maanantai 8. huhtikuuta 2013

9 kk


Meidän lyyli täytti varttia vaille vuoden (kiitos anonyymi kommentoija aivopierun huomaamisesta!) lauantaina. Sen kunniaksi käväistiin lääkärissä perjantaina hakemassa uusimmat statsit: 71,6 cm ja 8,03 kg. Kaikki oli edelleen ihan mallillaan, ja mitat omilla käyrillään, vaikka höpsö äiti ehkä onkin ollut vähän huolissaan tytön hoikkuudesta. Turhaan.


Täällä ei vieläkään taputella, mutta vilkuttelu ja varsinkin osoittelu on ihan pop. Välillä seisotaan ilman tukea, vahingossa, muutamia sekunteja, ja yksittäisiä haparoivia askeliakin on syöksytty. Alaleukaa koristaa kaksi nököhammasta, joilla on kiva jyrsiä äidin olkapäätä. Juttelu on tällä hetkellä melkoisen märkää puuhaa. "Kkkkkllprlllldrrprrrtttrrrrhhh."

E.T. phone home.
Välillä vähän huvittaa, miten innoissani ja ylpeä olen jostain osoittelusta. Tuntuu ihan uskomattomalta, että joku päivä täällä luetaan, lasketaan, lauletaan. Ja paljon enemmänkin. Tällä hetkellä kadoksissa oleva taputtelu onnistuu varmasti vielä joku päivä. Ehkä ärsyyntymiseen asti.


Taidan välillä unohtaa, ettei tässä olla kouluttamassa lemmikkiä. Meillä on verrattain viisas ja helposti oppiva koira, mutta oppimisella on rajansa (jota lähelläkään ei varmasti olla... terv. laiska omistaja). Tämä pieni ihmistaimi taas voi oppia mitä tahansa! No, tuskin nyt lentämään sentään, mutta kuitenkin, mahdollisuudet on vaikka mihin. Usva tuskin koskaan ratkaisee polynomiyhtälöä, mutta tämä pärisevä ja pörisevä pullaposkipa ratkaiseekin (jos tulee isäänsä).


Nyt pitäisi osata antaa parhaat mahdolliset eväät elämään. Luo pienoisia paineita. Löytyykö olohuoneen nurkasta leluja, jotka aktivoivat vauvaa oikealla tavalla? Pitäisikö minun ruveta lukemaan jotain kasvatusopuksia? Tähän mennessä ollaan menty ihan moukantuurilla. Pitääkö tässä panikoida vai vain yrittää tehdä parhaansa ja käyttää maalaisjärkeä?


Ehkä uskon asiantuntijaa (meidän ihanaa lääkäriä), joka sanoi, and I quote: "You're doing a great job!" Seuraava tilannekatsaus onkin sitten kolmen kuukauden päästä, kun neiti on vuosikas, ja mummo ja ukki ovat täällä kylässä. Silloin viimeistään voin liittyä ajankulkua päivittelevien vanhempien joukkoon (ja kehottaa vastasyntyneen väsyneitä vanhempia nauttimaan joka hetkestä, koska se aika menee niin nopeasti - mutta kun se menee, ihan oikeasti!).

Daddy on niiiiiiiiin hassu!
Meidän vauva on koko ajan vähemmän vauva.

6 kommenttia:

  1. Jo pelkästään kuvista näkee, että sieltä kurkistelee onnellinen, innokas, utelias lapsukainen! :) Eli ei ihme että livenä satelee kehuja lääkäriltä.

    Minusta tuntuu (eli mutu) että pääsette moukan tuurilla pitkälle. Olette fiksuja ihmisiä (ml. maalaisjärki), ette pidä lastanne pahvilaatikossa (ts. virikkeet) ja aktiivisesti käytätte osaamistanne lapsenne hyväksi. Kerro mulle jos huomaat, että muutakin tarvitaan. ;)

    VastaaPoista
  2. Ihana bebe!

    Mutta neljännesvuosi on kyllä 3kk, ei 9kk. ;) Taisi täyttää kolme-neljännes-vuotta? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. HAHAHAHAAA!! :D Mikä aivoplöräys! :D Kiitos korjauksesta! :)

      Poista
  3. Ihania kuvia! Meillakin on hoikka pikkutyyppi, ollut sellainen koko ikansa :) Blogistani loytyy muuten taas tunnustus sinulle!

    VastaaPoista