torstai 6. syyskuuta 2012

I'm back!

Voi voi, miten tuo aika on niin suhteellista. Potun syntymästä on tänään jo kaksi kuukautta. Jos kaksi viimeistä raskauskuukautta ma-te-li-vat, niin kyllä kaksi ensimmäistä vauvakuukautta ovat ottaneet asiakseen edetä valonnopeudella.


Meidän kesävieraskausi päättyi valitettavasti eilen, kun tehtiin taas typerä lentokenttäreissu ja halailtiin jäähyväiset. Vajaa kaksiviikkoinen hujahti ohi onneksi vain melkein huomaamatta. Kai se tuo aika rientää, kun on kivaa.


Oma elämä pyörii aika tiiviisti tuon pituutta hurjasti venyneen pötkylän ympärillä. On ollut ihan hurjaa seurata pikkuihmisen kehitystä. Ällistyn vieläkin, kun neiti vastaa hymyyn hymyllä tai hööllä. Välillä muistan, että tässä kasvatetaan ihmistä eikä esimerkiksi koiraa, joten joku höö-äänne ei ole suhteessa mikään iso juttu, mutta luulenpa, että tulevan vuoden aikana en silti ehdi paljon muuta tekemäänkään kuin ihmettelemään kaikkea uutta.


Toisen elinkuukauden aikana Pottu ehti käydä jo toisen kerran kannustamassa Royalsit voittoon ja saipa meidän catcheriltä, Salvador Pereziltä, pallonkin! Eka yökyläily suoritettiin Emporiassa, kun käytiin verestämässä kuuden vuoden takaisia muistoja viikonlopun verran. Mukaan sain ruokamyrkytyksen/jonkun muun mahapöpön, ja puolitoista vuorokautta menikin sitten jäälastuja järsien, kun mikään muu ei meinannut pysynyt sisällä sitten millään. Lämmötkin nosti päälle, pirulainen, ja Potun ruokavarastot vähenivät aika minimiin, kun allekirjoittaneen keho kuivui. Nyt aletaan onneksi olla jo taas normaalissa elämässä kiinni.


Viime viikolla hoitui pari paperisotaan liittyvää juttua. Lapsukaiselle tuli maistraatista kirje, ja kirjeen mukana suomalainen sosiaaliturvatunnus. Meidän pieni kansalainen! Perjantaina vietiin toisen kotimaan passihakemus lähipostiin. Hakemukseen piti merkitä pituus sekä hiusten ja silmien väri. Kaikki menivät vähän arvailuksi, sillä pituus oli mitattu viimeksi melkein kolme viikkoa takaperin, hiuksia on melko ohkainen kerros, sekä silmien väritys muuttuu päivästä ja valosta riippuen.


Eka isompi pipi sattui, kun Usvaa karkuun lähtenyt Lumi otti vauhtia Potun päästä. Onneksi tilanteesta selvittiin enemmänkin säikähdyksellä kuin fyysisillä vammoilla. Päälakeen ja ranteeseen tuli pari naarmua, ja vanhempien sydämiin ensimmäiset syvemmät säröt, kun lohduteltiin unesta voi niin raa'asti herätettyä ja säikähtänyttä neitoa.


Nyt menen ärsyttämään kanssafacebookailijoita kasalla vauvakuvia. Varokaa vain, siellä ja täällä; nyt tällä mammalla on aikaa pommittaa vauvajutuilla! ;)

18 kommenttia:

  1. Mummon sydän suli nyt ihan sokeriliemeksi!!!! Minun pieni 'kynttyräinen' <3

    VastaaPoista
  2. Ihania kuvia, tuo viimeinen erityisesti on helmi. :D Saako teidän pieni kahden maan kansalainen passinsa ilman käyntiä Suomen konsulaatissa? Hienoa! Oletko muuten kuullut mitään omasta statuksestasi tämän toisen maan byrokratian rattaissa, joko on kymmenen vuoden vihreä kortti tulossa/tullut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, joo, "my preciousssssss"... :D

      Suomen passista en ole edes ottanut vielä selvää, aluksi pärjätään varmasti ihan USA:n passilla. Suomen kansalaisuus on nyt kuitenkin virallinen juttu. :) Green cardista ei ole kuulunut mitään. No news is good news..? Käsittelyaika on noin puoli vuotta, ja minä hain korttia huhtikuussa, joten ensi kuussa voisi ruveta kyttäilemään USCIS:n nettisivuja statuspäivityksen toivossa. ;)

      Poista
    2. Lol, joko on klonkkuasu valmiina Halloweeniksi?? :D :D Ja tosiaan, ehkä ihan yksi passi riittää matkaamiseen...

      Tuollaista puolen vuoden käsitteluaikaa muistelinkin, toivoin ehkä salaa ettei siinä menisi niin pitkään. Ei sillä että välttämättä olisin suunnittelemassa keväälle tai kesällekään matkaa Suomeen tai muualle ulkomaille, mutta ajatus siitä, että olen taas periaatteessa "nalkissa" täällä, ei ole mukava.

      Poista
    3. Noni, nyt ratkesi Halloween-asuongelma! ;)

      Kun laitat hakemuksen menemään, niin sieltä tulee paluupostina kirje, joka lupaa vuoden jatkoajan entiselle kortille. En sitten tiedä, miten mukava vanhentuneella kortilla ja USCIS:n kirjeellä olisi matkustaa. Senpä takia tässä toivonkin, että saan mukavaa postia reilusti ennen joulua!

      Poista
    4. Ahaa, en tiennytkään. Joo ei olisi kovin mukavaa matkustaa kirjeen ja vanhan kortin kanssa, mutta ainakin se olisi teknisesti ottaen mahdollista. Ainakin vähentää vielä teoreettista angstia. ;) Sellaisena hätävarasuunnitelmana on aina takaraivossa ollut, että tiukan paikan tullen voin aina hakea työpätkää Suomesta - mutta haluan kyllä päästä takaisin.

      Toivottavasti valtion turvallisuusjaosto muistaa sua kortilla jo heti ensi kuussa! Luulisi että antaisivat lisäpointseja tuosta uuden kansalaisen putkauttamisesta Kansasin preerialle! ;)

      Poista
  3. Oih, mita ilmeita neidilla <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on tuommonen naamanvääntelijä. :)

      Poista
  4. Tervetuloa ihan uuteen aika-avaruuteen, jossa ei mitkään entiset totuudet päde! Ajan kuluminen vaan kiihtyy, meidänkin pikkupoika on jo koululainen ja vauva ymmärtää puhetta ja kävelee :o

    Pottu on kasvanut ihan hurjasti, mutta on edelleen ihan itsensä näköinen - ja mitä ilmeitä! Onnittelut Suomen kansalaisuudesta, se on varmasti kiva olla taskussa kauempanakin. Terkkuja koko pesueelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kyllä tämä ajankulu on näköjään vain kiihtymään päin. ;) Toisaalta haluaisin pysäyttää kellon ja elää täysin tässä hetkessä, mutta toisaalta taas odotan kaikkia isoja etappeja pienen ihmisen elämässä. :)

      Kiitos onnitteluista ja terkuista! :)

      Poista
  5. Söpö neiti ja mä ainakin jaksan hyvin kuunnella vauvajuttuja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hyvä, vauvajuttuja nimittäin varmasti riittää! ;)

      Poista
  6. Söpö neiti ja mä ainakin jaksan hyvin kuunnella vauvajuttuja. :)

    VastaaPoista
  7. Tosi ihanan näkönen beibe :)

    VastaaPoista