Perinneperjantai: Kontrasti menneeseen

Tänä perjantaina villit (vaihto-)opiskeluvuodet ovat tuntuneet todella kaukaisilta. Yö meni harakoille, kun en löytänyt mukavaa asentoa sitten millään, lapsen heräämisen jälkeen talossa ei ole ollut yhtään ainutta hiljaista hetkeä, ja olen kuiskannut, sanonut, ärjäissyt "Ei!" niin monta kertaa, etten edes osaa lausua niin isoja numeroita. Lapsi kiusaa Sisua ja vinkuu, kun Sisu pistääkin hanttiin, Sisu jyrsii ulkona jo valmiiksi rikki olevan kastelujärjestelmän johtoja, ja Usva räkyttää vissiin kummituksille, koska minä en ole vielä nähnyt mitään räkyttämisen arvoista. Se, mikä ennen sai otsasuonen jyskyttämään (krapula ja miehet), on muuttunut joksikin ihan muuksi (vanh[emm]uus).

On päiviä, jolloin kontrasti menneeseen on erityisen suuri. Onneksi on perjantai.

Perjantain kunniaksi palataan jälleen kerran ajassa kahdeksan vuotta taakse päin. Poimitut kirjoitukset ovat viimeiseltä vaihtariviikolta. Emporia-juttuja riittää vielä ensi viikollekin, mutta sitten palataan taas Suomeen, mutta ei sentään ruotuun.

Ja mitä tuossa alempana paljon kehuttuun Bud Lightiin tulee... Olen sittemmin oppinut, että vettä saa hanastakin.

Kaivelen perjantaisin vanhaan blogiini tallennettuja kaukosuhdemuistoja. Aiemmat osat löytyvät täältä.

Perjantai 11.5.2007 klo 03:06

Oh Where Oh Where Could My Baby Be...

Nyt on melkein surullinen olo. Josh lauloi meille muutaman biisin viimeisen torstain kunniaksi. Loistavasti lauloikin. Siinä erästäkin biisiä kuunnellessa tajusin, että lähtö koittaa oikeasti ihan kohta. Onneksi Josh sanoi, että se laulaa meille ainakin vielä kerran ennen lähtöä. Kotimatkalla sitten melkein vollotettiin vähiin käyvien päivien takia.

Juttelin S:n kanssa tänään taas kunnon tovin. Se puhui taas niin mukavia, että meni pasmat sekaisin. Se sanoi, että se huomaa välillä ajattelevansa meitä. Tai siis useastikin. Se kysyi, että helpottuuko minun olo, kun menen Suomeen (ei asoita ja ympäristöä, jotka muistuttavat S:stä jne.). Sanoin, että sehän jää nähtäväksi, mutten edes tiedä, haluanko olon helpottuvan. Voivoi.

Pasmat meni sekaisin myös Beer:30:ssä, kun Josh katsoi minua vähän väliä suoraan silmiin laulaessaan. Tuli hieman teinityttömäinen olo. Ihq. Oltiin lähdössä baarista pois, ja se pyysi minulta vielä puhelinnumeron. Joku tyttö luuli, että Josh kysyi hänen numeroaan, mutta Josh sanoi "I want Anni's number". Vahingonilo, paras ilo.

On se vähän kurjaa, että nyt vielä tapaa mahtavia tyyppejä. Tulee tarpeeksi ikävä jo niitä tyyppejä, jotka tuntee kunnolla, mutta että nyt vielä tutustuu uusiin hienoihin ihmisiin... Onneksi S:n ja minun välinpito ei muutu juurikaan Suomeen paluun jälkeen, mitä nyt aikaero vähän vaikeuttaa tilannetta. We'll work it out.

Mutta kaikki nämä muut tyypit. Ikävä tulee. Järkyttävä ikävä.

Sunnuntai 13.5.2007 klo 16:40

Happy Mother's Day, äiti!

Eilen meidän piti herätä aikaisin ja mennä katsomaan valmistujaisia, mutta ei. Kahden tunnin unien jälkeen kumpikaan meistä ei herännyt herätyskelloon. Rules. Vähän harmitti, kun syy, miksi valvoin niin pitkään oli kuitenkin tyhmä. Puhuin "avioliiton" (ei todellinen) "merkityksestä" (ei ole olemassa) yli-innokkaan aviomiesehdokkaan (on olemassa) kanssa aamutunneille. Graah.

Eilen meidän piti myös pakata ja siivota. Noh, löydettiin sitten siivouksen lomassa Halloween-kamoja, ja sitten lähti mopo käsistä. Tunkeuduin mm. uuteen matkalaukkuuni, ja Soile otti kuvan. Good times. Ei sitten oikeasti saatu mitään järkevää aikaiseksi.

Netti ei eilen(kään) pelannut, joten pelailut S:n kanssa jäi väliin. Se soitti minulle puoli kolmen aikaan, kun minua ei näkynyt linjoilla. Netittömänä olisi voinut tehdä jotain järkevääkin, mutta eihän se nyt käynyt päinsä, kuten ylläolevasta kuvasta huomaa.

Käveltiin 30 asteen helteessä Natasha'sin biljardipöytien ääreen. Tajusin eilen viimeinkin, miksi äijät (ja miksei naisetkin) vetelee helteellä kaljaa. Eipä ole Bud Light maistunut koskaan niin hyvältä.

Natasha'sista käveltiin Pyramid Pizzaan hakemaan Bonezeja, eli juustoa ja taikinaa. Yummy. Jason oli töissä ja antoi meille annokset puoleenhintaan. Kiva, kun on tuttuja.

Syöminkien jälkeen tultiin kotiin kaunistautumaan ja ahtautumaan mekkoihin. Oli viimeinen mahdollisuus hienostella, ja mehän käytettiin se hyväksi. Palattiin Natasha'siin, pelattiin biljardia, ja mentiin, yllätys, yllätys, Beer:30:iin.

Beer:30:hän on siitä hauska paikka, että sen ilmastointi ei toimi. Olipa siinä sitten kiva yrittää olla hikoilematta hienossa New Yorkin mekossa. Jouduttiin jo eilen hyvästelemään ihmisiä. Oli haikeaa. Tai jos ei vielä hyvästelty, niin kuultiin ainakin "I'll miss you guys" monesti. Josh kävi rutistelemassa, irvistelemässä ja pussaamassa poskelle monta kertaa ja lupasi antaa meille Beer:30-paidat, jotta kaikki saavat sitten kirjoitella maanantaina niihin. Lupasi se laulaakin. Ja kysyi: "Do you guys really have to leave?" Se tuli kyllä sydämestä.

Tultiin Soilen kanssa kotiin ja saatiin loistoidea: allasbileet! Jason, Jordan ja Ford tulivat kaveriksi, mutta eivät kyllä viihtyneet altaassa ollenkaan. Oli kuulemma kylmää vettä. Höpöhöpö. Tai no olihan se aika kylmää, mutta karpaasit kestää. Pulikoitiin aikamme, tultiin sisälle ja valvottiin seitsemään. Awesome.

Heräsin aamulla toiveikkaana ja innokkaana. Toiveikkaana, että netti toimisi. Innokkaana, että saisin kuunnella lätkäfinaalin. Mutta ei! Cable One petti taas. Seurasin sitten matsia äidin lähettämien tekstiviestien välityksellä. Kävi se jännäksi niinkin. Harmillinen lopputulos.

Kahden maissa käväistiin jo grillaamassa itseämme altaalla. Lämmintä on tällä hetkellä 30 astetta. Että onhan täältä kiva lähteä kotiin ja sillee.

Nyt voisin vaikka täyttää tuon uuden matkalaukun vaatteilla, ettei tule houkutuksia tunkeutua sinne enää. Illalla mennään taas Beer:30:iin. Voi kun tulee kova ikävä näitä ihmisiä, paikkoja, kaikkea.

S lohdutti tuossa äsken (ennen kuin lähti ulos Ty(tt)ökaverin kanssa, mur), että nään häntä ihan yhtä paljon Suomessa kuin täälläkin. Kyllä helpotti.

Keskiviikko 16.5.2007 klo 05:01

Kansas City - New York - Helsinki

Kohta lähdetään lentokentälle. Ollaan nyt Zachin luona Kansas Cityssä. Hurjat tarinat viikonlopulta saavat odottaa Suomeen asti. Hurjia ne tarinat ovatkin. Hurjaa kannattaa odottaa.

Näihin kuviin.