perjantai 16. tammikuuta 2015

Perinneperjantai: Näihin kuviin

Harpotaanpa nyt kerralla syyslukukauden viimeinen kuukausi pakettiin. Mitä näistä valituista merkinnöistä ei ehkä käy selville on se, että hoidin koulun kunnialla, vaikkakin usein keskellä yötä (miten sitä jaksoi?) ja hirveällä kiireellä kotitenttejä tehden, saimme kämppiksen kanssa 5 000 dollarin laskut kevätlukukaudesta, mutta kansainvälisen toimiston mukavat ihmiset onneksi kertoivat meille, ettei meidän vaasalaisten tarvitse sitä maksaa. Valistivatpa meitä viisumiasioistakin. Päin perberiä, kuten käy selville, kun palataan muisteloissa taas takaisin tälle mantereelle. Viisumijutut eivät valitettavasti olleet ainoat, jotka menivät mönkään tammikuussa 2007.

Scottyn kanssa emme edelleenkään myöntäneet itsellemme, emmekä varsinkaan kenellekään muulle, että suhteesta oli tullut lyhyessä ajassa aika vakava. Sen verran tiheästi kuitenkin olimme yhdessä, että uudelle työpaikalle piti lähettää kuusisivuinen lomake minun entisistä osoitteista, työpaikoista, ulkomaanmatkoista ja niin edelleen, koska turvallisuussäädösten mukaan kaikista "close and continuous" (läheisistä ja jatkuvista) suhteista ulkomaalaisten kanssa piti ilmoittaa. Minusta tuli siis virallisissa papereissa Scottyn ystävä.

Kaivelen perjantaisin vanhaan blogiini tallennettuja kaukosuhdemuistoja. Aiemmat osat löytyvät täältä.


Perjantai 8.12.2006 klo 14:08

6

Alle viikko armonaikaa Emporiassa. On vähän lopunalun fiilikset ilmassa. Eilinen oli lopulta todella mukava päivä, se oli Scottyn ansiota. Se jutteli kivoja. Piti kädestä. Silitteli hiuksia. Tykkäsi. Siksipä tuntuukin tyhmältä, että yhteinen aika on näin vähissä. Nähdään kyllä vielä, kun tulen takaisin Emporiaan (alle kuukauden päästä), mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että Scottyn työt alkavat 29. tammikuuta Washingtonissa (DC). Hää lähtee kokonaan puis. "I'm leaving in a U-Haul, don't know when I'll be back again..."

Tänään oli lukukauden viimeinen luento, kulttuuriantropologiaa. Nyt olisi enää loppukokeet jäljellä, sitten on lukukausi ohi. Onneksi on vielä toinen moinen jäljellä. En ole vielä ollenkaan valmis jättämään tätä pikkukaupunkia ja sen mukavaakin mukavampia ihmisiä. Väliaikaisesti pitää kuitenkin sanoa hyvästit, viikon päästä ollaan nimittäin Soilen kanssa jo New Yorkissa ja Sanna Los Angelesissa. Nykissä olisi tarkoitus kiertää vielä pari nähtävyyttä, jouluostoksiakin voisi suoritella, jos lapset ovat olleet kiltteinä. Sunnuntaina astutaan sitten Finnairin koneeseen, perillä Suomessa ollaan maanantaina.

Jotenkin minusta tuntuu, että paluumatka menee ikävöidessä. Tai nukkuessa. Oon hyvä nukkumaan. Ja ikävöimään.

Lautantai 9.12.2006 klo 05:11

See You Later

Meinasipa tuossa pari tuntia sitten olla haikea olo. Hyvästeltiin osa suomalaista vaihtareista, ovat lähdössä pysyvästi koti-Suomeen. Sitä on niin tottunut näkemään täällä tiettyjä naamoja, että on vaikea kuvitella kevättä ilman niitä tuttuja kasvoja. Onneksi paikalliset tutut pärstäkertoimet jäävät vielä tänne ilahduttamaan meitä.

Nähtiin päivällä Soilen kanssa vihdoinkin kevään kämppä. Se oli hieno, hienompi, hienoin. Parveke ja kaikki. Taloyhtiön pihassa on uima-allas. Se on luksusta jos mikä! Kyllä keväällä kelpaa. Muah.

Käytiin tuossa illalla eurooppalaisten vaihtareiden kanssa illallisella kv-toimiston johtajan kotona. Oli hyvää (ja ilmaista) ruokaa! Illallisen jälkeen riensin Scottyn luo, meillä oli nääs pari tuntia aikaa olla yhdessä ennen kuin miekkonen lähti töihin. Viimeinen (t)yövuoro ydinvoimalassa. Radiant.

Scotty nakkasi minut kotiin työmatkallaan. Kävin vähän siistiytymässä ja läksin hetimiten siniseen taloon. Siellä oli jo läksiäisbileet kovassa vauhdissa. Illan aikana ehdittiin saada muutama uusi ystävä, mikä on aina mukavaa. Oikein mukavaa.

Nyt voisin pidemmittä puheitta mennä nukkumaan. Scotty pärjää varmaan viimeisellä vuorollaan ihan hyvin ilman minun mesetysapua. Toivottavasti. Huomenna voisi keksiä jotain kivaa. Onhan tämä sentäs viimeinen viikonloppumme.

Torstai 14.12.2006 klo 22:02

You Win Some, You Lose Some

Sitahan mina vaan tulin sanomaan, etta Emporiasta lahto lahestyy uhkaavasti. Niin uhkaavasti, etta nyt on juostava Scottyn luo viettamaan viimeiset tunnit. Se vie meidat aamuyolla lentokentalle Kansas Cityyn, aamulla lennetaan sitten New Yorkiin. Missaan New Yorkin ja Suomen takia Scottyn valmistujaiset, mutta paasen kotiin haistelemaan Niilan masua. Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta.

Kampassa on tavarat pakattuna, melkein. Olen nyt kirjastossa tulostamassa lomaketta, joka minun piti tayttaa Scottyn tyon takia (olen jatkuva ulkomaalaiskontakti). Olen valmis lahtemaan. Paitsi etten ole.

Sunnuntai 17.12.2006 klo 09:35

Ikava

New York. Tama kaupunki on edelleen aivan uskomaton, ei voi olla katsomatta korkeita rakennuksia ylospain. Niska tulee ihan kipeaksi.

Mutta: Olisin silti mieluummin ollut taman viikonlopun Emporiassa juhlimassa Scottyn valmistumista. Ei se paikka vaan ne ihmiset. Harmittaa, mutta onpa silla ollut kivaa ilman minuakin. Eika New Yorkin -reissu varmasti mene koskaan hukkaan. Ainakin joululahjoja on kertynyt kiva pino.
Torstai-ilta oli outo. Yritettiin olla Scottyn kanssa niin kuin normaalistikin ollaan, katseltiin videoita, juteltiin maailmanpolitiikasta jne. Se oli taatusti parempi vaihtoehto kuin lahdon surkuttelu. Kolmen aikaan yolla mentiin meidan kampalle, laiteltiin viimeiset tavarat kasaan ja lahdettiin Makkarin (McDonald'sin, ei makuuhuoneen) kautta Kansas City Internationalille. Parin tunnin matkalla pidettiin kadesta kiinni, kuunneltiin musiikkia, lauleskeltiin, mutta ei surkuteltu. Lentokentalla Scotty hengaili meidan kanssa viimeiseen asti, halasi pari kertaa ja lahti. Tuli ikava.
Perjantaina tultiin hostellille. Alkujarkytyksen jalkeen kaikki meni hyvin, lahdettiin Subwayn kautta subwaylla downtowniin ja kaytiin katsastamassa Rockefeller Centerin joulukuusi ja Hard Rock Cafe. Syotiin ja juotiin hyvin raskaan rockin soidessa. Sen jalkeen olikin hyva lahtea nukkumaan vatsat taynna. Kello taisi olla kymmenen, kun painuttiin pehkuihin. Matkavasymysta.
Eilen seikkailtiin itsemme aamulla downtowniin ja Tanger Outletiin vievaan bussiin. Paiva meni kierrellessa valtavaa ostoskeskusta. Takaisin tullessa seikkailtiin taas New Yorkin metroverkostossa. Tanaan olisi tarkoitus saada itsemme metrojen avustuksella JFK:lle. Katsotaa, miten se sujuu. Jannitysta elamaan.
Naihin kuviin. Palataan asiaan. Suomessa.

2 kommenttia:

  1. Sinut on haastettu :) http://barcelonankoti.blogspot.com.es/2015/01/haaste-jaakaapin-ovi.html

    VastaaPoista