perjantai 21. syyskuuta 2012

Kuinka vältellä pakkaamista

Jatko-osaa pukkaa. Muutaman tunnin päästä olisi lähtö länteen. Kaveri menee huomenna naimisiin. Päämääränä on reilun viiden tunnin ajomatkan päässä sijaitseva Ness City, KS. Matkan varrelle sattuu Emporia, eikä sitten oikein muuta. Eikä välttämättä edes Emporia, jos kuski päättää hurauttaa perille toista kautta.

Läntinen Kansas on enimmäkseen tasaista peltoa; onhan se mitä ihanteellisinta maanviljelyseutua. Kuutisen vuotta sitten road tripillämme Coloradoon ja takaisin tuli nukuttua autossa ihasteltua maisemia. Veikkaisin, ettei teiden varsille ole ilmestynyt mitään uutta ihmeteltävää.

Arvottiin lähtöä vielä toissapäivänä. Vauvan kanssa matkustaminen jännittää vielä pikkuisen, ei olla oltu sulhasen kanssa mitenkään hirveästi tekemisissä viime aikoina, ja morsian ollaan tavattu kerran.

Matkakohdekaan vaikuttanut mitenkään houkuttelevalta. Ness City on alle 1500 asukkaan kaupunki. Oikein city, siis. Wikipedia kertoo, että Ness City on kuuluisa nelikerroksisesta pankkirakennuksesta, jonka lempinimi on Skyscraper of the Plains. Maailmankartalle kaupunki pääsi maaliskuussa 2008, kun uutinen vessanpönttöön takamuksestaan kiinni kasvaneesta naisesta levisi.

Väännettiin asenneruuvia kuitenkin pikkuisen. Häihin on tulossa tuttuja vuosien takaa, joten päästään vaihtamaan kuulumisia. Ja miksipä Ness City ei voisi olla hauska kokemus ihan itsessäänkin? Onhan siellä itseironinen nelikerroksinen pilvenpiirtäjä, ja joku on viitsinyt istua vessanpöntöllä tarpeeksi kauan kasvaakseen siihen kiinni! Matkan varrellakin on jotain, mitä en ole ennen nähnyt. Tallgrass Prairie National Preserve -luonnonsuojelualue, nimittäin.

Mäkiä!

Nyt ollaan lähdössä, jos nyt ei intoa puhkuen, niin ainakin pikkuisen pihisten. Vaikka asutaankin Kansasissa, niin Kansas Cityn metropolialue ei todellakaan ole sitä aidointa Keskilänttä. Tämä osavaltio on enimmäksen aakeeta laakeeta, peltoa ja laidunta, periamerikkalaisia pikkukaupunkeja ja ystävällisiä ihmisiä. Oikeasti olen enemmän kotonani maaseudulla kuin täällä suurkaupungin suburbiassa. Vaikka nautinkin palveluiden läheisyydestä ja paljoudesta, niin kaipaan kyllä välillä tilaa ja hiljaisuutta. Turha tässä on siis esittää snobimpaa kuin onkaan ja nyrpistellä nenäänsä.

Tulomatkalle on sovittu jo jenkkifutistreffit Emporiaan. Kauden kaksi ensimmäistä peliä on mennyt meidän Chiefseiltä vähän (paljon) penkin alle. Viime sunnuntaina oltiin aika totisissa merkeissä.


No niin, nyt silittämään juhlatamineita. Meidän työläinen ei varmaan arvosta, jos rouva lösöttää sohvalla kylpytakissa vielä lähtöhetkelläkin.

4 kommenttia:

  1. Aivan ihana cheerleader! Ja niin tutunkuuloinen roadtrip tulossa. Muistaakseni meidan pikkumies taisi olla 1,5kk kun ensimmaisen kerran ajettiin anoppilaan keskelle-ei-mitaan. Sinne on 6h ajomatka Lincolnista ja eipa yhtaan mitaan nahtavaa matkalla, tai perilla (pop. 1800), paitsi tietenkin se anoppi hih. Matkan ainoa (ja sekin epamiellyttava) jannitys syntyy aina siita osutaanko talla kertaa johonkin opossumi-raasuun vai ei :D
    Onneksi haihin on aina ihana menna, joten oikein hyvaa reissua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisaalta tuommoinen maisemaköyhä ajomatka menee nopeasti, kun ei tarvitse pysähtyä ihmettelemään mitään. ;) Reissu meni oikein hyvin, kiitos! :)

      Poista
  2. Ihana Pottu! Oikein hyvää hääreissua, hyvällä tuurilla neiti nukkuu mennen tullen! Pasi tykkäsi parin viikon takaisesta road tripistä kovastikin, mutta hänpä ajelikin etelän suunnasta - ja ihan itsekseen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Neiti oli pikkuisen äkäinen menomatkalla, mutta eilen nukkui kuin tukki! :) Meillä oli Usvakin mukana, kunnon family road trip. Isompi auto olis kiva!

      Poista