S on eilisen jäljiltä sisarussarjansa viimeinen, jolla ei ole vasemmassa nimettömässä vihkisormusta. Veli meni naimisiin pitkäaikaisen tyttöystävänsä kanssa, ja häät olivat sujuneet hyvin. Soitinkin aamuyön tunteina tuonne toiselle mantereelle juhlahumun ollessa parhaimmillaan ja pääsin juttelemaan tuoreen avioparin kanssa. Kakku oli juuri leikattu, ja morsian oli menossa tanssimaan isänsä kanssa.
Ai että olisi ollut mukava olla mukana, muutenkin kuin puhelimen välityksellä. S on kyllä yrittänyt ottaa minut juhlamenoihin mukaan niin paljon kuin mahdollista; muutama tunti sitten se soitti kesken vanhempiensa järjestämän brunssin, jotta sukulaiset saisivat jutella minulle. No, siellä päässä ei toiminut mikrofoni eikä webbikamera, joten pällistelin sitten omaa videokuvaani samalla tavalla kuin koko suku sielläkin päässä. Olin melkein siellä. Paitsi etten ihan.
Yllättäen S:ltä, viimeiseltä naimattomalta, oli kyselty sen seitsemän kertaa, koska meidän häitä juhlitaan. Meillähän ei ole nyt mikään kiire yhtään mihinkään, ainakaan keskiviikon jälkeen (enää ihan pari päivää!). Jotenkin se silti vain kummasti korpeaa, kun S vitsailee, miten hänen tulevat opiskelut ovat oiva keino siirtää naimisiinmenoa parilla vuodella. Tottahan se toisaalta on, nyt ei ole "pakko" mennä naimisiin, ja saa silti asua samassa maassa, asunnossa jopa. Löytyi toinen keino. Mutta entäs sitten kahden vuoden päästä? Onko vielä sittenkin sama tilanne? Onko silloin edessä "pakkoavioliitto"?
Näiden häiden vuoksi on tullut mietittyä itsekin tuota naimisiinmenoa aika paljon. En haluaisi mennä naimisiin jonkun paperinpalasen takia. Eipä sitä tietysti pelkästään oleskeluluvan takia olisi todellakaan vihille astelemassa, mutta häiden ajankohtaan se ainakin vaikuttaisi. S, vitsiniekka kun muka on, on monesti puhunut siitä, miten voitaisiin nyt vain mennä naimisiin muodollisuuksien vuoksi ja sitten myöhemmin oikeasti, kun siltä oikeasti tuntuu. Ei ole paljoa naurattanut nuokaan hupailut. Jos saataisiin asua samassa maassa ilman vihkitodistusta (tai opiskelu- tai työpaikkaa), niin avioliittohan ei varsinaisesti muuttaisi mitään, eikä mitään aikarajoja olisi olemassa. Jossakin vaiheessa se vaalea puku tulisi varmaankin puettua päälle, mutta ns. oikeista syistä, ei oleskeluluvan takia. Byrokratia ei olisi varjostamassa juhlintaa millään tavalla, olisi kyse pelkästään meistä kahdesta ja juhlimisesta tärkeiden ihmisten kanssa.
No, katsotaan, mitä näiden parin vuoden aikana tapahtuu. S on ihan kohta täällä, ja kaikki häätkin on juhlittu nyt vähäksi aikaa. Nyt voi ja pitääkin unohtaa tällaiset pohdinnat. Ennen pitkää ne ovat taas kuitenkin tapetilla.
Ja lisättäköön, että olen aika innoissani tällä hetkellä. Enää kolme yötä, ja sitten pääsenkin jo nukkumaan tuttuun ja turvalliseen kainaloon. Moneksi, moneksi yöksi.
Arvattavissa olevista syistä olen miettinyt paljon naimisiinmenon motiiveja ja ajoitusta. Voisin vatvoa asiaa useamman A4-arkin verran, mutta yritän tiivistää. ;) Meidän naimisiinmenon ajan ja paikan määrää nimenomaan oleskeluluvan tarve. Tuntuihan se aluksi vähän tylyltä ajatukselta. Mutta loppujen lopuksi naimisiin oltaisiin menty joka tapauksessa, niistä konventionaalisista syistä että ollaan rakastuneita ja halutaan elää yhdessä. :) Naimisiinmeno ja avioliitto (etenkin alustaan) on ymmärrettävistä syistä yliromantisoitu tässä yhteiskunnassa. Luulen, että olen aika pitkälti pystynyt riisumaan romantisoinnin avioitumisen ympäriltä, ja siksi sillä ei ole meille väliä että byrokratia on vahvasti mukana meidän tulevissa häissä.
VastaaPoistaJa onhan avioliitto aina juridinen (ja parista riippuen uskonnollinen) sitoumus kahden ihmisen välillä. Byrokratiaa siihen liittyy joka tapauksessa.
Piti vain sanoa että iik, ihanaa :) Seurailen edelleen teidän tarinaa, vaikka harvakseltaan kommentoinkin.
VastaaPoistaPilvisyys: Ihan varmasti olet miettinyt naimisiinmenoon liittyviä asioita sattuneesta syystä paljon enemmän kuin minä. :)
VastaaPoistaTuo on ihan totta; avioliitto on aina juridinen, ja byrokratia liittyy siihen varsin voimakkaasti. Nämä lähipiirin häät vain pistivät miettimään tuota toista puoltakin. S:n siskolla oli kiire naimisiin, koska niin "kuuluu tehdä". Veli odotti vuosia ja taas vuosia sitä oikeaa hetkeä. Arvaat varmaan, kummat häät olivat onnistuneemmat... Itse en haluaisi kiirehtiä minkään syyn takia. En edes oleskeluluvan takia. Toivottavasti ennen viimeistä tinkaa (oleskeluluvan saamisen pakko) tulee sellainen olo muutenkin, että nyt on se oikea hetki. :)
Olen löytänyt itsestäni yllättävän hempeitä ja romanttisia puolia viimeisen reilun vuoden aikana. Syytän siitä tuota amerikkalaista ja sen kulttuuria. :D
Mii: Kiva nähdä taas. :) On tää aika ihanaa, iik!
Täähän on kun jotain ihanaa romanttista kirjaa lukis. Oon seuraillu silloin tällöin näitä teitin edesottamuksia, ja jääny koukkuun. Ihanaa, että teijän tarina saa onnellisen lopun, tai oikeastaan välietapin, sillä eihän teijän tarina varmasti tähän pääty. Onnea teille kaikkeen eteenpäin!
VastaaPoista