sunnuntai 1. maaliskuuta 2009

Meet Piggy

Tässä on Piggy. Piggy on S:n vanhin ystävä, joka on pyörinyt miehen mukana parikymmentä vuotta niin yleisten vessojen lattioilla kuin kansainvälisillä lennoillakin. Kärsä on aikojen saatossa kadonnut, eikä tuon takin alla olevista vaatteistakaan ole kuin keltaiset napit jäljellä. Itse nuttu on menossa tässä kuussa syntyvälle syntyvälle S:n siskontytölle (toivottavasti tytölle), joten Piggyn päällä oleva possunpunainen nuttu on vain väliaikainen ilo vanhukselle.

Jos Piggyn täällä olo hellyttävää (tai jotain), niin hellyttävää on sekin, miten paljon S odottaa uutta perheenjäsentä. Toki innostuksen mukana on hitunen ikävää ja pettymystäkin; S ei ole mukana vaavin elämässä ensimmäisen kolmen kuukauden aikana. Eno pääsee näkemään uuden tulokkaan vasta kesäkuussa, vaikkakin S:n sisko on jo suunnitellut ottavansa kannettavan tietokoneen sairaalaan mukaan, jotta voidaan skypetellä. Se on sitä nykyaikaa.

Olin hiljaa mielessäni antanut itselleni jo luvan ostaa lentoliput kesäkuulle nyt heti maaliskuun alussa, koska lippujen varsinainen maksaminen jäisi huhtikuun lopulle, jolloin meidän (minun) ei enää tarvitse huolehtia vuokranmaksusta. Vuokranantajamme joutuu nykyisen taloustilanteen vuoksi myymään tämän asunnon, josta on ehtinyt tulla meille koti. Muutamme siis huhtikuun lopussa vanhempien siipien suojiin ja vietämme siellä kesän.

Vaikka tämän kivan kodin jättäminen harmittaakin, ollaan yritetty nähdä muuton positiiviset puolet, lähinnä rahansäästön kannalta. Minullahan on tietysti pyörinyt päällimmäisenä lentoliput ja kesäkuinen Kansasin-reissu mielessä. Ja juuri kun olin valmis ostamaan liput... autoni alkaa temppuilla. Se on temppuillut jo jonkin aikaa, ja eilen se sitten teki lopullisen tenän, kun se ei suostunut pysymään käynnissä edes väkisin. Tiedossa on reissu korjaamolle. Tiedossa on myös jonkinmoinen lasku korjaamokäynnistä. Täytynee vielä malttaa odotella lippuostosten tekoa, ainakin siihen asti, kunnes saan tietää, miten paljon rahaa kulkuvälineeseen uppoaa. Ugh.

Eipä se elämä tähän kuitenkaan lopu! Auto-ongelmat taitavat olla suurin murheistamme, eivätkä nekään niin kovin suuria ole, kunhan alkujärkytyksestä pääsee yli. Mikäs tässä on ollessa.

Mitäs muuta? Ollaan viime aikoina mm. käyty
kuutamoluistelulla Kallaveden jäällä ja vietetty amerikkalaista wings-iltaa perheen kesken. Buffalo Wild Wingsin tulisin kastike oli tarpeeksi tulista jo velipojillekin. Elämä hymyilee. Toivottavasti kurkisteleva kevätaurinko tuo iloa kaikille teillekin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti