Yökyläilijä

Eka yö erossa vauvasta, ja kaikki selvisivät siitä ilman traumoja. Oltiin S:n (ja Usvan!) kanssa Emporiassa telttailemassa ja juhlimassa kavereiden 30-vuotissynttäreitä, ja napero oli mummolassa yötä. Neiti oli ollut kiltti, leikkisä, cuddly, nukkunut 13 tunnin yöunet ja syönyt jättiaamiaisen. Minä taisin olla ainoa, jolla oli henkisiä ja vielä niitäkin enemmän fyysisiä ongelmia lyhyestä erosta. Jokainen imettävä äiti ymmärtänee tuskan.

Nyttysen kanssa on ollut jotenkin tosi helppoa viime aikoina. Jatkuvasti saa kylläkin olla valppaana, sillä ovela pieni neiti osaa kiivetä esim. sohvalle leluja astinlautana käyttäen. Alastulo ei ole vielä ihan hanskassa. Tänä aamuna kilimu nousi keskellä sänkyä seisomaan ja toisti saman tempun myöhemmin keskellä olohuonetta. Ilman tukea ja apua, siis. Tepastelu on verrattain hallittua, ja sitä treenataankin jatkuvasti. Ennätys taitaa olla kuusi askelta.

Laitanpa loppukevennykseksi Amerikan-serkkuja viikonloppuna kummastuttaneen ääninäytteen. Eivät olleet onnistuneet matkimaan kovasta yrityksestä huolimatta.