perjantai 5. huhtikuuta 2013

Always Look on the Bright Side of Life

Lienee melko selvää, että pidän elämästäni, ainakin useimpina päivinä, paljon. Eilenkin huokailin onnesta talon kevättarkastusta tehdessä ja pihaa kierrellessä leppoisassa kevätsäässä. Miten voi olla, että päädyin tänne? Miten on mahdollista, että erittäin epätoivoisesta tilanteesta ja semisalasuhteesta kehkeytyi onnellinen avioliitto? Kaiken tämän lisäksi meillä on maailman ihanin pieni tyttö, jolla on maailman pussailtavimmat posket. Ihan hullua!

Välillä tulee pohdittua, millaista elämä olisi, jos S olisi pitänyt päänsä ja jättänyt minut märehtimään ja murehtimaan silloin vuosia sitten. Olisin melko varmasti Suomessa, tuttujen ympyröiden ja ihmisten lähellä. Voisin syödä salmiakkia ihan milloin vain. Saisin nauttia valoisista kesäöistä. Tai no, niin paljon kuin pystyisin hyttysparvien keskellä nauttimaan.




Olisiko minulla perhe? Olisinko onnellinen? Olisinko jatkanut englannin opintoja ja päätynyt jopa alan töihin? Asuisinko Pohojammaalla, kotoisassa Savossa vai jossain muualla?




Olisin päässyt yli vaihtoaikaisesta jätti-ihastuksesta. Olisin. Elämä olisi jatkunut. En osaisi kaivata tätä elämää, sillä en olisi koskaan ostanut taloa Kansasista ja perustanut tänne perhettä. Ehkä jossittelisin, ehkä en.

Vaikka pohdinkin vaihtoehtoista elämää, niin nyt en jossittele, sillä en osaa edes kuvitella olevani onnellisempi. Kun lyötiin S:n kanssa hynttyyt yhteen, meille molemmille oli ihan selvää, että päädymme lopulta tänne. Oli kuitenkin mahtavaa, että mies asui Suomessa kaksi vuotta ja sitä kautta ymmärtää suomalaisia outouksiani paremmin ja sen, mitä koti-ikävä oikeasti tarkoittaa.

Avain kotiutumiseen löytyy oman pääkopan sisältä. Asenne ratkaisee. Jos jatkuvasti katsoo uusia tai erikoisia asioita sinivalkoisten linssien läpi tai nenänvartta pitkin ja keskittyy siihen, miten ja mitkä asiat ovat Suomessa paremmin, niin on turha toivoakaan olevansa tyytyväinen. Ei kaikkea tarvitse verrata. Erilaisuuksia voi vaalia.

Toisaalta kaikesta ei tarvitse pitääkään. Miten voisikaan, joten turha teeskennellä. Maailmasta tuskin löytyy paikkaa, jossa on kaikki just eikä melkein.

Tänne muuttaessa kohta kolme vuotta sitten minulla oli selkeästi kuherruskuukausi menossa. Kaikki oli ihanaa, mahtavaa, melko uutta. Jos nyt en sulkenut silmiäni ikäviltä asioilta, niin ainakin käänsin katseen vähän eri suuntaan. Ei ehtinyt keskittyä koti-ikävään.

Vaihtovuoden alussa taas muistan naureskelleeni erittäin ylimielisesti amerikkalaisille ja amerikkalaisuudelle. Tyhmä pikkukaupunkikin se Emporia oli. Ei niin mitään tekemistä. Suuressa Lapinlahden kaltaisessa metropolissa kasvaneen oli helppo arvostella. Suomessa ei yhtäkkiä ollut mitään vikaa.

Taisipa olla ihan samanlainen, tosin paljon negatiivisempi, selviytymiskeino koti-ikävää vastaan kuin hykertelykin. Onneksi pääsin tuosta vaiheesta melko nopeasti yli ja osasin nauttia ainutkertaisesta kokemuksesta. Aika ankeaa olisi ollut, jos koko vaihtoaika olisi mennyt surkutteluun, ikävöintiin, naureskeluun ja arvosteluun.

Kulttuurieroja voi huomioida, ihastella tai vihastella, niille voi vähän naureskella tai itkeskelläkin. Kaiken tämän voi kuitenkin yrittää tehdä ilman katkeruutta ja ylimielisyyttä. Olen silti ihan varmasti ärsyttänyt paikallisia ystäviä ja tuttavia paasaamalla Suomesta ja sen ihanuuksista ja ihmeellisyyksistä. Kyllähän niitä riittää, ja sinivalkorillillinen ulkosuomalainen näkee ne paremmin kuin kukaan muu. Toivottavasti en ole kuitenkaan loukannut ketään ylistyslauluillani, sillä ne on helppo käsittää kritiikiksi heidän rakasta maataan kohtaan. Sillä kukaanhan ei ole yhtä isänmaallinen kuin amerikkalainen...

Asenteen lisäksi kotiutumisessa on auttanut se, että ollaan päätetty olla täällä. Aina. Joo, siis koskaan ei tiedä, mitä elämä eteen tuo, mutta jos mitään hurjia mutkia ei matkaan tule, niin istun tässä samassa olohuoneessa ryppyisenä mummonakin ryppyisen S-ukin kanssa. Ainakin minulle on tärkeää, että elämässä on jotain pysyvää. Paikka, johon kuuluu. Muutaman vuoden "matkalaukkuelämä" taisi tehdä tehtävänsä.

Nyt on hyvä olla. Hyvä niin.

10 kommenttia:

  1. Maassa maan tavalla... :-) asenteet ja arvot muuttuvat ajan myota. Sita loytaa hyvia ja vahemman hyvia puolia kaikista paikoista. Vaikka tosin myonnan etta patrioottisuus nykyista kotimaataa kohtaan on noussut paljon kun paremman(?) puoliskon tyon takia se on osa paivitaista elamaa. Ja samalla olen juurtunut tanne enemman kuin mihin tahansa muuhun maailmankolkkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se menee. :) Ja sekin on totta, että vanhat ja tutut asiat ja tavat tuntuvat monesti paremmilta, vaikka ne eivät välttämättä sitä olisikaan. Sitä vain kangistuu kaavoihinsa. ;)

      Poista
  2. Olipahan hienosti kirjotettua pohdintaa taas. Sanon vaan, että tykkään kovasti sekä tekstistä että siitä, miten hyvä sun on siellä olla. :) End of vähän sisältököyhä kommentti. :p

    VastaaPoista
  3. Mä oon huomannut, että aina täällä ollessa kaikki on niiiiiin paljon paremmin Suomessa. Ja Suomessa ollessa taas kaikki on niiiin hienoa valtameren tällä puolen. Eli missään ei kai ole hyvä. :) Mutta kirjoituksesi muistutti taas mua siitä, että tosiaan pitää muistaa onnellinen siitä mitä on täällä. Turhan usein syyllistyn tuohon vertailuun ja arvosteluun, ja huomaamattani saatan pahoittaa muiden, jopa oman aviopuoliskoni mielen. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kai se ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella. ;) Ei kai kukaan jaksa olla aina positiivinen. Kyllä välillä saa mököttää ja avautua! :)

      Poista
  4. Hyviä kirjoitus :) Itselläni on selkeästi kausia, jolloin täällä on niin hyvä olla ja taas kausia, jolloin kaipaan Suomea niin, että olisin valmis ostamaan paluuliput heti. Yleensä suurin kotiinkaipuu iskee, kun joutuu alkaa selvittämään asioita tai kun elämää pitää yrittää ennakoida, kun Suomessa kaikki oli niin tuttua ja turvallista. Itsellä kun vielä on tilanne, että on mahdollisuus valita se "lopullinen" asuinpaikka kummasta maasta vaan, niin ei olekaan helppo tehtävä alkaa vertailla paikkoja. Aina se ruoho on vihreämpää toisella puolella, kuten sanoit :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuttuja tuntemuksia kuvailit. :) Perusarki sujuu täällä jo todella hyvin, mutta kun eteen tulee jotain uutta tai vähänkin monimutkaista (kuten vakuutusjutut tai joku muu byrokraattinen sekamelska), niin Suomi tuntuu taas maailman hienoimmalta paikalta. ;)

      Poista
  5. Hieno kirjoitus Anni :)

    VastaaPoista