torstai 28. elokuuta 2008

Sliding Doors


Elossa ollaan, jos joku ehti sitä jo ihmettelemään. Tässä ollaan nyt saatu olla reilu viikko (melkein) yötä päivää yhdessä. Sitä on halunnut nauttia ihan jokaisesta hetkestä, imeä sisäänsä lisää onnea, joten tietokoneella istuskelu on jäänyt ymmärrettävistä syistä aika vähiin.

Ajelin viime viikon keskiviikkona Helsinki-Vantaalle. Laitoin aamulla hameen päälle, koska tiedän S:n niistä pitävän, ja läksin ajoissa liikkeelle. Edellisenä yönä en kovin pitkiä yhtenäisiä pätkiä saanut nukuttua, mutta kummasti unettomuus ei kuitenkaan vaikuttanut vireystilaan millään tavalla. Muuten kyllä olin varmasti aika poissaoleva kuski. Vastaantulijat saattoivat hieman ihmetellä virnistelevää tyttölasta ratissa. Se olin minä.

Sain auton onnellisesti parkkiin. Pysäköintilipukkeen mukaan kello oli 15:08. S:n lennon oli määrä saapua 17:30. Olin vähän vakoillut sen lentojen edistymistä netin välityksellä ennen lähtöäni ja velvoitin äidin seuraamaan Kööpenhaminasta lähtevää lentoa. Myöhässähän se oli, mutta vain kymmenisen minuuttia. Odotus tuntui pitkältä, muttei kuitenkaan niin pitkältä, kuin olisi voinut kuvitella.

Meni tunti, meni toinen. Kun valotaulu ilmoitti koneen lähestyvän, menin seisomaan tuloaulan oven lähelle. Menisihän siinä laskeutumisessa ja varsinkin tullimuodollisuuksissa aikaa, mutten malttanut enää istua. Pidin käsiä vähän puuskassa, etteivät ne tärisisi.

Yksi toisensa jälkeen väsyneitä ja vähemmän väsyneitä matkalaisia tuli liukuovesta ulos. Tuijotin avautuvia ja sulkeutuvia ovia varmaan puoli tuntia, ennen kuin näin tutut, hymyilevät kasvot. Rutistelun jälkeen moikkasin Lumi-kissaa. Lähdettiin kävelemään kohti parkkihallia. Olo oli, no, epäuskoinen. Ja onnellinen.

Epäuskoinen olo jatkui vielä pitkästi tuon ensinäkemisen jälkeenkin. Oli harvinaisen mukavaa ja ihmeellistä herätä torstaiaamuna S:n vierestä. Siinä se oli, eikä se ollut mihinkään lähdössä. Olin ehkä vähän ymmärrystä vailla. Illalla juhlittiin oman perheen kesken isän 50-vuotissynttäreitä. S opetteli sanomaan "onnea".

Perjantaina minun piti palata jo töihin, ja S jäi nukkumaan. Ja se nukkui. Koko päivän. Taisi ehkä sittenkin olla vähän matkaväsymystä, vaikka se väitti ihan muuta. Oli aika jännää tulla kotiin herättämään S sen sijaan, että olisin käynnistänyt tietokoneen ja herättänyt sen Skypen välityksellä.

Viikonloppu meni juhlatunnelmissa. Isän varsinaiset (yllätys)juhlat olivat lauantaina, ja S pääsi tapaamaan perhetuttuja ja sukulaisia. Loppuillasta ei tarvinnut enää paljoa tulkatakaan, kun englanti alkoi sujua yhdeltä jos toiseltakin. S taisi hurmata minun lisäksi pari muutakin juhlijaa. Ihan juhlien ulkopuolellakin on ollut aika hellyttävää seurata, miten esimerkiksi päälle 80-vuotias, umpisavolainen mummoni sanoo S:lle "kiitos" ja halaa vielä sen päätteeksi. S:kin yrittää puhua suomea. Se oppii jatkuvasti uusia sanoja (olen ihan kuin ylpeä äiti). Jatkuvassa käytössä ovat ainakin "kiitos", "ole hyvä", "hyvä", "Hitu (meidän koira) hiljaa", "kalja", "kaunis", "ei", "no joo", "minun Anni".

Tällä viikolla ollaan tarrauduttu jo vähän paremmin arkeen kiinni. Aamulla tiukasta puristusotteesta herätessä sitä ei kyllä oikein meinaa vieläkään uskoa, että S on tullut jäädäkseen. Ei kai sekään oikein vielä ymmärrä sitä.

Se on sanonut minulle jo monta, monta kertaa, että tänne tulo on ollut paras päätös ikinä. Vielä ei siis ole ollut havaittavissa suurempia merkkejä koti-ikävästä, mutta eiköhän se sieltä jossakin vaiheessa tule, viimeistään sitten, kun tämä pahin/paras kuherteluvaihe päättyy. Vaan tämä vaihepa taitaa kestää vielä jonkin aikaa, uutuudenviehätystä on nimittäin sen verran paljon ilmassa. Toivottavasti kihertely ja kuhertelu ei pääty siihen, kun totutaan toisen läsnäoloon.

On kieltämättä vähän sellainen olo, että uusi elämä on aluillaan.

6 kommenttia:

  1. Voi piru. Tuo kihertely on tarttuvaa. En voi lakata hymyilemästä tän tekstin lukemisen jälkeen. :p Osaan niin hyvin samaistua tohon tunteeseen, etten osaa sanoa muuta ku että nauti tosta huumasta niin kauan ku sitä kestää. Ei se elo kurjaa ole sen alkuhuuman jälkeenkään, ei sillä. ;)

    VastaaPoista
  2. *Sniisk*
    On pahinta seistä siinä tulliovien edustalla ja joka kerta kun ovet avautuvat, lehahtavat perhoset mahassa. Ja parasta kun tulee se ovien avautumiskerta kun rakas sieltä tulee!

    Hyvää seuraavaakin viikkoa! :)

    VastaaPoista
  3. Voi että... Ei oikein voi muuta pukea kunnolla sanoiksi. Olen aivan mielettömän onnellinen teidän puolesta. Sitä voi vaan itse kuvitella miltä se tuntuu, kun herää siitä vierestä ja tietää, ettei kummankaan tarvitse enää lähteä mihinkään. Nauttikaa!!! Olette sen ansainneet molemmat.

    VastaaPoista
  4. Kaukosuhteilleena tiedän niin kovin tarkkaan, mistä puhut... Kiherrellään täälläkin teidän puolestanne. :)
    Ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  5. oi ihanuus!! tapahtuuko tällaista oikeastikin!? :,) kuulostaa unelmalta. itselläni olisi rakkaus jopa euroopan rajojen sisäpuolella, mutta silti järkeillen tuntuu mahdottomalta ja järjettömältä edes kuvitella sen toimivan..tämä antaa kuitenkin uskoa! ehkä 'rajoja ylittävä' rakkaus ei olisi kuitenkaan ihan mahdotonta... (?)

    nauttikaahan!

    VastaaPoista
  6. Bemary: :) Vaikka valmiiksi hymyilyttääkin jo aika lailla, niin kyllä nämä kommentit vielä lisää sitä hyvänolontunnetta. Kiitos. :)

    Pilvisyys: Olin ensimmäistä kertaa vastassa S:ää tulliovien edessä. Kun S kävi Suomessa viime vuonna, tultiin yhtä matkaa, joten minä olen aina ollut se saapuja. Oli kieltämättä aika jännittävä kokemus tuijottaa niitä liukuovia... Tosin on ihan mukavaa, ettei kummankaan tarvitse olla toista vastassa lentokentällä ihan vähään aikaan. :)

    Larissa: Voi kiitos! On kyllä sellainen olo, että tässä on tultu vaikeuksien kautta voittoon.

    Mii: Kiva kun muutkin kihertelee! :) Viikonloppu on ollut oikein kiva. Kerron siitä ehkä piakkoin lisää... ;)

    Anonyymi: Kyllä tällaista näköjään tapahtuu oikeasti! :) Tuossa tuo "mahdoton mies" nukkuu päikkäreitä minun selän takana. Jotkin riskit kannattavat, joten anna mennä vaan. Eipähän tarvitse sitten jossitella myöhemmin. :)

    VastaaPoista