maanantai 8. lokakuuta 2012

3 kk

Meidän ipana täytti lauantaina kolme kokonaista kuukautta. Olen tainnut sanoa tämän ennenkin, mutta aika on mennyt ihan älyttömän nopeasti. Vastahan se oli ihan pieni rääpäle, ja nyt sitä ollaan jo niin isoa tyttöä, että!

Vakavaksi vetää tämä kypsä ikä.
O_O 
Isot räpylät.
Jos nyt vihdoinkin kertoisin jotain meidän sairaalareissusta silloin kolme kuukautta sitten, kun koko homma on vielä verrattain tuoreessa muistissa. Nou hätä, jätän hurjimmat yksityiskohdat yksityisiksi. Synnytysjutuista vähemmän kiinnostuneet voivat silti jättää lukemisen tähän. :)

Lääkärihän siis halusi käynnistää synnytyksen, sillä hän oli huolissaan koholla olleesta verenpaineestani. Mitään raskausmyrkytystä ei onneksi ollut, mutta koska laskettu aika oli jo nurkan takana, niin lääkäri ei halunnut ottaa mitään ylimääräisiä riskejä. Sitä paitsi hän päivysti juuri sinä viikonloppuna, joten saataisiin olla oman lääkärin hoidettavana.

Ensin meidän oli tarkoitus mennä sairaalaan itsenäisyyspäivänä, 4.7., mutta hoitajapulan takia lähtö lykkääntyi seuraavaan aamuun. Kello kuusi oltiin kirjautumassa sisään, ja lupalomakkeiden allekirjoitusten sekä selän ja samalla persposket paljaaksi jättävän sairaalakaapuun pukeutumisen jälkeen lääkäri pisti homman käyntiin ballongilla, eli kohdunsuuta avitettiin auki "vesi-ilmapallolla".


Sain liikkua rajoitetun vapaasti koko päivän. Meillä oli oma huone, jossa oli poreamme, sairaalasänky, telkkari ja hieman epämukava penkki S:lle. Kävelin ympäriinsä ja kävin kylvyssä lievittämässä jatkuvaa menkkamaista jomotusta, joka alkoi heti, kun ballonki asetettiin paikoilleen. Välillä jouduin makoilemaan sängyssä, kun vauvan sykettä ja supistuksia seurattiin. Päivä oli pitkä ja verrattain tuskaton. Ehdinkin jo iloita, ettei tämä niin kamalaa olekaan.

Kahdentoista tunnin jälkeen lääkäri otti letkut pois ja puhkaisi kalvot. Kohdunsuu oli 2,5 cm auki. Olisin saanut odotella oksitosiinitipan laittoa tunnin verran, mutta halusin sen hetimiten. Ihan sama, vaikka olisinkin sitten loppuajan sänkypotilaana; en halunnut pitkittää prosessia enää yhtään enempää. Kello oli tässä vaiheessa kahdeksan illalla.

No, se kipu, se oli sitten jotain uutta. Epiduraali alkoi tuntua hyvältä idealta melko pian. Yhteentoista asti maltoin sinnitellä puhisemalla ja puristamalla tyynyä. Siinä vaiheessa pyysin hoitajaa (joka oli muuten aivan ihana!) hälyttämään anestesialääkärin paikalle. Ajoitus oli sopiva, sillä kaksi pussillista nestettä, jotka minuun piti tiputella ennen epiduraalin laittamista, ehtivät lirua rauhassa loppuun.

Eipä muuten naurattanut, kun hoitaja ei meinannut saada lääkäriä kiinni. Hoitaja tarjosi minulle jotain lääkettä, joka olisi saanut minut "kävelemään katossa". Kieltäydyin. Kului pitkä tunti, ennen kuin pelastava enkeli ilmestyi neulansa kanssa, mutta enkelipä ei löytänyt joditonta puhdistusainetta, mikä oli pienoinen ongelma, sillä olen allerginen jodille. Eipä muuten naurattanut sekään.

Selkä saatiin kuitenkin desinfioitua, ja epiduraalin jälkeen sain nukuttua, vaikkei kaikki kipu hävinnytkään, ja käsivarressa pihisi ja puhisi verenpainemittari, joka väitti minun olevan hengetön aina tasaisin väliajoin ja sai hoitajat juoksemaan huoneeseen vaimentamaan piipittävät laitteet. Torkuin neljään asti, jolloin hoitaja kertoi minun olevan valmis ponnistamaan vauvan ulos. Hyvä, että kertoi, ihan oikeasti, sillä sitä pakottavaa ponnistuksentunnetta, josta olin lukenut, ei koskaan tullut.

Aloiteltiin hoitajan kanssa operaatio "Pottu pihalle", ja tuttu lääkäri liittyi seuraamme noin puolen tunnin päästä. Huone valmisteltiin vauvan tuloon suojamuovein ja happiletkuin. Vaakakin kärrättiin sisään.

Noin tunnin ponnistusurakan jälkeen (Pottu meinasi ensin tulla naama edellä, joten neiti piti suostutella oikeaan asentoon), kello 5:14 kuului rääkäisy. Uunituore Pottu aseteltiin minun päälle, ja saatiin tutustua toisiimme varmaan noin viidentoista minuutin ajan, ennen kuin hoitajat veivät neitokaisen punnittavaksi ja putsattavaksi noin kolmen metrin päähän.

Jos synnytyksen jälkeen ei ollut jo tarpeeksi erikoinen olo, niin vauhdilla laskettu oksitosiinipussin loppu ja yhtäkkiä järjettömiin lukemiin pompannut verenpaine eivät ainakaan parantaneet tilannetta. Oksitosiini aiheutti älyttömät tärinät, ja verenpaine pisti huimaten. Kävi käsky asettua kylkiasentoon ja olla siinä, kunnes verenpaine normalisoituu.

Potun ihan ensimmäinen ruokahetki koettiin äidin ollessa vasemmalla kyljellä ja hoitajien häärätessä ympärillä. Toisen ruokahetken kohdalla, edelleen samassa asennossa, ruokkijan aiemmin nauttima vesi pyrki takaisin päivänvaloon. Onneksi tuore isukki oli sen verran nopea jaloistaan, että ehti koppaamaan lentävät nesteet roskikseen. 

Luksusta oli istua JA esitellä uusinta sairaalamuotia.
Kun jalat taas kantoivat ja verenpaine oli palautunut, niin sairaalasänky kärrättiin huoneesta pois ja seinästä vetäistiin meille parisänky. Happiletkut ja muut sairaalamaiset kapineet pistettiin joko seinän sisään ja taulun taakse piiloon tai vietiin huoneesta pois. Tämän muodonmuutoksen jälkeen huone kävi melkein motellihuoneesta huonepalveluineen päivineen!

Potun peti. Mobiili.
Pottu oli meidän kanssa samassa huoneessa melkein koko ajan. Potun lääkäri, joka oltiin valittu aiemmin, kävi suorittamassa tutkimuksen, jonka ajaksi pieni potilas kärrättiin nurseryyn (vauvaosasto?). Samassa paikassa hoidettiin ensimmäinen kylvetyskin. Muuten oltiin omassa huoneessa leikkimässä kotista. Samassa huoneessa, johon torstaiaamuna asetuttiin, jossa Pottu syntyi, ja jossa nukuttiin seuraava yö.

Normaalisti sairaalasta pääsee kotiin 48 tuntia synnytyksen jälkeen. Me haluttiin karata aiemmin, sillä oma peti houkutteli. Koska olo oli hyvä ja vauva voi hyvin, päästiin kotiin lääkäreiden luvalla jo seuraavana päivänä.

Lasku tuli perässä. Ilman vakuutusta maksettavaa olisi ollut reippasti yli 10 000 dollaria. Vakuutus korvasi kuitenkin suurimman osan, ja sairaalahoidosta meille jäi maksettavaa pikkuisen yli tonni. Lääkärin palveluista ja labroista oltiin maksettu jo vajaa sellainen, joten yhteensää tuon neidin maailmaan saattaminen maksoi noin 2000 dollaria.

Kuulostaa hurjalta näin suomalaisesta näkökulmasta, mutta toisaalta kyllä noille taaloille sai vastinettakin. Meitä hoiti sama lääkäri koko ajan ensimmäisestä ultrasta synnytykseen ja jälkitarkastukseen asti. Sairaalassa oli aivan mahtava henkilökunta, ja oma kodikas huone tuntui turvalliselta paikalta, vaikka oltiin noin isojen ja pelottavien asioiden äärellä.

Koko hommasta jäi sen verran positiiviset muistot, että rupeaisinpa siihen uudelleenkin. Vauvamahaa tai raskausaikaa ei edelleenkään ole ikävä, mutta kyllä kai se möhköfantteilu oli kaiken tämän arvoista. Ellei enemmänkin.

Fonzie.

15 kommenttia:

  1. Onnea Potun 3kuukautispaivana! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nii, ja oon ehka jotenki sairas, mutta rakastan lukee syntymakertomuksia! Etta kiitos siitakin. Huono puoli tassa mun "harrastuksessa" on tietty se, etta niita synnytystarinoita on myos aivan hirvittavia - onneks teilla meni kuitenkin suht hyvin kaikki eika mitaan suurta komplikaatiota.

      Poista
    2. Kiitosta! :)

      Minä en suostunut lukemaan mitään synnytyskertomuksia ennen omaa koetusta; sokeasti vain kohti tuntematonta! ;) Meillä meni tosiaan kaikki todella hyvin, mutta kaikilla ei valitettavasti suju hommat ihan noin nouhevasti. Aika surullista.

      Poista
  2. Teidän Pottu on ihan selvästi mun herkkä paikka, oon täällä taas ihan tippa linssissä - joo, lukiessani sun suorasanaista ja kaunistelematonta synnytyskertomusta... Kivaa kun jaoit! Ja näin kevyesti heitettynä (yhteiskunnalliset ja tasa-arvon kysymykset sivuuttaen) voin kuvitella että moni Suomessakin maksaisi mielellään pari tonnia siitä ilosta, että saisi olla koko keikan omassa, yksityisessä huoneessa, saman lääkärin hoidossa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aww... :) Kiva, että kelpasi! Omassa huoneessa ei tosiaankaan ollut mitään valittamista, mutta taidanpa silti tykätä Suomen systeemistä enemmän noin kokonaisuudessaan. ;)

      Poista
  3. Onnea kolmikuiselle! Tulipas oma synnytys vajaan kahden vuoden takaa USA:ssa mieleen, kovin tutunoloiset olot ja tilat teillä ollut! Sairaala ja palvelu muistutti enemmän viiden tähden hotellia kuin synnytysosastoa ;). Ja voi tuo niin tuttu raidallinen pikku pipo vastasyntyneen päässä...

    Tiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Palvelussa ei todellakaan ollut mitään moitittavaa. :) Tuo pipo on nyt niiiiiiin pienen näköinen, että!

      Poista
  4. Taaltakin onnittelut 3kk "vanhalle" :) minustakin on kiva lukea muiden synnytyskertomuksia, varsinkin tallaisia mitka menivat hyvin. Ja tuosta hinnasta, minustakin 2000 on ihan kaypa hinta yksityisesta huoneesta ja muista palveluista. Itsehan en republikaanien vihaamana ulkomaalaisena sosiaalipummina maksanut mitaan (paitsi tietenkin tuloverot) sektiosta kiitos Medicaidin, joten voin sanoa saaneeni kylla tosi mukavan lahjan Nebraskan osavaltiolta :)
    Ihan uteliaisuudesta kysyn, oliko tuo kuvassa oleva sairaalakolttu juuri sellainen takaa-auki vai sellainen, missa oli edessa imetysreiat? Se nimittain muistutti omaa sairaalakolttuani, jossa oli tuota imetysmallia. Mina olin kuulemma niita tosi harvoja, jotka sellaista kayttivat, muut eivat joko imettaneet tai sitten eivat halunneet kayttaa sairaalavaatteita. Itsella kun ei ollut mitaan vaihtovaatteita, kun sairaalaan tulin (en tiennyt, etta jaisin sille tielle), niin sairaalan koltut oli vahan must :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä naapuriosavaltio olisi voinut enää parempaa lahjaa antaakaan! :)

      Hahaa, tuo on imetyskolttu! Hyvin huomattu. ;) Mulla oli kyllä omia vaatteita mukana, mutta enpä kokenut aiheelliseksi niihin vaihtaa. Olipahan kotona sitten vähemmän pestävää. ;)

      Poista
  5. 3kk jo?! Wau, onnea! Fonzie-kuva on kyllä mahtava! :D

    Vähän kyllä leuka loksahti kun katsoin paljon 2000 dollaria on punnissa, se on aika summa... Tosin kyllä sille sitten näköjään saa myös vastinetta! (Nimimerkillä kolmesta synnytyssairaalassa olevasta tapaamisesta lääkärin kanssa jokaikinen oli eri naaman kanssa. Myös noista rutiinitarkastuksista kätilön kanssa, niitä on ollut tähän mennessä yhteensä 8 ja eri naamoja niitäkin kolme. Ja se on jo etukäteen tiedossa, että synnytyksen aikana pääsen taas uuden kätilön hoidettavaksi - varmasti useammankin jos oikeen pitkäksi venähtää!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No älä, aika menee aika hurjaa vauhtia! Fonzie-kuva on ollut aika suuressa suosiossa meidän perheessäkin. ;)

      Noukin postilaatikosta eilen vielä yhden laskun, 150 dollaria epiduraalista. Laskutetaan näköjään erikseen! Mutta juu, kyllä noille rahoille onneksi saa vastinetta. :) Mätä järjestelmä tämä silti on. :/

      Poista
  6. Onnea pikkuiselle ! Jostain syystä näitä onnellisia synnytysjuttuja on kiva lukea vaikka omasta kokemuksesta Hyvinkäällä on jo hurjan kauan. Ja nämä Amerikan sairaalakokemulset meillä alkuun olivat aika omituisia...kun mies oli sairaalassa, hän soitti että joka päivä saa ruokalistalta varata mitä haluaa syödä, muistan tähän parkaisseeni, että älä vaan ota mitään kallista ! :)
    Ja olihan se lasku ennen vakuutusta huima, onneksi vakuutus korvasi.
    Mutta vauva on ihana ! Nauttikaa pikkuisesta, ne kasvavat niin äkkiä !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! On tuo aika mukava mussukka. :) Heh, en muistanutkaan mainita noista ruokalistoista! :D

      Poista
  7. Onnea 3kk etapista! Ihana tuo alin kuva.. meillä muuten sama body eri värisenä vain. :) Suhteellisen "halvallahan" sinä olet siellä päässyt. Minun synnytys täällä Kaliforniassa maksoi 55 000 ja vielä kun tuli päälle vauvan 1,5vko teho-osastolla niin tuli lisää 120 000 + ambulanssi jolla vauva siirrettiin toiseen sairaalaan 8000. Eli onneksi on vakuutukset :) Multa muuten kanssa kysyttiin yhdessä äityiskaupassa että joko olet ostanut sairaalavaatteet... olin ihan huuli pyöreänä. Yksi seinä oli täynnä vaikka minkänäköistä kuvioitua kaapua mutta käytännön ihmisenä jätin tämän vaatteen hankkimatta kun ei sille käyttöä jälkeenpäin olis kuitenkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Herra Hakkarainen rules! ;)

      Onneksi on tosiaan vakuutukset! Ja onneksi hoito on tasokasta. :) Kurjaa, että teidän pikkuisella oli verrattain rankka alkutaival, mutta tärkeintä on, että kaikki on nyt hyvin! :)

      Enköhän minäkin ensi kerralla, jos sellainen tulee, käytä sairaalan tarjoamia vaatteita. Kai sitä nyt synnytyksen jälkeen saa näyttä vähän räjähtäneeltä... :D

      Poista