keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

30

Tänä aamuna porrastasanteella oli vastassa tämmöinen synttärinaama:



Täytettiin Usvan kanssa eilisen ja tämän päivän aikana yhteensä 30 vuotta. Eipä voi sanoa, että tätä oltaisiin juhlittu mitenkään railakkaasti. Putsailtiin eilen autot (S putsasi, minä katsoin sivusta) ja laitettiin Potun turvakaukalon telakat paikoilleen, katsottiin baseballia, kuten normaaleihin iltarutiineihin jo kuuluu (mikä minussa on vikana?) ja syötiin pizzaa. Aika villiä. Joku väitti eilen, että olen tulossa vanhaksi, mutta minä syytän loppuraskautta tästä matalalennosta.

Meillä on ollut aika kova autokuume tässä viime aikoina. Ensin ajateltiin, että oltaisiin vaihdettu meidän kaksiovinen 16-vuotias veteraani farmariin. Käytettyyn sellaiseen, tietenkin. Sitten S alkoi haaveilla uudesta autosta, sillä uusissa ajoneuvoissa pääsee paremmille kulutuslukemille. Kohta puhuttiinkin jo SUV:stä (citymaasturi?), ensin viidenistuttavasta ja kohta jo kolmannella penkkirivillä varustetusta. Ja niin edelleen.

Ajatus autolainan ottamisesta ei kuitenkaan houkuttele meistä kumpaakaan. Tällä hetkellä meillä ei sellaista ole, ja tämä on melko kiva tunne. Tuo vanha pikkuauto on palvellut S:a jo 13 vuotta ja toimii edelleenkin mainiosti minun kauppakassina. Kaksiovisuutensa vuoksi se ei oikein meinaa kuitenkaan soveltua vauvankuljetukseen, joten suunnitelmissa on ollut vaihtaa S:n kanssa autoja, kun Pottu syntyy.

Mutta onko järkevää seisottaa uudempaa ja turvallisempaa autoa autotallissa? S ajaa joka (työ)päivä puoli tuntia valtateillä suuntaansa. Minä käyn kaupassa muutaman kerran viikossa, matkaa pari kilometriä. Kun tuohon lisätään satunnaiset lääkärikäynnit ynnä muut pakolliset menot, niin eipä noita ajokilometrejä silti hirveästi tälle rouvalle kerry.

Suurin oikea syy auton ostamiseen, autokuumeet jääkööt omaan arvoonsa, on ollut toisen turvallisen ajoneuvon hommaaminen, jotta S voisi huristella töihin sardiinipurkkia isommassa ja jämäkämmässä kotterossa. Yhden illan pähkäilyn seurauksena päädyttiin kuitenkin siihen, että minä jatkan sardiinipurkilla ajelua, jos saadaan turvakaukalo takapenkille ollenkaan järkevästi. Voidaanhan me aina vaihtaa autoja päiväksi tai pariksi, jos tiedän, että minun pitää päästä päivän aikana Potun kanssa jonnekin; minulla pitää vain olla jokin ajoneuvo, johon Potun saan turvallisesti kiinni, jos tulee äkkilähtö jonnekin. Tuskin me ajellaan p*llurallia ympäri KC:tä, ja jos semmoinen himo iskee, niin pitää sitten vaihtaa tuon isukin kanssa kulkuneuvoja.

Tavoite on nyt sitten jatkaa kahden velattoman auton taktiikalla ainakin vuoden verran, sillä S sai kuin saikin vyötettyä telakan paikoilleen autovanhukseen. Meillä ei ole aavistustakaan, miten paljon tuohon uuteen tulokkaaseen alkaa upota kuukaudessa rahaa, joten voi olla ihan fiksua jättää autolainat myöhemmäksi, jos sellaiseen ei kerran oikeasti pakottavaa tarvetta ole. Meillä ei ole vielä kunnon käsitystä siitäkään, miten isoa autoa tässä kannattaisi järkevästi katsella. Saa kai nuo SUV:t täyteen vauva- ja muuta kamaa, jos haluaa, mutta ehkä on parempi totutella mahtumaan pikkusedaniin. Vaikka olisihan se upouusi biili aika kiva, nyt heti...

Savulta tuoreita terkkuja, se pitää mulle bloggausseuraa.

Pssst. Tänään on enää tasan kuukausi, eli 30 päivää laskettuun aikaan. Pottu on kilttinä tyttönä asettunut raivotarjontaan, se varmistettiin toissapäivänä oikein ultralla. Kohta voi syntyä jo, vaikka tulevat vanhemmat taitavat olla vielä vähän sormi suussa kaiken kanssa (viimeksi eilen turvakaukalon kanssa).

8 kommenttia:

  1. Paljon onnea!

    Meillä oli esikoisen syntymän aikaan miehen vanha truck ja neliovinen sedan käytössä. Meilläkin mies tarvitsi autoa töihin menoon joten me aina sumplimme, että niinä päivinä kun minulla oli menoa niin hän meni truckilla töihin mutta muina päivinä olin kotona esikoisen kanssa. Nyt vasta viime kesänä kun toinen lapsi syntyi niin ostimme juuri kolmirivisen crossoverin ja lähetimme truckin miehen vanhemmille farmiautoksi. Yhden lapsen kanssa pärjää ihan hyvin vanhallakin autolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista!

      Onpa mukava kuulla, että tämmöinen sumpliminen onnistuu. :) Onhan tässä autokuumeessa suureksi osaksi kyse ihan pelkästä mukavuudenhalusta. Meillä on kuitenkin kaksi toimivaa autoa, joihin molempiin saa turvakaukalon kiinni. Toisessa kaukaloon käsiksi pääseminen on pikkuisen hankalaa, mutta oikeastaan aika pieni ongelma sekin. Mekin tultiin siihen tulokseen, että perheen tästä luultavasti vielä kasvaessa tulee isompi auto ajankohtaiseksi. Nyt pärjätään näinkin. :)

      Poista
  2. Paljon onnea sekä Usvalle että sinulle :)

    Tiedän oikein hyvin tuon pakko-saada-nyt-heti-tällä-sekunnilla -ajatuksen, minkä vallatessa mielen on siitä sitten hankalampi päästä hetkeen eroon! Näin liittymättä muuten mitenkään aiheeseen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos! :)

      Eikö olekin ärsyttävä tunne? :D Yleensä sitä osaa vielä perustella itselleen tosi hyvin, miksi jokin juttu pitää saada just-nyt-heti.

      Poista
  3. Mutta avomies ei usko sitten millään niitä Erittäin Hyviä Perusteluja! :( Julma maailma :D

    VastaaPoista
  4. Myöhästyneet onnittelut täältäkin! :)

    Onnittelen myös itseäni, olen kahlannut blogisi läpi muutamassa viikossa (äärimmäisen hyvä keino käyttää työpäivä!) ja päätin, että nyt on kommentoitava :) Loistava blogi ja paljon onnea odotukseen. :)) Seuraan jatkossakin ehdottomasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)

      Oho, onnea suoritetusta urakasta! ;) Mukava kuulla, että olet tykännyt. :)

      Poista