8

Rimakauhu loppui siinä missä viikonloppukin, joten nyt ollaan seilailtu taas paljon tyynemmissä vesissä. Tiedän, että toistan itseäni, mutta en oikeasti vieläkään tunnu ymmärtävän, mitä tässä on tapahtumassa. S:n lento lähtee viikon päästä. Se muuttaa tänne. Välillä tulee sellaisia kirkkaita hetkiä, jolloin sydän hypähtää kurkkuun asti, ja perhoset pitävät vatsassa melkoista lentonäytöstä, mutta muuten olen aika rauhallinen. Tai no niin rauhallinen kuin yleensä osaan olla...

No mutta tulihan niitä vastoinkäymisiäkin sentään eilen matkaan. S sai vihdoin hoidettua kaikki tarvittavat dokumentit, rokotukset ynnä muut hoidot kissalleen matkustamista varten. S tuli kotiin, laski tuoreet, tosin kaksi viikkoa töitä teetättäneet paperit hetkeksi käsistään, ja hetkeä myöhemmin ne olivat kadonneet parempiin suihin. Siskon koira oli pistellyt osan papereista poskeensa ja repinyt loput pieneksi silpuksi.

Tänään asia onneksi selvisi pelkällä puhelinsoitolla, vaikka papereita kirjoitelleella eläinlääkärillä olikin vapaapäivä.

Lumikin pääsee lentämään Suomeen.

Kahdeksan päivää. Hui. Iih!