perjantai 2. tammikuuta 2015

Perinneperjantai: Kiitospäivä Coloradossa

On taas se aika vuodesta, kun pitäisi opetella kirjoittamaan uusi vuosiluku päiväysten perään. Vastahan minä totuin rustaamaan 2010...

Vuoden ensimmäinen kirjoitus sattui perjantaille, ja sehän tarkoittaa tässä blogissa tikulla silmään tökkimistä ja vanhojen muistelua. Tänään ei matkata pelkästään ajassa taakse päin, vaan myös autolla länteen, eli Coloradoon. Ei hätää, köykäisen matkakertomuksen lomassa on myös tuttua ruikutusta, eikä sitä tarvitse edes tihrustella rivien välistä.

Himpun verran kattavampi matkaraportti samoista maisemista löytyy seuraavien linkkien takaa: Osa 1, Osa 2, Osa 3.

Kaivelen perjantaisin vanhaan blogiini tallennettuja kaukosuhdemuistoja. Aiemmat osat löytyvät täältä.


Keskiviikko 22.11.2006 klo 10:16

Road Trip

K
ohta lähdetään nimittäin tien päälle. Suunnaksi otetaan länsi ja Colorado. Kiva lähteä. Ja toisaalta ei.

Eilen Scotty tuli töistä päästyään hakemaan minua kauppareissulle. Scotty ehti nukahtaa lattialle sillä aikaa, kun kuivasin hiukset. Taisi vähän väsy painaa päälle. No, pikapäikkärit olivat aika tehokkaat, sillä illalla herra kyllä jaksoi juhlia. Wal-Mart-reissun jälkeen mentiin Scottyn luo ja sieltä jatkettiin Tomin luo katsomaan college-koripalloa. Urheiluhengessä kaivettiin beer pong -pöytä esille ja pistettiin turnajaiset pystyyn. Olihan turnaus.

Heikoimmat (eli kaikki muut paitsi Scotty ja minä) jäivät niille sijoilleen, kun tuli baariinlähdön aika. Juostiin Tomin luota keskustaan, neuvoteltiin risteyksessä vähän aikaa ja mentiin baariin. Siellä tavattiin kämppikset. Baarista tultiin meille ja meiltä mentiin Scottyn luo. Ja nukahdettiin. Ei sammuttu. Nukahdettiin.

Aamulla, eli noin tunti sitten, hyvästeltiin, ja minä tulin kotiin pakkaamaan. Eli olen siis istunut tietokoneella siitä lähtien. Väsyttää hurjasti, onneksi autossa voi nukkua. Ei nuo länsi-Kansasin maisemat nyt varmaan niin erikoisia ole. Mukava lähteä vähän reissaamaan, mutta eniten tässä reissussa odotan kotiinpaluuta ja jälleennäkemistä erään tietyn kanssa. Kyllä tässä kaivaa itselleen melkoista kuoppaa, kun viettää niin paljon aikaa toisen kanssa. Kai tämä Coloradon reissu nyt toimii jonkinlaisena harjoitteluna joulukuun puolivälin jälkeisiä aikoja silmällä pitäen.


I
kävä tulee, ei voi mitään. Ei niin mitään.

Torstai 23.11.2006 klo 18:55

Happy Thanksgiving!

Colorado Springs. On muuten hieno paikka. Hotellin pihalta aukeaa aika uskomattomat maisemat, Kalliovuoret nimittain. Tanaan kaytiin ajelemassa vuorien lomassa. Yritettiin paasta Pikes Peakille, mutta se, kuten kaikki muutkin paikat tanaan, oli suljettu. Huomenna sitten ehka uusiksi. Kaytiin kuitenkin The Garden of the Godsissa, oli upiata.
Sain tanaan kivan puhelun tyolaiselta. Meinasikin olla jo vahan outo olo, kun edellisen kerran olin nahnyt hanta yli vuorokausi sitten. Kai sita outoa oloa voi ikavaksikin sanoa. Scotty soitti toivottaakseen hyvaa kiitospaivaa ja kysellakseen kuulumisia. On se ihan kiva.
Kohta lahdetaan Wal-Martiin (se on sentaan auki!). Katsotaan sitten, mita myohemmin keksii. Olisin halunnut katsoa Broncos - Chiefs -jalkapallo-ottelua, mutta mikaan kanava tassa hotellissa ei nayta sita. Tyhmaa.
Paivittelemisiin!
Lauantai 25.11.2006 klo 20:37

Heikko happi
Matkan kohokohta koettiin eilen kirjaimellisesti, kun paastiin vihdoinkin monen yrityksen jalkeen Pikes Peakille. Vahan pelotti istua autossa, kun ajeltiin vuorenrinnetta ylos. Ei minkaanlaisia turvakaiteita. Hui. Itse vuorenhuipulla (4302 m) oli kylmaa ja tuulista, eika maisematkaan olleet niin huikeat kuin matkan varrella. Hengittaminen oli oikeasti jo hankalaa, olisi tarvittu lisahappea. Vaan olihan mahtava kokemus. Ei sita joka paiva paase auton kyydissa vuorenhuipulle. Tai muutenkaan.
Sain eilen myos ehka maailman mukavimman sahkopostin. Se ei helpottanut tata outoa tunnetta, jota ehka ikavaksikin voi sanoa. Painvastoin. Odotan nyt huomisiltaa ja jalleennakemista enemman kuin ehka pitaisi. Mitahan tasta viela tulee... Lahden Emporiasta joululomalle Suomeen alle kolmen viikon paasta, ja Scotty kertoi tanaan puhelimessa, etta hanelle oli tarjottu tyota Washingtonissa (ties kuinka monennen kerran). Washingtoniin lahto on ollut tiedossa jo pitkaan, mutta tama tyo alkaisikin jo tammikuun 8., kun ennen on ollut puhe helmi-maaliskuusta. Tarkoittaa sita, etta jos Scotty nyt ottaa sen tyopaikan (on se joillekin niin helppoa), niin emmepa juuri nakisi enaa joulukuun puolivalin jalkeen. That sucks, to say the least.
Tanaan kaytiin Denverissa Coorsin panimolla. Opastettu kierros oli ilmainen, ja mika parasta, kierroksen lopuksi sai kolme olutnaytetta maksutta. Kannatti kayda, vahintaankin. Panimolta suunnattiin kivassa hiprakassa ostoskeskukseen tekemaan vahan joulu- ja vaateostoksia ja sielta tultiin hotellille. Tai no ennen hotellille tuloa vietin kivan kymmenminuuttisen Wal-Martin parkkipaikalla puhelimeen jutustellen. Sekaan ei yllattaen helpottanut ikavaa.
Nyt taidan menna valmistautumaan illallista varten. Sen jalkeen mennaan varmaankin ulos katsastamaan Colorado Springsin yoelamaa toista kertaa. Sitten nukkumaan, etta huominen tulisi mahdollisimman nopeasti. Huomenna on tietysti viela kestettava noin kymmenen tunnin ajomatka Emporiaan. Ja sitten pitaisi malttaa odottaa, etta tyonsankari kotiutuu.
On taa reissuaminen niin rankkaa, niin rankkaa.

Maanantai 27.11.2006 klo 12:44

Home on the Range


Kotona taas. Kotimatka kesti kymmenen tuntia, siinä oli jo istumalihakset kovilla. Olikin aikas kiva päästä tuttuun kämppään ja suihkuun.


Parin tunnin odottelun jälkeen viikonlopputyöläinen tuli hakemaan. Oli mukava nähdä taas. Vähintäänkin. Nyt väsyttää, kun yöllä piti valvoa South Park -jakson (Coloradon kunniaksi) ja kuulumisten vaihtamisen merkeissä. Aamulla heräsin siihen, kun minun hiuksia siliteltiin. Ei voi valittaa, vaikka jo kahdeksalta piti ylös noustakin.

Kävin äsken istumassa koulussa tunnin verran. Scotty tuli koputtelemaan ovelle 15 minuuttia ennen tunnin alkua varmistaakseen, että ehditään tunnille. Ehdittiin. Keskittymisestä ei kylläkään tullut mitään, sillä istuttiin Scottyn ja Tomin vieressä. Ne poijjat ovat kovia nauramaan. Itse meinasin saada hysteerisen naurukohtauksen, kun Tom heitti aivan yhtäkkiä mustekynän edessä istuvan kaverinsa selkään. Voihyvänenaika.

Pitäisi lukea kirjaa, jotta voisin tehdä kirja-arvostelun huomiselle historian tunnille. Ei huvita sitten yhtään. Tällä viikolla pitäisi saada tehtyä miljoona koulutehtävää.

Mutta kun sitä käyttäisi aikansa mieluummin johonkin ihan muuhun.

Torstai 30.11.2006 klo 14:31

Let It Snow
Täällä sataa lunta! Koulu on suljettu sen vuoksi. Voihyvänenaika. Ei kyllä uskoisi, että toissapäivänä oli yli 20 astetta lämmintä. That's Kansas for you.

Kuten ääkkösistä ja öökkösistä voi päätellä, olen vaihteeksi kotosalla. Nykyisin tulee vietettyä paljon enemmän aikaa tuolla varakodissa. Olen nyt ollut kotona kolmisen tuntia, sitä ennen vietettiin nonstoppina aikaa yhdessä vissiin puolitoista vuorokautta. Rules.

Illalla ei sitten lähdetty mihinkään. Tai no käytiin liukastelemassa jäisillä jalkakäytävillä sen verran, että vuokrattiin pari leffaa. Clerks II ja Superman Returns. Jälkimmäisen katselu jäi kesken, kun väsy painoi päälle. Olihan kello siinä vaiheessa jo neljä.

Kohta voisi lähteä uhmaamaan tuota lumisadetta ja raivata tiensä Scottyn luo. Jos se olisi vaikka jo herännyt. On näköjään. Kirjautui juuri Messengeriin.

Vielä pari Colorado-kuvaa!
281598.jpg
Colorado Springs Pikes Peak Hightwaylta katsottuna.
281601.jpg
The Garden of the Gods.
281622.jpg
Pikes Peak.
Tänään on ehkä pakko päästä pelaamaan biljardia. Jos keli sallii.

2 kommenttia: