Jellyfish, JFK ja jääkiekko, eli viikonloppumatka Dallasiin

Lauantaiaamu valkeni Dallasissa hieman edellisiltaa viileämpänä ja pilvisempänä. Halusimme kuitenkin nähdä miljoonakaupunkia mahdollisimman paljon, joten emme antaneet kolean tuulen häiritä, vaan suuntasimme ulos heti aamupalan jälkeen. Karpaasi kestää.

Minua oltiin etukäteen vähän varoiteltu, että Dallasissa kannattaisi varautua ajamaan kaikkialle, mutta mepä ei liikautettu autoa perjantain jälkeen kuin vasta sunnuntaina, kun lähdimme kotimatkalle. Majoituimme downtownissa, ja parin kilometrin säteellä oli jo niin paljon nähtävää, ettei keskustan ulkopuolelle harhailua tarvinnut edes harkita.

72-kerroksinen Bank of America Plaza, Dallasin 262 pilvenpiirtäjästä korkein (281 metriä).

Julkista liikennettä!

Ensimmäinen stoppi oli onneksi sisätiloissa, ja aika trooppisiin lämpötiloihin lopulta päädyttiinkin, joten takkia ja huivia sai kuoria päältä. Dallas World Aquarium oli ilmeisen suosittu paikka viettää viileää lauantaiaamupäivää, ja sademetsäosion läpi kulkemisessa jonottamisessa menikin tovi jos toinenkin.

Tässä tarkkaillaan jotain apinaa tai lintua. Taustalla hitaasti kiemurteleva ja etenevä ihmisryysis.

Kaima.

Ruuhka onneksi purkautui, kun pääsimme ihastelemaan ja ihmettelemään mereneläviä. Meidän kaksivuotias rehveltäjä tykkäsi erityisesti merihevosista ja pingviineistä, joilla oli oma tila ulkona sisäpihalla.

Meriheppa.

Toinen.

Pingujen mielestä ulkona oli ihana keli. Meidän mielestä ei niinkään.

Sisällä näimme vielä haita, kilpikonnia, matelijoita, kaloja, meduusoja, lintuja, tanssivia esiintyjiä... Kaikenkaikkiaan meillä vierähti vajaa parituntinen muissa maailmoissa. Lapsukainen olisi viihtynyt varmasti pidempäänkin, mutta meidän aikuisten teki mieli jo raittiiseen ulkoilmaan.

Haitunnelissa.

Tipuja.

Huomasimme iloksemme, että ulkonakin lämpötila oli jo paljon miellyttävämpi, joten pieni patikointi Dealey Plazalle oli mukava, vaikka itse päämäärässä odottikin pala synkkää historiaa. 22. päivä marraskuuta vuonna 1963 presidentti John F. Kennedy oli kierrellyt Dallasia avoautossa jo melkein tunnin verran, ennen kuin autosaattue saapui kohtalokkaalle Dealey Plaza -aukiolle, ja yksi elämä päättyi traagisesti.

Ote puheesta, joka John F. Kennedyn olisi pitänyt pitää vain hetkiä Dealey Plazan ohittamisen jälkeen.

Rasti tiessä osoittaa paikkaa, jossa laukaus osui presidenttiä päähän.

Teksasin koulukirjavarasto vasemmalla. Lee Harvey Oswald ampui kuolettavat laukaukset kuudennesta kerroksesta oikeanpuolimmaisesta ikkunasta, joka näkyy heti puun yläpuolella.

Tämä tyyppi oli lähtenyt ulkoiluttamaan Teksasin osavaltion lippua. Luulen, että osaisin arvata poliittisen suuntauksen oikein.

Paluumatkalla kohti hotellia, tai oikeastaan nälkämarssilla kohti lounasta, emme kohdanneet lisää historian lehtien havinaa, vaan näimme puissa ihan rehellisiä hiirenkorvia. Aurinkokin ilmestyi pilvipeitteen takaa hellimään meitä pohjoisen asukkeja, joten kelpasi käppäillä.

Lounaspaikan vieressä oli tarjolla taidetta.

Kävimme lepäämässä hetken hotellilla, ennen kuin oli aika vetää Suomi-paita päälle ja lähteä kannustamaan Kari Lehtosta ja Dallas Starsia. Starshan oli junnuvuosina lempijoukkueeni -- löytyi logolla varustettua penaalia ja lippistä, ja muistanpa valvoneeni eräätkin voitokkaat Stanley Cup -finaalit keväällä 1999. Vaikka nykyisellään Dallasin tähdet eivät suurempia tärinöitä aiheutakaan, ylihintaiset liput oli silti pakko ostaa, koska olimme kerrankin samassa kaupungissa samaan aikaan NHL-joukkueen kanssa.

Downtown toisesta näkövinkkelistä, reippaan kilometrin reippailun jälkeen.

American Airlines Center, Dallas Starsin (NHL) ja Dallas Mavericksin (NBA) koti. Areenan edessä tarjottiin jonottajille livemusiikkia.

Vastustajan, Detroit Red Wings, värejä katsomossa ennen pelin alkua.

Ensimmäinen erä täydessä vauhdissa loppuunmyydyssä hallissa. Näkymä hattuhyllyltä viimeisestä rivistä. Maksoimme lipuista siltikin 55 dollaria per kipale. Lauantai- ja vastustajalisä.

Leijona vartioi maalia.

Peli oli aika huikea jännitysnäytelmä, jossa liikuttiin paljon päädystä päätyyn. Mukana oli kaksi ensikertalaista, joista toinen viihtyi pelin parissa loppuun asti ja toinen leikki reppunsa vetoketjuilla kolmannen erän. Toisella puolella vieressä istui tyyppi, jolle kaveri yritti selittää koko pelin ajan pitkä kiekko -sääntöä.

Varsinainen peliaika päättyi 6-6, kun Detroit rynni tasoittavan maalin vähän kyseenalaisella tavalla sisään (Lehtonen poikittaisella mailalla pitkälleen). Jatkoajalla silminnähden turhautunut Lehtonen ei onnistunut torjumaan Niklas Kronwallin (hyh, ruåtsalainen) kutia, ja peli päättyi Detroitin voittoon luvuin 7-6.

Enpä muuten pidä edelleenkään NHL:n tappelukulttuurista, vaikka melkoisen siisti ottelu nähtiinkin.

Lätkämatsin jälkeen Scotty kantoi sikiunessa olevan kaksivuotiaan takaisin hotellille ja suoraan sänkyyn, eikä meitä aikuisiakaan tarvinnut hirveästi houkutella nukkumaan. Pitkä päivä, joka sisälsi paljon kävelyä ja näkemistä oli tehnyt tehtävänsä.

Sunnuntaina lähdimme ajelemaan vähän aamukymmenen jälkeen. Puolen tunnin päästä alkoi rankkasade, joka muuttui Oklahomassa ensin rännäksi ja sitten lumeksi. Hidasti matkantekoa sen verran, että olimme vasta seitsemältä Emporiassa lempparimeksikolaisessa extrajuustokastikkeisen nacho-annoksen edessä ja kotona hieman ennen iltayhdeksää. Pitkästä paluumatkasta ja siitä suuttuneesta selästä huolimatta reissusta jäi erittäin positiiviset muistot. Joskus kannattaa poistua kotoa.

Teki ihan hirveästi mieli nimetä tämä postaus Anni Does Dallas, mutta ei jotenkin tuntunut sopivalta, sitten lopulta...

*****

Veera haastoi minut mukaan #ReilutBlogit-kampanjaan, jonka tarkoituksena on saada ihmisiä pohtimaan käyttäytymistään niin kotona kuin reissussakin ja kannustamaan oikeiden, eettisten valintojen tekemiseen. Tärkeästä aiheesta on kirjoittanut erittäin kattavasti mm. Jenni.

Koska tämä blogissani suht' harvinainen matkakertomus on jo valmiiksi pidempi kuin teinityttöjen jono Justin Bieberin takahuoneeseen, en nyt paneudu asiaan sen enempää. Halusin silti tuoda kampajan esille ja kehotankin ihan kaikkia perehtymään aiheeseen ja miettimään, mitä voisit tehdä, jotta jälkipolville jäisi parempi planeetta. Meistä kukaan ei kai pysty muuttamaan maailmaa yksin, ainakaan parempaan suuntaan, joten tässäkin asissa pienistä pisaroista syntyy kuohuva koski. 

Minullakin on asiasta vielä paljon opittavaa, ja voisin varmasti tehdä parempia, eettisempiä valintoja niin kotona kuin kylässäkin. Esimerkiksi akvaariovierailu mietitytti, mutta paikkaan etukäteen tutustuessani opin, että Dallasissa tehdään paljon arvokasta tutkimus- ja suojelutyötä, ja eläimillä oli ainakin amatöörin silmiin tarpeeksi tilaa, vaikka kiekuvat lapset varmasti aivoon (jos sellaiset sattuu omistamaan, looking at you, jellyfish) ottavatkin. Ehkä pieni tietoisku oli lisätty lieventämään meidän wannabe-vihreiden matkailijoiden huonoa omaatuntoa, ehkä se pitää oikeasti paikkansa. Uskon jälkimmäiseen.

Halu tehdä oikeita valintoja ja oppia lisää on hyvä alku, ja siihen tämä kampanja on oikein oiva väline.