oispa mullakin tommonen perussuomalainen salmiakkifiksaatio, niin tajuaisin mitä te muut suomalaiset aina jäätte ulkomailla paitsi. Toki mäkin salmiakkia syön toisinaan, mut ilmankin voin olla vakka kaks vuotta putkeen. Samaa ei voi sitten sanoakaan suklaasta...:D
VastaaPoistaMimi: USA:ssa saa onneksi salmiakkia (tai suolaista lakritsia) joistain erikoiskaupoista, joten pahimman hädän iskiessä pääsen herkuttelemaan sielläkin. Ei ne paikalliset salmiakit tosin ole mitään verrattuna suomalaiseen herkkuun. Ostin kerran paunan verran salmiakkia Dean & DeLucasta. Myyjä kysyi minulta monta kertaa, olenko nyt ihan varma. "This is really salty!" Eikä se edes ollut niin suolaista... Toivottavasti Uudesta-Seelannistakin löytyy jotain apua salmiakinnälkään!
VastaaPoistaMuistan sen tunteen vaihtoajoilta, kun todellisuus iskee tajuntaan: Pitäisi ihan oikeasti pakata, koska lähtö on oikeasti ihan kohta. Toki pysyvä muutto on vielä pikkuisen eri juttu kuin vaihtoon lähtö.
Bemary: Ite en taas sitte tykkää suklaasta! :D Mulla kyllä riittää salmiakinhimoa vaikka muille jakaa, joten voin vaikka lähettää sitä sulle paketissa. Samalla voisin lähettää kaikki joulusuklaatkin, jotka jää auttamatta syömättä. :D
Arvaatkos, mulla on iGooglessa ihan sama saaohjelma. Vahan eri paikkakunnat, mutta ei nekaan maailman mittakaavassa niin kauas mene. :D
VastaaPoistaEn tieda lohduttaako, mutta tanne on luvattu myrskya illaksi (niin nakojaan Kansasiinkin), tietenkin juuri silloin kun mennaan Cubsien peliin.
Ah, baseballia... Toivottavasti sää suosi edes pikkuisen! Täälläpä on sentäs ollut pakkasta, ja vähän pohjoisemmassa on satanut luntakin.
VastaaPoista