tiistai 27. marraskuuta 2012

Tuhma pöpö

Meille muutti ikävä syyspöpö, joka sai perheen pienimmänkin nenän vuotamaan. Kyllä äidin sydän vähän särkyy, kun kuuntelee pienen ihmisen rohinaa ja ähinää, mutta ollaan me kyllä oltu onnekkaita, että ollaan selvitty näinkin pitkälle, ennen kuin köhä iski. Tästä se oman immuniteetin rakentaminen sitten alkaa.

Tässä niistämisen ja nenäpumppuilun lomassa on tullut mietittyä kaksikielisyyttä. Se kuulostaa niin yksinkertaiselta. Toinen vanhempi puhuu englantia, toinen suomea. Simple as that. On todella helppo pitää kiinni tuosta järjestelystä, kun isukki ei ole kotona, mutta kun se suomea ymmärtämätön hyörii ympärillä, niin on yllättävän hankalaa puhua suomea vauvalle, joka ei ymmärrä juuri mitään kieltä. Ihan kuin höpöttelisi yksinään jollain ihme salakielellä.

Tiedän, pitäisi skarpata.

Nyt täytyy mennä pyyhkimään räkäinen nokka ja näköjään koko naama, mutta jos siellä ruudun toisella puolella on joku, joka kasvattaa kaksikielistä lasta, niin kaikki vinkit olisivat erittäin tervetulleita! En halua möhliä tätä juttua.

41 kommenttia:

  1. Pikaisia paranemisia! Taalla oli vahan sama juttu, etta vauvalla tuli vahingossa puhuttua koko ajan englantia. Mutta sitten otin itseani vain niskasta kiinni ja pakotin itseni puhumaan suomea pikkumiehelle, ei siina muu auttanut. Nykyaan se suomen kieli (jota en paljoa kylla sen kuuden vuoden aikana muuten kayttanyt) tulee jo luonnostaan ja daddykin on oppinut paljon suomea tassa sivussa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko tässä on alkaa itsekin tsempata. Kyllä vauva kuulee suomea paljonkin päivän aikana, mutta iltaisin on tosiaan ollut hieman hankaluuksia pitäytyä suomessa. Eiku niskasta kiinni! :)

      Poista
  2. Meillä myöskin kaksikielinen perhe. Mä puhun lapselle suomea ja mies venäjää. Ensimmäiset 2 kk mies puhui tytölle suomea mutta sitten vaan ykskaks päätti vaihtaa omaan äidinkieleensä. Luulenpa että suurin motivaattori oli se kun mies tajusi että esim. oman puolen isovanhempien kans tyttö ei tule koskaan kommunikoimaan täysin ongelmitta ellei venäjää opi, he kun ei suomea osaa juuri ollenkaan. Ja kovasti olen mäkin koittanu kannustaa siihen että puhuis sitä venäjää. Uskon että siitä on vain ja ainoastaan hyötyä että tyttö oppii alusta alkaen molemmat kielet! :)
    Nyt mies puhuu jo sujuvasti tytön kans heidän omalla "salakielellään", täysin vaivatta vaihtaa kielen aina kun puhuu mun tai vauvan kans, tai esikoisen (mun aikasemmasta suhteestani) joka siis myös osaa vain suomea.

    Että sellanen sepustus. :D Tarkoitus oli vaan sanoa että TSEMPPIÄ kaksikielisyyden kans, kyllä se varmasti palkitsee ajan kuluessa!

    Myös kovasti paranemisia sinne!

    - Jenni (samainen anonyymi joka 4.11. ilmottautui blogin lukijaksi, myöskin heinäkuussa syntyneen tyttösen äiti) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuopa se on minullakin suurin motivaattori; Suomen perhe, varsinkin ne vähän iäkkäämmät sukulaiset. Tämä suomen puhuminen kotona on minulle aika uusi juttu, sillä puhun meidän lemmikeille (!!!) englantia. :D Usva-koiraa käskytän vieläkin englanniksi, mutta me Suomi-tytöt puhutaan suomea jo melko sujuvasti. ;)

      Poista
  3. Lapsen kasvatus kaksikieliseksi on yllättävän haastavaa, etenkin silloin, kun se toinen ei tätä meidän kaunista äidinkieltä ymmärrä! Mutta puhu vaan sitkeästi sille Potulle suomea, se maksaa palkkansa, kun lapsi oppii suomalaisia sanoja ja alkaa puhua takaisinkin! Se tuntuu hölmöltä alkuun, toisen lapsen kanssa se on jo helpompaa. Ja meillä myös daddy paransi kielitaitoaan siinä huomattavasti, mikä auttaa arjessa kahden kahta kieltä puhuvan lapsen kanssa. Ja varsinkin nyt, kun asutaan Suomessa. Itse olen vaan päättäväisesti yrittänyt aina puhua lapsille meidän yhteistä kieltä, vaikka se Englannin suvun kesken alkuun aiheuttikin harmistusta "kun ei yhtään ymmärretä mitä keskenään puhutte". Mutta uskon, että lapset tulevat vielä joskus kiittämään. Kielitaito on kuitenkin niin suuri rikkaus. Ei taida nyt mitään sen kummempia vinkkejä olla, kuin että puhu vaan sitkeästi suomea :)
    -Elli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä ja tsempistä! :) Tämä on varmasti tosiaan helpompaa useamman pikkusuomalaisen kanssa, ja pakko kai se on totutella salakieleen taas. Meidänkin daddy muuten odottaa innolla uusien sanojen oppimista!

      Poista
  4. Kaksikielisyys oan paras lahja, mitä voit lapsellesi antaa! Se tulee aivan luonnostaan ja ilmaiseksi siinä sivussa. On niin paljon tutkimuksia, missä todetaan kaksikielisten olevan älykkäämpiä, paremmin pärjäävämpiä ja sen on todettu myös ehkäisevän dementiaa!

    Meilläkin 3 lasta, joille puhumme Amerikassa suomea. Suomi on siis mieheni ja itseni äidinkieli. Lapset pärjäävät, mutta monesti vastaavat enkuksi. Suomessa ollessa se suomi sitten kuitenkin irtoaa hyvin. Isot pojat ovat kesäisin musiikkileirillä ja ovat huomanneet, että on hyvä asia osata suomea Suomessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä olen tuosta lahjasta. :) Tätä lahjanantajaa vain vähän hirvittää tämä oma saamattomuus. ;)

      Poista
  5. Toivottavasti pääsette pöpöistä eroon pian ! Tämä kaksi kielisyys on aika mielenkiintoinen juttu ja itse olin aikoinani aika stressaantunut asiasta. Muutimme USA:han, kun lapsi oli 2v ja tuskin puhui suomea. Puhuimme kotona suomea ja hän oppi esikoulussa englantia samalla. Ensimmäisen kerran, kun olin 'parent-teacher' palaverissa, opettaja pyysi, että lopettaisimme suomen puhumisen kotona. Hänen mielestään se aiheutti hankaluuksia koulussa pärjäämiseen suhteen. Jatkoimme kuitenkin suomea kotona ja loppujen lopuksi lapsi pääsi pois High School:sta ihan luokkansa kärjessä. Nyt lapsi puhuu edelleen suomea, mutta kirjoittamisen kanssa on vähän niin ja näin. Uskon, että lapsikin on tyytyväinen suomen osaamisesta ja onhan se kivaa myös isovanhempien kanssa. Olen tosi tyytyväinen että emme totelleet opettajaa !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pöpöt piinaa vielä toistaiseksi, mutta kyllä täällä taidetaan olla jo paranemaan päin. :) Onpa ollut tympeä opettaja! Hyvä, ettette totelleet! :)

      Poista
  6. Mä en ole ottanut stressiä asiasta vaikka olen huomannut saman asian. Kun mies on vieressä tulee automaattisesti puhuttua englantia. Uskon kumminkin että se riittää kun puhun muulloin vauvalle suomea sillä lapset näyttää oppivan ihan hirveän nopeasti uuden kielen. Ystävät muuttivat tänne 2 vuotta sitten ja lapset oli jo kouluikäisiä, kotona puhutaan vain suomea mutta nyt lapset jo pärjäävät hienosti englannilla. Myös pienin joka on äidin kanssa kotona on oppinut paljon sanoja mikä on ihan uskomatonta.

    Uudessa blogissani, vanhan blogin jatko-osassa on muuten sinulle haaste.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän meidän vauvat kuulevat äitiensä väkisinkin puhuvan englantia. Ainakin meidän avioliitto muuttuisi melko ankeaksi, jos en miehelle englantia puhuisi. ;) Ehkäpä suomen puhuminen lapselle iltaisinkin muuttuu helpommaksi, kun kuulija alkaa ymmärtääkin jotain. :)

      Poista
    2. Juu näin mäkin luulen.. siinä vaiheessa kun hän alkaa vastailemaan jotain niin on varmaan helpompaa muistaa puhua Suomea :)

      Poista
  7. Me ollaan oltu tosi tiukkoja siitä, että molemmat puhuvat omia kieliään lapsille. Muistan kyllä, että alussa tuntui tosi hölmöltä kailottaa suomea lapselle esim. kaupassa, kun kaikki tuijottivat. Samoin miehen perheen kanssa tuntui alkuaikoina tosi oudolta puhua kieltä, jota muut eivät ymmärtäneet. Puhuin asiasta miehen kanssa, joka sanoi että Suomessa asuessamme hänellä oli sama fiilis puhuessaan englantia pojalle julkisilla paikoilla. Kaksikielisyys on silti ollut meille niin tärkeä juttu, että sovittiin että vaikka olis kuinka typerä olo niin tärkeintä on lapsi ja molempien kielten vahva osaaminen. Joten vaikka tuntui tyhmältä niin jatkoin, ja onneksi niin.

    Viimeistään siinä vaiheessa, kun vanhempi lapsi oppi puhumaan, ei ollut enää vaihtoehtoa. Hän oli oppinut puhumaan äidin kanssa vain suomea, joten oli pakko jatkaa tai poika olisi hämmentynyt. Nyt melkein 4-vuotiaana molemmat kielet ovat sujuvia, lapsi kääntää sujuvasti ja on johdonmukainen puheessaan. Aakkoset on osannut molemmilla kielillä alle 2-vuotiaasta, ja nyt erottaa jopa vaikeat I ja E -vokaalit.

    Jenkeissä tunnetaan aika heikosti kaksikielisyyttä, sen näkee jo tuosta Leenan saamasta pyynnöstä lopettaa suomen puhuminen kotona. Meiltä kysyttiin jatkuvasti, miten me opetamme lapsia kahden kielen puhujiksi - ei me mitään opeteta, me vaan puhutaan, ihan niin kuin yksikielisellekin lapselle puhutaan. Nyt sukulaiset ovat jo tottuneet siihen, että vaihdan aina suomeen kun puhun lapsille, ja käännän sitten heille jos tarvitsee.

    Toisaalta on tutkimuksia, joissa on todettu että lapsi oppii kielenkäyttöä myös kontekstin kautta. Eli esim. suomea puhuva vanhempi voi puhua lapselle vaikka englantia tietyssä rajatussa kontekstissa, kunhan se konteksti pysyy aina samana. Eli puhutaan vaikka englantia yhdessä aina ruokapöydässä, tai päiväkodissa, tai harrastukseen viedessä - muuten aina suomea. Tärkeintä mun mielestä olisi tarjota lapselle mahdollisimman monipuolisia kielen lähteitä, ettei kielitaito jää sen yhden vanhemman varaan. Etenkin, kun vieraskielisessä ympäristössä se vanhemman omakin kielitaito muuttuu, joskus jopa heikentyy, ja sitten se heikentynyt kielitaito välitetään lapselle. Vaikeaa, tiedän, mutta kaikki Muumi-videot, YouTuben suomenkieliset piirretyt ja etenkin suomenkieliset kirjat on korvaamattomia apuvälineitä.

    Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin on käynyt mielessä Muumi-videoiden hamstraaminen. Alfred J. Kwakit multa löytyykin jo. ;) Oman kielen heikentyminen huolettaa kyllä, pakko sitä on huoltaa tämmöisessä ympäristössä! Muumi-videothan ovat oikein oiva väline siihen, minullekin.

      En ole kuullut mitään negatiivista kaksikielisyydestä, päinvastoin. Yleensä kyllä puhutaan englanti-espanja-yhdistelmästä, mutta ainakin meidän lähipiirissä kaksikielisyyttä pidetään hyvänä asiana. :) Ehkäpä tuo auttaa minua pälpättämään suomea kodin ulkopuolellakin!

      Poista
  8. Niin ja piti vielä lisätä, että mä olen aina ajatellut asian niin, että vaikka oman kielen puhuminen lapselle tuntuisi joskus oudolta niin vielä oudommalta musta tuntuis puhua omalle lapselle vierasta kieltä, oli se kielitaito sitten kuinka sujuva tahansa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta tuokin! Kyllä äidinkieli on aina äidinkieli. :)

      Poista
  9. Puhu suomea vaan ja samalla sun miehellä on mahtava tilaisuus oppia suomenkieli!
    Omakohtaista kokemusta ei ole, mutta meidän sukulaisperheessä saksalainen isä oppi näppärästi puhumaan suomea samalla, kun tyttäret opettelivat puhumaan!

    VastaaPoista
  10. Toivottavasti pian menee nuhapopo pois!

    Tuosta kaksikielisyydesta. Se on haastavaa, mutta puhu sisukkaasti vain suomea lapsellesi (saattaahan miehesi oppia siina samalla ;-) ).

    Itse asun taalla Egyptissa, naimisissa egymiehen kanssa ja meilla kaksi lasta, jotka ovat kolmikielisia: olen aina puhunut molemmille suomea, mieheni ja muu perhe arabiaa ja koska puhumme lahes aina mieheni kanssa keskenamme englantia, lapset ovat oppineet sita kaupan paalle.

    Isompi lapsi (pian 9v.) pystyy sujuvasti vaihtamaan lennossa kielesta toiseen, pienempi (5v.) valilla sekoittelee vahan puheeseen eri kielia. Lisaksi lapseni kayvat taalla koulua, jossa opetus on seka arabiaksi etta englanniksi, niin sekin vahvistaa tuota englannin sisaistamista.

    Suomen kieli on rikkaus, jota kannattaa vaalia! Kannattaa lukea paljon kirjoja lapselle suomeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, kyllä minä varmaan kaksikielisyydestä selviän, jos kolmikielisyyskin on kerran mahdollista! Teidän lapsilla on kyllä hyvät eväät tulevaisuutta varten. :)

      Poista
  11. Juu kirjojen lukeminen ja suomalaiset lastenohjelmat on hyvä tuki! Vinkkinä muuten myös (ei tosin kovin ajankohtaisena teille), kun lapsi alkaa opetella lukemista, kannattaa tilata vaikka Suomen isovanhemmilta tavutettuja satukirjoja, jotta suomenkielen kirjoittaminenkin opitaan mallikkaasti :)Se tavutus ei nimittäin kaksikieliselle lapselle tule välttämättä ihan luonnostaan.
    -Elli

    VastaaPoista
  12. Heippa!

    Pidempään olen blogiasi seurannut, nyt vasta ensimmäistä kertaa kommentoi, osin jo ammatinkin puolesta. Olen siis puheterapeutti ja päivittäin tekemisissä kaksikielisten lasten kanssa.

    Käytännössä tärkeintä on, että puhut lapsellesi suomea aina ja kaikissa tilanteissa. Pottu oppii suomen sinun kauttasi ja mikäli vaihtelet kieltä, jolla hänelle puhut, suomen kieli ei pääse jäsentymään. Me aikuiset osaamme tietoiseti erotella kieliä ja ymmärtää, että nyt vaihtui kieli. Pieni lapsi ei tätä vielä hahmota (tulee hahmottamaan, kunhan kielet ensin pääsevät vahvistumaan selkeinä äidin ja isän kielinä). Se, että vaihtelisit puheessasi suomea ja englantia olisi potusta hämmentävää ja hän oppisi, että suomen kieleen kuuluu epäsäännöllinen sanojen käyttö. Kielioppi ei myöskään pääsisi rakentumaan vahvaksi, mikäli kieliä vaihtelisit.

    Sinnikkyyttä suomen puhumiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos kun kommentoit! Onnistuin jo eilen puhumaan suomea, vaikka isukki istui visusti vieressä. :) Muuten, eikö lapsi hämmenny siitä, että äiti puhuu muille englantia ja hänelle suomea? Asiointi ja paikallisten ystävyyssuhteiden ylläpito kun ei oikein suju suomeksi. ;)

      Poista
  13. Meillä on Täti, joka 50-luvulla lähti perheineen sinne Amerikkaan. Lapsia on 4, joista nuorin syntynyt siellä. Vain vanhin, nyt jo kuuskymppinen, puhuu erittäin huonoa suomea, runsaista Suomen vierailuista huolimatta kieli ei ole tarttunut. Tätini ei lapsilleen puhunut suomea eikä kieltä vaalinut.

    Täti reppana viettää viimeisiä vuosiaan huonokuntoisena ja dementoituneena. Englannin kieli on häipynyt muistista, hän ymmärtää enää vaan äidinkieltään, jota taas kukaan omaisista ei ymmärrä.

    Joten sijoita myös itseesi ja puhu Potulle suomea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten surullinen juttu. :/ Kiitos tästä, sai melkoisen tulen takamuksen alle! :)

      Poista
  14. Hyviä vinkkejä olet jo saanutkin. Meilläkin minä puhun tytöille suomea ja muuten elävätkin ihan englanninkielisessä ympäristössä. Mun sukulaisten kanssa skypessä pääsevät puhumaan suomea viikottain ja youtubesta katsotaan suomenkielisiä lastenohjelmia, muumeja lähinnä :) ja kirjoja meillä molemmilla kielillä. Molemmat puhuvat vähän sekaisin molempia kieliä, etenkin keskenään puhuessaan. Ymmärtävät kuiten täysin suomea vaikka vastaus joskus tuleekin englanniksi. Meillä esikoisen opettaja oli innoissaan kun kuuli että on kaksikielinen, sanoi että mahtava asia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että opettaja on innokas ja ymmärtäväinen! :) Aika lailla samat aseet tulee varmaan mullekin käyttöön, kunhan meidän neiti on tarpeeksi vanha istumaan läppärin eteen ja keskittymään Muumeihin.

      Poista
  15. Olipa loistavia kommentteja! Tuo tarina dementoituneesta äidistä, joka ei ymmärrä lapsiaan eivätkä lapset häntä, on todella traaginen. Itse jonkin sorttista englantia (vielä) puhuvana Potun mummona pärjäisin nyt, mutta suvussa on myös isoisovanhemmat ja jokunen muukin täysin umpisuomalainen, joille pieni ihminen jäisi kovin vieraaksi (ja päin vastoin) ilman yhteistä kieltä.

    Ja onhan kaksikielisyys rikkaus, jonka arvo on mittaamaton. Me ukin kanssa hankimme kyllä kirjoja ja puhua pälpätämme suomea (=savoa) Skypen kautta. Tämä on yhteinen projekti, joka onnistuu, kun kaikki ymmärtävät sen tärkeyden! Oppiipahan S siinä samalla sanomaan muutakin kuin 'tosi mies' ja 'iso kalja':D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, miten hauskaa onkaan, että Keskilännessä kasvava pieni ihminen on täysi (puoliksi) savolainen! ;) Ja hei, S osaa sanoa mm. "kaksi kaljaa" ja "kaunis kalja"! Noillahan pärjää jo pitkälle.

      Poista
  16. Hyvä postaus ja mielenkiintoinen aihe! Myös kommentit ovat olleet täynnä hyviä näkökulmia ja vinkkejä.

    Meidän vauva on vielä mahassa, mutta tätä kaksikielisyys-asiaa on tullut kyllä jo pohdittua. Kaksikielisyyden peruselementit on jotenkin tiedossa, mutta olen jo etsinyt kirjastosta kaksikielisyyteen liittyvää luettavaa, jotta voin vielä lisätä ymmärrystäni asiasta. Selvä juttu on tietysti se, että minä puhun lapselle suomea ja mies hepreaa. Meillä kuitenkin palettiin tulee vielä tämä enemmän tai vähemmän käytössä oleva kolmas kieli, englanti, vaikka tätä nykyä meistä molemmat aika sujuvasti toisen äidinkielellä kommunikoivatkin...

    Lähinnä meitä mietityttää, että täytyykö kaksikielisyyttä vaaliessa ihan oikeasti kääntää KAIKKI sanat puhutulle kielelle? Koska asumme Suomessa, käytämme omassa englannin- tai hepreankielisessä puheessamme ihan vakiona joitain suomenkielisiä sanoja (tällä hetkellä esim. "neuvola"), erityisesti sellaisia, jotka viittaavat nimenomaan johonkin suomalaiseen ilmiöön (esim. "hiihtoloma" tai "mökki")... Ja vastaavasti toisinaan on hepreankielisiä sanoja, joiden vastinetta en ole koskaan edes pohtinut suomeksi, koska tiedän, mitä sana tarkoittaa ja koska sana liittyy vahvasti israelilaiseen elämään (esim. "miluim" - kertausharjoitukset).

    Luin jostain, että tällainen puolikielisyys ei ole eduksi ja että sitä pitäisi välttää. Huh, pitäisi varmaan vähitellen tehdä ryhtiliike tässä kielisekamelskassa ja oikeasti käyttää suomenkielisessä puheessa vain suomenkielisiä sanoja ja hepreankielisessä puheessa vain hepreankielisiä sanoja. Ja sitten on vielä tämä ei-kenenkään-äidinkieli englanti, jonka käyttö toivottavasti vähenee ainakin arkitilanteissa. Vaikka onhan tässäkin kommenttiboksikeskustelussa tuotu esiin kolmen kielen perheitä, joilla homma on pelittänyt. :)

    Tsemppiä suomeiluun ja paranemista typylle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, kyllä tämä oma "ongelma" kuulostaa pieneltä, kun kuulee useampien kielin kanssa painivien tarinoita! Osaisinpa vastata kysymyksiisi! Taitaa olla parempi, jos en edes yritä. ;) Ja kyllä tämä blogi on korvaamaton apu tässä(kin) asioissa! Ihan parasta saada ensikäden kokemuksia.

      Poista
  17. Täällä on hyviä juttuja kaksikielisyydestä:
    http://peda.net/veraja/kulkuri/maailmalla/soile

    VastaaPoista
  18. Hei Anni, mulla on hieman toisenlainen näkökulma tähän kieliasiaan - olen nimittäin itse kasvanut kaksikielisessä perheessä ja saanut sitä kautta lahjana kaksi "äidinkieltä". Äitini on kertonut miten vaikeaa hänen oli 80-luvun Suomessa perustella sitä vanhemmalle sukupolvelle (ja opettajille) ja kestää kritiikkiä siitä että aikoo puhua minulle ja siskolleni ruotsia paikkakunnalla jossa 99,9% väestöstä on suomenkielisiä.
    Kyllähän siihen sinnikkyyttä vaaditaan mutta se on ehdottomasti paras lahja mitä olen vanhemmiltani saanut. Joten tsemppiä sinne, lapsesi tulee kiittämään sinua vielä tästä valinnasta jonka olet tehny :) -Martina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos kiitos tästä kommentista! :) Ihana kuulla noin positiivisesta kokemuksesta lahjan vastaanottajan näkökulmasta. :)

      Poista
  19. Moikka,

    Meidän kohta 4-vuotias suomalais-amerikkalainen poikanen puhuu ihan täysin molempia kieliä vaikka ei olla tehty tämän kaksikielisyyden eteen mitään muuta kun sen että daddy on puhunut englantia ja äiti suomea. Iltasatu luetaan joka toinen ilta englanniksi by daddy ja joka toinen ilta suomeksi by äiti. Yhdessä puhutaan englantia, poika on englanninkielisessä päiväkodissa ja asutaan Suomessa joten ympäristön kieli on suomi. Välillä poika puhuu minulle englantia koska tietää että minä ymmärrän kyllä mutta sitten sanon että voisitko puhua äitille suomea. Kyllä se siitä lähtee ihan luonnostaan teilläkin kunhan totutte uuteen tilanteeseen :) Niin ja miehen suomi on jo aika hyvin jossain 2.5 vuotiaan tasolla ;) t.Marianna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että tämä simppeli lähestymistapa toimii! :)

      Poista
  20. Mielenkiintoinen aihe, joka koskettaa meidänkin perhettä.Minullakin siis Amerikkalainen mies ja lapsiakin löytyy. Asumme täällä Suomessa nyt, mutta olemme muuttamassa muutaman vuoden kuluttua englanninkieliseen maahan.Meillä on erilainen tilanne kuin kenelläkään muulla kommentoineella-eli minäkin puhun lapsille englantia. Moninaisista syistä a) samassa keskutelussa on vaikea olla jos yhteistä kieltä ei löydy (miehen suomenkielen taito välttävä),koska vietän eniten aikaa lasten kanssa, niin englannin oppiminen olisi jäänyt tosi pahasti paitsioon jne.. Olenkohan ainoa laatuani? Kiitos muuten kivasta blogista,tykkään tavastasi kirjoittaa,hauska tyyli!! Ja meilläkin on muuten viime kesänä syntynyt pikkuinen tuhisija:)terkuin,Saara

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainoa ikävä juttu tässä koko hommassa onkin se, ettei meidänkään isukki juuri ymmärrä suomea, vaikka tässä sivussa varmaan sitä oppiikin. Tuntuu typerältä ja oudolta puhua lapselle suomea, kun toinen vanhempi ei pysy juonessa mukana, mutta toisaalta mulle on kyllä tärkeää, että yhteys suomalaisuuteen ja varsinkin toisessa kotimaassa oleviin sukulaisiin on mahdollisimman vahva, joten eiköhän tämä ole kaiken kummallisuuden arvoista. :)

      Kiva, että tykkäät blogista! Terkkuja teidän tuhisijalle! :)

      Poista