perjantai 7. marraskuuta 2014

Perinneperjantai: Football, 9/11 ja maksakirroosi

Jo vaihtovuoden toisena kuukautena assimilaatio paikalliseen opiskelijaelämään oli täydellistä. Vaasan etkot, jatkot, sitsit, Fonat ja Pullot vapiskoot krapulasta pelosta - kansasilaisessa pikkukaupungissa, jossa oli ainakin jossain vaiheessa eniten baareja per opiskelija, osataan juhlia. Liiankin hyvin.

Kenen viisas idea näiden merkintöjen uudelleenjulkaiseminen olikaan?

Kävin minä tunneillakin. Erikoisin koulukokemus taisi olla enemmän aikuisopiskelijoille suunnattu iltakurssi, joka käsitteli Amerikan länteen laajentumista. Opettaja tiesi varmasti kaiken intiaaneista, mutta opetusmetodit olivat, no, erikoiset, ja hän piti meitä suomalaisia englanninopiskelijoita vähä-älyisinä, joten oppimismotivaatio oli aika vähäistä. Kun tuli puhe 9/11-terrori-iskuista, opettaja selitti meille, että se oli se päivä, kun lentokoneet lensivät New Yorkissa kahta korkeaa tornia päin.

Aijaa.

Olin näköjään kirjoittanut, että amerikkalaiset miehet ovat suorapuheisia. Osa onkin, juu, mutta hieman näiden kirjoitusten jälkeen tutustuin mieheen, joka oli melkoisen oikukas ja arvoituksellinen. Raivostuttavan itsepäinen.

Olemme olleet nyt onnellisesti naimisissa hieman yli viisi vuotta.

Kaivelen perjantaisin vanhaan blogiini tallennettuja kaukosuhdemuistoja. Aiemmat osat löytyvät täältä.


Sunnuntai 10.9.2006 klo 21:23

Taputa niin ne luulee, että tajusit


Olihan viikonloppu. Huhhuh. Perjantaina bileet, eilen bileet, ja oikein kunnon bileet olikin. Siitä oli rauhallinen koti-ilta kaukana. Kotiuduin jo kuudelta aamulla. Homma meinaa vähän karata käsistä. Jos perjantaina kävin jo uimassa vaatteet päällä (no en ihan kaikki vaatteet päällä), niin eilen taisi mennä vielä villimmäksi. Ilmaista olutta. Tynnyrikaupalla. Eipä tarvinnut lähteä baariin, vaikka olinkin vähän luvannut mennä.

Noissa bileissä parasta on kyllä se, kun pääsee tutustumaan uusiin ihmisiin. Eilenkin käytiin tosi mielenkiintoisia keskusteluja uskonnosta, politiikasta ja vedestä (Suomessa on PARASTA vettä). Evoluutioteoria on täällä joku huuhaa-juttu ja Raamattu uskotaan sanasta sanaan. Outoja nuo amerikkalaiset. Varsinkin miespuoliset. Osaavat kyllä imartelun jalon taidon, ja asiaan käydään suoraan ilman mitään kiertelyjä ja kaarteluja. Siinä on vielä totuttelemista. Ja Suomessa täytyy taas totutella siitä pois. Kulttuurieroja, kulttuurieroja...

Eilen käytiin katsomassa amerikkalaista jalkapalloa. Kentällä on ottelun lisäksi kaikenlaista oheistoimintaa: cheerleadereita, tanssijoita, bändi... Ne vievät huomion pelistä pois, se tekopirteyden määrä alkoi jo ärsyttää. Itse peli oli hieman hankalaa seurattavaa, kun säännöt ovat vielä vähän hämärän peitossa. Selostus puuttui, toisin kuin Super Bowlissa. Onneksi vierustoverilta pystyi kysymään välillä, että mille nyt taputetaan. Pitänee käydä kaikissa Hornetsien kotipeleissä, että pääsee kunnolla jyvälle.

Huomenna on jännä nähdä, miten täällä suhtaudutaan 9/11:iin ja näkyykö se täällä päin Yhdysvaltoja mitenkään. Nyt voisi pitää muutaman alkoholittoman päivän, ettei maksa sano poks. Tipaton alkuviikko. Näin on. Haluaisin ihan hirveästi päästä taas juoksemaan! Pitää huomenna katsoa, josko jalka kestäisi jo hölkkäilyä. Eilen en tainnut saada mitään lisävammoja, joten paranemaan päin ollaan.


Tiistai 12.9.2006 klo 14:52

SALMIAKKIA JA RUISNÄKKÄRIÄ

Tänään tuli paras, PARAS, PARAS paketti kotipuolesta. KIITOSKIITOSKIITOS! Sisällä oli melkein kahden kilon edestä salmiakkia, näkkäriä sekä kuvia Niilasta ja muista eläinystävistä. Aijai, nyt herkutellaan. Joutuu syömään salmiakkia ja näkkäriä vuorotellen. Aika kamalaa.

Eilen oli tosiaan 9/11. Täällä sitä ei huomannut muusta kuin puolitangossa olevista lipuista, mutta jos meillä näkyisi enemmän kanavia (nyt "näkyy" yksi), niin olisimme varmasti nähneet kymmeniä 9/11-uutislähetyksiä ja -dokumentteja. Ainakin eilinen New York Times oli täynnä juttuja, jotka liittyivät viiden vuoden takaisiin tapahtumiin. Nämä ihmiset eivät halua unohtaa sitä, mitä tapahtui. Tai jos haluavat, niin heille ei anneta siihen minkäänlaista mahdollisuutta. Haavat revitään joka vuosi auki.

Päätin eilen käydä kokeilemassa juoksemista. Nilkka on jo ihan hyvässä kunnossa, mutta polvetpa eivät kestäneetkään asfaltilla juoksua. Joten kävelin. Kävely on ihan kivaa, mutta siihen pitäisi käyttää enemmän aikaa. Aikaahan täällä kyllä olisi riittävästi, mutta olen nopean toiminnan ystävä. (No en kaikissa asioissa.) Juokseminen pitää nyt unohtaa vähäksi aikaa, ei näillä polvilla muuten kohta edes kävellä. Sen siitä saa, kun innostuu liikaa.

Nyt voisi mennä päikkäreille. Salmiakkipaketti kotoa kyllä piristi aika lailla, mutta viikonlopulta taitaa olla univelkaa. Illalla pitää mennä taas kuuntelemaan outoa historianopettajaa. Viimeksi se jakoi meille talking stickit. Meidän piti käydä luokkaantulojärjestyksessä hakemassa luokan edestä kepit, ja Mr. Brown Nose vielä vahti, että käytiin varmasti oikeassa järjestyksessä. En pystyisi villeimmissä unissanikaan näkemään vaasalaisia opettajia jakamassa risuja ja flanellipalasia luokan edessä, jotta kaikilla opiskelijoilla olisi kepit puheenvuoroja varten. Outoja nuo amerikkalaiset.

4 kommenttia:

  1. Siis mikä ihme tämä talking stick...? En ymmärtänyt alkuunkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Opettaja jakoi tosiaan keppejä luokan edessä. En muista, oliko hän solminut flanellipalasia niihin valmiiksi, vai laitettiinko me ne risuihin itse. Kaikkien piti kuitenkin käydä hakemassa luokan edestä keppi, ja sitten syynättiin, kenellä oli eniten kangasriekaleita tikussa, kenellä toiseksi eniten jne. Siinä järjestyksessä sitten jaettiin puheenvuorot. Kuvasti kuulemma meidän persoonia ne valinnat, ja talking stickit olivat hänelle tuttuja jonkun kansasilaisen intiaaniheimon kautta. Nyt ei enää tunnu niin typerältä tuo, mutta silloin vähän päälle parikymppisenä, jonka mielessä pyöri vain baarit ja pojat, ei vissiin paljon innostanut leikkiä kepeillä tiistai-iltana seitsemästä kymmeneen. ;)

      Poista
  2. Moi! Lueskelin näitä sun blogipostauksia (uusia ja vanhoja). Hih! Hauskoja juttuja! Kivasti kirjoitat huumorilla :)

    VastaaPoista