maanantai 24. marraskuuta 2014

Käsintehty lahja lapselle

Olen aika kausiluontoinen ihminen. Joskus innostun maalaamisesta, ja sitten maalataan niin maan ärkeleesti, ettei tee enää ikinä mieli maalata. Joskus kuuntelen jotain levyä semmoisella teholla, että levy sanoo sopimuksensa irti. Toisinaan taas neulon, ja sitten, ihan yhtäkkiä, heitän puikot nurkkaan, ja jälleen kerran minulla on keskeneräinen työ, joka ei ikinä valmistu, vaan päätyy purkuinnostuksen sattuessa jämälankalaatikkoon.

Onneksi siellä jämälankalaatikossa oli entisiä pipon- ja sukantekeleitä, sillä keskiviikkona iski armoton virkkausinto. Keskiviikkoiltapäivästä lauantaihin en oikeastaan muuta tehnytkään, kuin virkkasin. No, välillä söin, nukuin, ja kävinpä kuvaamassa yhdet baby showeritkin, mutta muuten virkkasin.

Talosta valitettavasti huomasi kyllä, että rouva on istunut sohvalla niska kyyryssä ja koukku kourassa.

Mitäpä näpertelin? No lapselle joululahjan:








Lapsellepa joululahja hyvinkin. En tietenkään malttanut odottaa jouluun asti, joten lapsi ja hippo pääsivät tekemään tuttavuutta jo lauantai-iltana. Kun ensimmäinen reaktio oli "Big hippo! I want to ride!", päätin nostaa kovalla työllä tehdyn tekeleen hyllyn päälle turvaan. Siellä se töröttää edelleen, pienen ratsastajan ulottumattomissa.

Äiti taisi tehdä itselleen lelun.

Inspiraatio löytyi täältä, ja ohje täältä.

24 kommenttia:

  1. Toi on tosi hieno! Olen nahnyt yhden samanlaisen aikaisemmin eri variessa mutta taa vaalea on mun lemppari. Ehka se pikkuratsastaja laantuu katsellessaan hippoa siella hyllynreunalla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että laantuu. Muuten joutuu odottelemaan lahjaansa kolmekymppiseksi asti!

      Minua vähän himottaisi ruveta tekemään toista hippoa, edelleen vaaleana, mutta eri värisillä kukilla (vähemmän psykedeelisenä). VAIKKA lupasin miehelle, että nyt loppuu vähäksi aikaa... ;)

      Poista
  2. Heh, meillähän on näemmä samat aktiviteetit. Tosin minun hipponi on kotoisaa seiskaveikkaa ja kun ei ole lapsia niin hyvällä omallatunnolla voin pitää sen itse ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa! Seiskaveikkahippo kuulostaa kivalta! Mulla on vähän ikävä suomalaisia lankoja. Oon siis kade niistä, ja vähäsen siitäkin, että saat pitää hipposi itselläsi. ;)

      Poista
  3. Ihana hippo! :) Mut pakko kysyä, jos sitä ei ollut tarkoitettu leikkeihin, niin mihin sitten? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan se _tarkoitettu_ leikkeihin, mutta sitten näin mielessäni lyyhistyneen ja litistyneen hipon, joten pistin parempaan talteen. ;) Ollaan me nyt leikitty hipon kanssa, mm. työnnetty rattaissa. Katkaisen hitaasti napanuoraa...

      Poista
    2. :D On kyllä tosi hieno. Mä kadehdin suunnattomasti kaikkia jotka omaa jonkinlaisia kädentaitoja.

      Poista
    3. :) Tämä oli lopulta suht' simppeli tehtävä, vaati vain paljon toistoa ja kärsivällisyyttä, ja noista kumpikaan ei välttämättä ole ihan meikän parhaita ominaisuuksia.

      Poista
  4. mulla on just työn alla samainen hippo. Hirveen koukuttavaa sen tekeminen. Huvittaa nyt jo tehdä sen kaveriksi saman sarjan norsu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella koukuttavaa! :) Mullakin vähän sormet syyhyää, mutta ensin pitää neuloa pari projektia loppuun. Jännästi jäivät kesken, kun innostuin hiposta. Norsu kuulostaa lumoavalta!

      Poista
  5. Ihana hipon pyllerö! Minä NIIN kadehdin ihmisiä, jotka osaavat ja jaksavat tehdä käsitöitä, minun kärsivällisyyteni ei kestä edes villasukkien kutomiseen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villasukissa pahinta onkin se, että niitä pitää tehdä kaksi samanlaista. Mulla loppuu innostus yleensä ensimmäisen jälkeen. ;) Hippo on kyllä ihana! Melkoinen nero tuo ohjeen tekijä.

      Poista
  6. Oih, aivan hurmaava! Teetkö tilauksesta mullekin? :)

    VastaaPoista
  7. todella ihana <3 oli ilo olla inspiksenä vaikken omaani itse tehnytkään :D

    VastaaPoista
  8. toi on niin makee! pitää ehkä itekin sijoittaa ohjeeseen : )

    VastaaPoista
  9. Siis aivan upea! Taitava olet :)

    VastaaPoista
  10. Munkin hippo on nyt silmiä ja korvia vaille valmis. Miten sait noi sun hipon korvat noin nätisti? mä en saa niitä millään asettumaan noin hienosti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpas se jo loppusuoralla!

      Tuolla tavalla ne vain asettuivat ilman taikatemppuja. :) Tein hipon aika paksusta langasta ja melko pienellä koukulla, joten korvista tuli aika tönköt.

      Poista