Ulkoa päin talo oli siisti. Terassi iso ja viihtyisä, tosin kalusteista alaston. Katosta roikkuva tuuletin odotti seuraa lämpimänä kesäkuisena iltapäivänä.
Toisen, napakamman, koputuksen jälkeen etuovi aukesi. Ovenraossa seisoi nuutunut, laiha nainen, jonka vaaleat, kuivat hiukset olivat huolettomalla nutturalla. "Olen ihan poikki", hän sanoi ensitöikseen. "Talo on aivan sekaisin, mutta voitte kävellä sen läpi, jos haluatte. En jaksa välittää. Sauna on takapihalla."
Jo ennen kuin edes astuimme kynnyksen yli, kostea, pinttynyt tupakanhaju uiskenteli sieraimiin. Talossa oli todella kuuma, ja joka toisen nurkan, joita labyrinttimaisessa talossa oli paljon, takaa pölähti milloin minkäkin näköinen hiippari ihmettelemään meitä mahdollisia ostajia. Luovimme tiemme takapihalle, jossa naisen sanojen mukaan kahdeksan istuttava tynnyrisauna odotti.
Mitä lähemmäksi pääsimme, sitä lujempaa korkealla olleet toiveet syöksyivät kohti maata - se oli huonossa kunnossa ja auttamatta liian pieni. Kyllähän sinne saisi ahdettua kahdeksan ihmistä, jos jättäisi kiukaan kokonaan pois, mutta meille suomalaisille se nyt ei tulisi kuuloonkaan. Kunnon puukiukaan kanssa saunassa istuisi hädin tuskin kaksi, aivan siinä oven vieressä, tulipesää paossa, polvet vähintään toisen asteen palovammarakkuloilla koristeltuina. Ei, ei onnistuisi.
Myyjättärelle emme kuitenkaan uskaltaneet väittää, että tynnyri oli turhan ahdas - hänen mielestäänhän se veti helposti sisäänsä lähemmäs kymmenen ihmistä. Hänen ympärilleen kokoontunut sekalainen seurakunta oli sen verran sekalaista, ettemme halunneet aloittaa minkäänlaista väittelyä. Minun kyynärtaivettani koristi verikokeen aiheuttama pistojälki ja välttelevän suonen etsimisestä seurannut mustelma, ja uskalsin veikata, että pitkien hihojen alta löytyisi ainakin joltain meitä tapittaneista veijareista samanmoinen. Mutta ei välttämättä verikokeesta johtuva.
"Kiitos, meidän pitää miettiä", hymyilimme kuorossa samalla hitaasti ovea kohti lipuen. "Jos en kuule teistä kahden päivän sisällä, laitan ilmoituksen takaisin", myyjätär sanoi välinpitämättömästi puhaltaen samalla tupakansavua ohuiden huuliensa välistä. Kun pääsimme autoon, Scotty huokaisi: "Minkähän vuoksi hän oli niin uupunut?"
Tulimme siihen tulokseen, ettemme halunneet tietää.
Toisen, napakamman, koputuksen jälkeen etuovi aukesi. Ovenraossa seisoi nuutunut, laiha nainen, jonka vaaleat, kuivat hiukset olivat huolettomalla nutturalla. "Olen ihan poikki", hän sanoi ensitöikseen. "Talo on aivan sekaisin, mutta voitte kävellä sen läpi, jos haluatte. En jaksa välittää. Sauna on takapihalla."
Jo ennen kuin edes astuimme kynnyksen yli, kostea, pinttynyt tupakanhaju uiskenteli sieraimiin. Talossa oli todella kuuma, ja joka toisen nurkan, joita labyrinttimaisessa talossa oli paljon, takaa pölähti milloin minkäkin näköinen hiippari ihmettelemään meitä mahdollisia ostajia. Luovimme tiemme takapihalle, jossa naisen sanojen mukaan kahdeksan istuttava tynnyrisauna odotti.
Mitä lähemmäksi pääsimme, sitä lujempaa korkealla olleet toiveet syöksyivät kohti maata - se oli huonossa kunnossa ja auttamatta liian pieni. Kyllähän sinne saisi ahdettua kahdeksan ihmistä, jos jättäisi kiukaan kokonaan pois, mutta meille suomalaisille se nyt ei tulisi kuuloonkaan. Kunnon puukiukaan kanssa saunassa istuisi hädin tuskin kaksi, aivan siinä oven vieressä, tulipesää paossa, polvet vähintään toisen asteen palovammarakkuloilla koristeltuina. Ei, ei onnistuisi.
Myyjättärelle emme kuitenkaan uskaltaneet väittää, että tynnyri oli turhan ahdas - hänen mielestäänhän se veti helposti sisäänsä lähemmäs kymmenen ihmistä. Hänen ympärilleen kokoontunut sekalainen seurakunta oli sen verran sekalaista, ettemme halunneet aloittaa minkäänlaista väittelyä. Minun kyynärtaivettani koristi verikokeen aiheuttama pistojälki ja välttelevän suonen etsimisestä seurannut mustelma, ja uskalsin veikata, että pitkien hihojen alta löytyisi ainakin joltain meitä tapittaneista veijareista samanmoinen. Mutta ei välttämättä verikokeesta johtuva.
"Kiitos, meidän pitää miettiä", hymyilimme kuorossa samalla hitaasti ovea kohti lipuen. "Jos en kuule teistä kahden päivän sisällä, laitan ilmoituksen takaisin", myyjätär sanoi välinpitämättömästi puhaltaen samalla tupakansavua ohuiden huuliensa välistä. Kun pääsimme autoon, Scotty huokaisi: "Minkähän vuoksi hän oli niin uupunut?"
Tulimme siihen tulokseen, ettemme halunneet tietää.
Oliko ilmoitus Craigslistissa? Tuntuu, että aina sitä kautta kun yrittää asioida niin tulee vastaan tämä fiilis... siis fiilis siitä, että oikeasti elämän puitteet itsellä on aika hyvät. :P
VastaaPoistaHyvin arvattu. :D
Poista