Kaikki lähti parin viikon päästä tulevista viikonloppuvieraista ja semiviattomasta Walmart-reissusta.
Huushollista löytyy neljä makuuhuonetta. Yksi on meidän, yksi on vauvan, yksi on vieraiden, ja yksi on varasto. Kaatopaikka. Piilonurkka. Wannabe-toimisto ja -harrastehuone. Jossa on jättimäinen seinässä kiinni oleva työpöytä.
Tai siis oli, vielä viikonloppuna.
Tuli puheeksi vieraiden, isä ja kaksi lasta, majoitus. Kellarissa olisi parikin vuodesohvaa, mutta siellä on tähän vuodenaikaan vähän kylmä. Ja pimeää (ympäri vuoden). No mutta, ilmapatja "toimiston" lattialle, siinähän se!
Verhot. Ne tarvitaan. Näkösuojaksi, lämmöneristeeksi, pimentäjäksi, ennen kuin huoneessa voi yöpyä. Pikainen mittaus ennen Walmartiin lähtöä. Vielä pikaisempi päätös verhokankaasta, jota tulikin sitten otettua summassa vähän reilummin. Ihan varuilta.
Sunnuntai-iltana iski ompeluinspis, joten miehelle uusi verhotanko ja porakone kouraan, jotta verhoille saataisiin tarkat mitat. Verrattain lyhkäiset niistä tulisi, sillä (ruma) jättityöpöytä oli heti ikkunan alla. Mutta hei, väliaikaisratkaisu.
Porrasjakkara ei ollut tarpeeksi korkea möhkäletason yli kurkotteluun, eikä möhkäletaso tarpeeksi tukeva miehen painon kannatteluun. "Haenko tikkaat kellarista? Vai puretaanko pöytä? Hehheh."
No, miehellä oli jo porakone esillä (ja ne tikkaat olisi pitänyt hakea kellarista asti), joten pöytä lähti, ja seinään jäi melko monta reikää ja koloa paikattavaksi. Porrasjakkaran korkeus riitti verhotangon kiinnittämiseen.
Extempore-rempasta ei ole kuvia, sillä kamera olisi pitänyt hakea alakerrasta asti. Myöhemmin tajusin, ettei huoneesta ole olemassa minkäänlaisia ennen-kuvia. Niitä on yllättävän hankala ottaa jälkikäteen.
Pari kämäistä stilliä kämäiseltä videolta kohta parin vuoden takaa:
Nuo muuttolaatikot olivat edelleen samassa paikassa. Purkamatta, toki. |
Entisen roinan lisäksi huoneesta löytyi aika paljon vauvakampetta - mm. kaksi vannaa. |
Siivousta ja järjestelyä. Seinän paikkausta ja maalausta. Koko eilinen päivä. Tuloksena paljon isommalta tuntuva huone.
Verhoista tulikin suunniteltua pidemmät. |
Huoneelle piti keksiä uusi nimi. Siitä tuli sarkastisesti kirjasto. |
Nyt mahtuu paremmin sekaan. Pikaremppa oli vuorokaudessa tehty. Hyvä, koska tänään ei olisi enää luultavasti kiinnostanut.
Hieno kirjasto tuli:) Ja upeat verhot!
VastaaPoistaKiitos! Jospa nyt tulisi luettua pikkuisen enemmän. ;)
PoistaLukemisen iloa! Kirjasto nayttaa oikein viihtyisalta. Olen itsekin miettinyt jos pitaisi alakerran toimistoa/yleista sailytystilaa/yms jossain vaiheessa vahan remontoida, mutta nyt kun tiedetaan, etta muutetaan muutaman kuukauden paasta niin taidan vain maalata seinat, etta nayttaa paremmalta ostajaehdokkaille.
VastaaPoistaLaiskuus.... :-)
Parasta tässä koko hommassa on se, että meillä on nyt yksi roinanurkka vähemmän. Siivotessa tuli helposti työnnettyä paikkaansa vielä etsivät tavarat oven taakse piiloon. Nyt pitäisi vielä taklata autotalli ja yksi kolo kellarista, huoh.
PoistaHeh, vähemmällä pääset, jos tyydyt maalaamiseen! ;)
Joo, olen samaa mielta! :-) Ja kun parempi puolisko muuttaa itarannikolle jo toukokuussa, niin tuskin itsekseni remontoin.
PoistaNo sit ei varsinkaan kannata. Hui, toukokuuhan on ihan kohta!
PoistaAika kuluu ihan liian nopeasti. Olen on/off taalla Alaskassa kesan yli, mutta elo/syyskuussa pitaisi tietaa, mika seuraava duty station on, joten aloitan sitten talonosto- tai vuokraus-jutut.
PoistaEilen selvisi naapureilta, jotka myy taloaan taalla, etta olivat saaneet tarjouksen, joka on enemman kuin mita pyytavat talosta, joten maalaaminen on todennakoisesti tarpeeksi ostajaehdokkaiden houkutteluun.
Oho, eipä olekaan mikään pikku-urakka! Eiköhän maalaaminen sitten riitä, jos noin innokkaita ostajia on liikenteessä. :)
Poistameillä täällä "suomessa" verhopituus on yleensä pari senttiä lattiasta eli niin, ettei näytä, että tulvavesi tulisi, 70-luvulla oli noita puolitangon verhoja.
VastaaPoistakaikkea hyvää silti
Kaikkea hyvää sinne "suomeenkin".
PoistaIhanaa, joku muukin sanoo "vanna". :p Joskus on pitäny tutuille selitellä, mitä se sana oikein tarkottaa.
VastaaPoistaMeillä täällä "Suomessa" (mikä on kaikesta päätellen aivan eri paikka kuin toi ylemmän ihailtavan persoonallisen nimimerkin keksineen Anonyymin "suomi", ainakin oman kotimaani nimi kun kirjotetaan isolla alkukirjaimella), on keittiössä lyhyemmät verhot, mitä noi teidän uudet, jotka on mun mielestä aivan tarpeeks pitkät noinkin. Hyvin ovat kaksi ja puoli vuotta palvelleet meillä ne lyhyemmätkin, väliaikaisiksi vaikka olivatkin tarkoitetut. Eipä oo kukaan vieraistakaan alentunu kitisemään moisista pikkuseikoista, joten eiköhän noi teiänki ikkunanpeittimet vieraille kelpaa. :p
Hahaa, joo, en saanut taiottua viidestä jaardista kangasta tuon pidempiä verhoja, mut hyvinhän nuo pimentää tuon pituisenakin! :D Toivottavasti anonyymi ei menettänyt yöuniaan tämän 70-luvun flashbackin takia. "Meillä" täällä "Amerikassa" yltää useimmat verhot jopa _yhden_ sentin päähän lattiasta (siis ihan liian pitkät), mutta nyt kävi tämmöinen kompromissi. Oivoi. :D
PoistaVannasamixii!
Ei mulla muuta ku että <3 . Tai ois mulla oikeesti, vaan ehkä parasta jättää tää ny tähän, ettei vaan tuu lisää traumoja kellekään herkkähipiäiselle. :D
PoistaJoo, eiköhän tää ollu tässä. :D
PoistaHyvältä näyttää!
VastaaPoistaApua, minä onneton, kotimaan kamarallakin vielä, pidän itsepintaisesti keittiössä verhoja, jotka juuri ja juuri pituudeltaan riittävät parisen senttiä yli ikkunan.. olisiko kysymyksessä juurikin 70-luvun puolitankoiset? Kääk, enpä ole edes tiennyt, että on olemassa jokin raja sillekin, minkä pituisia pitäisi(saisi?) ikkunoiden edessä roikottaa. Ah, angstaan, selkeästi. Anteeksi.
:D Saat anteeksi. En minäkään ollut tietoinen, että verhojenpituus on joku kulttuurisidonnainen juttu. Mut nyt ollaan viisaampia! ;)
PoistaNäyttää paljon isommalta nyt tuo huone. Tosi kiva! :)
VastaaPoista