Perinneperjantai: Tehokas tyttörukka

Luvassa taas keskellä yötä kirjoitettuja avautumisia. Teitä on varoitettu.

Elin viimeiset kolme päivää ennen opintotuen saapumista seitsemällä dollarilla, joten viimeisen kuukauden 400 euroa (silloin noin 600 dollaria) olivat erittäin odotettuja. Ravasin silti ihan joka ilta ulkona - se oli niitä pienen ja halvan opiskelijakaupungin etuja.

Vietin myös ison osan vähiin käyvästä vaihtoajastani kielletyn hedelmäni kanssa juttelemiseen ja pelailemiseen, ja erittäin pienen osan opiskeluun ja koulutehtäviin. En ollut turhan huolissani laadusta, sillä kursseista tuli Vaasan yliopiston rekisteriin pelkät suoristusmerkinnät. Oli entiselle numerosuorittajalle (vaikka aina ja ikuisesti viimetippailijasellaiselle) erikoinen kokemus. Ihan hyvät arvosanat kuitenkin lähtiessä mukaani sain. Kertoo ehkä enemmän kurssikriteereiden lepsuudesta kuin meikäläisen työnlaadusta.

Oikeasti vähän jotenkin säälittää tuo tyttörukka, joka nuo alla olevat kirjoitukset on kirjoittanut. Aivan tuuliajolla. Eksyksissä. Hauskaa oli olevinaan, mutta kuoren alla oli epävarma ja sydämensä särkenyt riekale. Meni pitkään, ennen kuin palapelin palaset löysivät taas paikkansa.

Kaivelen perjantaisin vanhaan blogiini tallennettuja kaukosuhdemuistoja. Aiemmat osat löytyvät täältä.

Maanantai 30.4.2007 klo 22:41

Tehotyttö

Nyt joku tehokkaan p*skanjauhamisen palkinto tänne ja äkkiä! Kursin tuossa nimittäin kokoon viisisivuisen Shakespeare-tutkielman lähteiden etsimisineen päivineen alle viidessä tunnissa. Aiheen päätin viiden maissa, ja valmista tuli kympin pintaan. Juttelin siinä samalla vielä Suomessa vappua juhlistaneelle kaverille. Että jos joku haluaa huonoja esseitä nopeasti, niin ottakaa ihmeessä yhteyttä. Olen kallis, enkä todellakaan hintani väärti.

Juu, tuli kyllä viivyteltyä tuon esseen kanssa ihan turhaan, mutta tulipahan taas tehtyä. Se on kyllä vähän huonompi juttu, kun olen huomannut, että saan kirjoitettua nopsaan jonkun esseen asiasta, josta en oikein mitään tiedä, joten ei tarvitse edes miettiä koko asiaa kuin vasta edellisenä päivänä. Katsotaan mitä opettaja sanoo. Se on vähän tiukempi täti kuin historian lepsu setä. We'll see, won't we. Ja onhan sitä pakko olla hieman tehokas, kun edellisenä iltana yrittää vääntää viisi sivua asiatekstiä. Laatu saattaisi parantua, jos aloittaisin hieman aikaisemmin. Mutta kun en koskaan opi.

On kai turha sanoakaan, että tänään on ollut hieman tapahtumaköyhä päivä. Ja on sentäs vappuaatto! Tai no, jos vappuaatto on Suomessa jo ohi, eikä täällä edes juhlita koko päivää, niin sitten ei varmaan enää ole vappuaatto. Oli vappuaatto. Vähän aikaa mietin tänään kaiholla kotipuolen juhlia, mutta sitten sain kuulla, että keli ei ole ollut mistään parhaimmasta päästä. Täälläpä oli. On. Lämmintä on nytkin 18 astetta, puoli yhdentoista aikaan illalla, päivällä käväistiin aika lähellä 30 astetta.

Paljonpa siitäkin oli iloa, kun piti istua sisällä. Nyt voisi lähteä ulos, mutta Soile tekee huolellisena tyttönä vielä esseetään. Hmm. Ohhoh, ratkaisu tulikin siinä! Jason laittoi juuri viestin, että ovat menossa ulos puolen tunnin päästä. Taidanpa lähteä mukaan. Olen palkintoni ansainnut.

Tavallaan.

Keskiviikko 2.5.2007 klo 02:54

Fortnight

Juttelin tänään S:n kanssa nelisen tuntia. Sillä oli ollut rankka päivä töissä, ja ensimmäinen puolikas juttutuokiosta menikin jotenkin alakuloisissa tunnelmissa. Minua nyt piristi kummiskin se, että se jäi mieluummin kotiin pelailemaan minun kanssa, kuin lähti ulos syömään Ty(tt)ökaverin kanssa. Vahingonilo - paras ilo.

Sanottiin jo hyvästit tuossa yhdeksän maissa, kun se oli väsynyt, aivokuollut ja nälkäinen. Minä olin lähdössä ulos juhlistamaan vappua (oli muuten maailman tylsin vappurieha). Se soitti kuitenkin minulle takaisin ja jutusteltiin vielä toinen parituntinen. Ja se oli taas ihan vanha kunnon hauska S. Juteltiin kodinhoidosta, perheenperustamisesta, politiikasta, you name it. Kivaa oli.

Kerroin sille, että olen tullut siihen tulokseen, että menen Tuomo Ruudun kanssa naimisiin (Tuomo, tykkään sit isoista timanteista). Miksi? No koska se on jääkiekkoilija (loistava sellainen), nätti ja rikas, ja saisin asua sen kanssa Ameriikoissa. S sanoi, että eihän siitä olisi hänelle mitään hyötyä, jos olisin kerran naimisissa. Se oli oikeasti mustasukkainen jostain minun tyhmästä vitsistä. Ja siitä, että olin eilen Jasonin kanssa ulkosalla. Mutta ei se sitä myönnä, jos siltä sitä menet kysymään.

Kahden viikon päästä en ole enää Emporiassa. Se on aika surullinen ajatus.

Sunnuntai 6.5.2007 klo 03:55

Return Me to Life

Juttelin S:n kanssa tänään vaihteeksi nelisen tuntia. Olihan taas kunnon flirttiä, hyvätahtoista kettuilua, toisesta tykkäilyä. Näinhän sitä pääsee toisesta yli. Tämänpäiväinen keskustelu, naureskelu ja vanhojen muistelu sai minut taas tykkäämään siitä enemmän. Jos mahdollista.

Juuh. Ei tästä tule mitään. Ollaan molemmat mustasukkaisia toisesta. Kumpikin puhuu ihan kuin ennenkin. Ennen kuin "erottiin". Erottiin. Ääää. Äää-ää.

Onhan tämä pikkuisen turhauttavaa. Tiedetäänhän tässä, ettei tästä mitään voi tulla. Ei nyt, ei välttämättä ikinä. Välillä on tosiaan semmoinen olo, että kyllä tästä (siitä) yli päästään, näin on hyvä. Ja sitten... Sitten juttelen sen kanssa vähän aikaa. Sitten se on kuin ennenkin. Kaikki on kuin ennenkin.

Ainoa keino päästä siitä yli olisi olla juttelematta sen kanssa. Entä jos ei halua?

Ja loppuun vielä nörttijuttu. Tiedättehän (varmaan tiedätte), että kun World of Warcraftissa kuolee, voi palata hakemaan ruumiinsa tai herätellä itsensä henkiin henkiparantajan luona? No, henkiparantajalle jutellessa ainoat vaihtoehdot ovat lähteä lätkimään tai "return me to life". Noooh, sanoin sitten S:lle, että olisiko vähän hauskaa, jos valitsisi "return me to life", ja peli sulkeutuisi välittömästi, eikä sitä enää pääsisi pelaamaan. Saisi elämänsä takaisin.