Sairastuvasta terve. Tai tervetuvasta sairas. Meille rantautui joku ällöpöpö viikko sitten. Otti minusta kuristusotteen ja vei ruokahalun kokonaan. Väisti onneksi perheen pienimmän, joten jotain positiivista, kuitenkin. Me isommat puklattiin sitten siitäkin edestä.
No mutta, viikonloppuna jäi aikaa muullekin kuin mässäilylle, joten nyt on piha (melkein) kevätkunnossa. Vietettiin puolet lauantaista rautakaupassa, ja neljä autolastillista (ja monta, monta dollaria...) myöhemmin päästiin tositoimiin. Onnistuttiin ahtamaan autoihin mm. kaksi kierrätettyä viskitynnyrinpuolikasta, uudet istutettavat etupihan kukkapenkkiin, mustikka- ja vadelmapensaat, sekä multaa. Paljon multaa. Otanpa kuvia, kunhan aurinko suvaitsee taas kurkistaa pilvien välistä. Toivottavasti saan pidettyä meidän tynnyrissä kasvavat jalapenot ja habanerot hengissä siihen asti. Ja muutkin kukkaset ja pöheiköt. Mulla on hyvin epävihreät peukalot.
Viikon ehdoton kohokohta oli pari pientä askelta. Ihan tarkoituksella otettuja. Neljä askelta on ennätys tähän mennessä. Hei, ja se taputtelukin sujuu nyt! Käytiin juhlimassa Buffalo Wild Wingsissä; tilattiin tytylle oikein oma annos lastenlistalta!
 |
| Selleri oli edelleen suosikki. |
Nyt pitää ruveta itsekin askeltamaan. Neiti veteli äsken kaurapuurot, ja onkin nyt sitten melko valmista kauraa päikkäreille. Minun pitää viimeistellä talo vieraskoreaksi vauvatorkkujen aikaan, sillä iltapäivällä saan Suomi-seuraa! Taidankin ruveta löysyttelemään kielenkantoja valmiiksi jo nyt, jottei tulisi mitään venähdyksiä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti