perjantai 15. kesäkuuta 2012

Kypsä Pottu

Jos meidän uuni-Pottu päättäisi syntyä tänään, niin sepä ei olisi enää mikään raakile. Aika hurjaa. Lääkärin ja hoitajan (ARNP, Advanced Registered Nurse Practitioner) mukaan kaikki on tällä hetkellä varsin mallikkaasti. Potun pää on jo melko syvällä lantiossa, joten nivuset venyy ja paukkuu melkein joka askeleella ja niiden välissäkin. Mutta hei, hengittäminen on helpompaa, ja Pottu alkaa olla lähtökuopissa, joten jotain positiivistakin tässä pään poraamisessa on.

Olen seuraillut joitakin suomalaisia keskustelupalstoja, ja yksi asia on alkanut ihmetyttää. Ehdin olla jo himpun verran huolissani, kun lääkäri on kerta toisensa jälkeen sanonut, että sf-mitta, eli kohdunpohjan korkeus, on pikkuisen pieni viikkoihin nähden. Esimerkiksi nyt viime käynnillä, kun viikkoja oli kasassa 36+3, sf-mitta oli himpun verran vajaa 36 cm. Maha on kuulemma siro ja vauva keskikokoinen. Joo, tosi siro. Olo onkin kuin keijukaisella.

Keskustelupalstakierroksen jälkeen olen kuitenkin huomannut, että olen ollut ehkä, jälleen kerran, turhaan huolissani. Täällä käsittääkseni senttien tulisi vastata viikkoja, sillä siisti. En tiedä Suomen käyristä oikeastaan hölkäsenpöläystä, mutta kun suomalaiset palstailijat ilmoittavat olevansa keskikäyrällä sf-mittoineen, jotka ovat muutamia senttejä tätä röllykkää pienempiä, niin mieli on ollut kepeämpi. Hassua, miten luotan joissakin asioissa mieluummin näköjään suomalaiseen osaamiseen kuin täkäläiseen. Tai ehkä kyse ei olekaan osaamiseen luottamisesta, vaan oman mielen rauhoittamisesta. Yritän napsia positiivisia juttuja sieltä, mistä voin, maasta viis, asiaa täysin ymmärtämättä. Korjatkaa, viisaammat, jos olen käsittänyt jotain väärin.

Nyt, kun kävely on mennyt könkkäilyksi, ja paras mahdollinen tapa viettää hellepäivä on sisällä, sohvalla, kattotuulettimen alla, EM-turnausta katsellen, niin luonnosta nauttiminen on jäänyt vähille. Viime viikolla kuitenkin riitti virtaa vielä sen verran, että käytiin Usvan kanssa melkein meidän takapihalla sijaitsevassa koirapuistossa ensimmäistä kertaa. Muistinpa tuossa myös taannoin lupailleeni laittaa kuvia kansasilaisista maisemista, joten tässä olisi muutama.

Erään kansasilaisen lähiön laitaa helmikuussa.

Matkalla Emporiaan maaliskuussa.
Tasaista on, kun lähdetään meiltä länteen päin.

Juna.

12th and Merchant, Emporia, KS.
Ensimmäinen Emporia-asumus sijaitsi samoilla kulmilla, joten nämä ovat tuttuja maisemia jo lähes kuuden (!!!) vuoden takaa.

Heritage Park kesäkuussa.

"Siro maha" ja Usvan karvatakamus.

16 kommenttia:

  1. Vähän veikkaukseksi menee, mutta luulen että sf-käyrät tehdään joka väestölle erikseen, ja luultavasti täällä käyrät sitten kulkevat korkeammalla kuin Suomessa. Ja vielä kun väestö on heterogeenisempää, veikkaan että ylä- ja alakäyrän väli on isompi. Joka tapauksessa luulen, että ennemmin tai myöhemmin Suomessa pitää käyriä rukata ylöspäin myös, käsittääkseni syntymäpainot on sielläkin nousussa eikä vain raskausdiabeteksen ym. vuoksi. Oma otantani äitiysneuvolatyössä kertoi siitä myös: Äitien määrä, joiden sf-mitta kulki yläkäyrällä oli huomattavasti suurempi kuin niiden, jotka olivat suomalaisen keskikäyrän alla. Kaiken kaikkiaan, eipä liene syytä huoleen.

    Ja huih, pian teillä on pottu sylissä eikä mahassa. Hyviä viimeisiä viikkoja! Pian alan jännätä koska täältä saa lukea sairaalaanlähtö- tai syntymäuutisia!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin ja käyristä piti vielä sanomani, että tosiaan tärkeintä on, että pysyt omalla käyrälläsi, ettei tule notkahduksia tai käyrä lähde viipottamaan ylöspäin.

      Poista
    2. Iso kiitos asiantuntijalle kommentista! :) Tänään olisi taas jokaviikkoinen lääkärivisiitti edessä, katsotaan, mitä siellä tällä kertaa sanotaan. Vähiin käy nämäkin, ennen kuin loppuu!

      Tuosta paikallisesta käyrästä. Ainakin tuo minun lääkäri tosiaan vertaa sf-mittaa raskausviikkojen määrään, ja sallittu poikkeama on kuulemma neljä senttiä puolin ja toisin. Silti nuo "oot sentin verran liian pieni" -kommentit ovat jotenkin jääneet vaivaamaan, vaikka oonkin ollut tasaisesti "pieni". Noh, kohtahan me nähdään, minkä kokoinen Pottu tuolta pötsistä tulee ulos! :)

      Poista
    3. Ihan ensiksi - "...kaipa minä voisin [Lumia] kärräillä ympäri taloa." Repesin! Siinä kohtaa on aika vauvan syntyä, kun äiti lykkii kissaa vaunuissa. :D

      Suomessakin katsotaan kyllä raskausviikkoja kun käyrää piirretään (neuvolakortissa se näyttää suunnilleen tältä: http://www.vau.fi/community/image.ashx?imageId=3285&imageName=7EE5D0AF7B20491CB0DE6F0FE5BCCE5C.jpg) mutta tosiaan kunhan kasvu on johdonmukaista, se on tärkeintä. (Suomessakin on noin neljä senttiä ylä- ja alakäyrän väli. Ja ylä- ja alakäyrän väliin sopii vain 95 % normaaleista raskauksista muuten.) Jos lääkärilläsi olisi huolta Potun kasvusta, hän laittaisi sinut tarkempiin tutkimuksiin. Ja jos ammattilaisilla olisi vähän parempaa tilannetajua, mistään ei sanottaisi "liian" mistä ei oikeasti tarvitse olla huolissaan!!

      Onnellisia viimeisiä raskausviikkoja (tai päiviä!) Koeta nyt malttaa niiden kärrien lykkimisessä vielä vähän aikaa. :D

      Poista
    4. Kiitos, jälleen kerran! :)

      Haha, ihan kaikkien mielenterveyden kannalta olisi hyvä, jos Pottu päättäisi liittyä seuraamme tässä pian! Jätän nuo rattaat vielä toistaiseksi rauhaan, tai hoidan lykkimiset sisätiloissa, jottei naapurit näe tätä orastavaa pipipäisyyttä. Lauantaina tosin kärräiltiin tuossa pihalla ja vähän jalkakäytävälläkin, mutta se meni, toivottavasti, testikäytön piikkiin. ;)

      Poista
  2. Kevyt kesäpömppis. ;) Ihana! Pitää vilkaista kuvat uusiks myöhemmin, sillä tälleen auringonpaisteisella parvekkeella kiiltävää näyttöä tihrustaessa jää "muutamat" yksityiskohat kuvista näkemättä. x)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kevyt, tosiaan! ;) Eipä noissa kuvissa paljoa yksityiskohtia ole; litteää peltoa, taivasta ja juna. ;) Mut siis koirapuistokuvissa ollaan jopa mäen päällä!

      Poista
  3. Minakin taannoin panikoin sf-mittaa ja neuvolatati rauhoitteli etta siita ei kannata ottaa paineita koska siihen vaikuttaa niin moni asia, esmes oma lahtopaino ja vauvan sen hetkinen asento. Tarkeaa kuulemma on vaan se, etta mitta ylipaataan kasvaa. Nauti joka paivasta, se kaikki menee ohi niin akkia. Mulla poika on kohta 3kk vaikka just eilenhan maa synnytin ;) Enjoy! Niina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mieltä rauhoittavasta kommentista. :) Niin, ja onnea pikkumiehestä! Me ostettiin viikonloppuna Potulle rattaat, ja nyt on jotenkin vielä kovempi hinku saada rattaille täytettä. Lumi-kissa on tosin ominut rattaiden säilytyskorin itselleen nukkumapaikaksi, joten kaipa minä voisin sitä kärräillä ympäri taloa.

      Poista
  4. Hei!

    Meille koulussa opetettiin että sf-mitta ei oo mikään kovin tarkka mittari joten älä huoli! Etenkin jos mittaaja vaihtuu (tai mittaajan käsi vapisee kauheesti;) niin pikkuheittoja tulee helposti. Jos taas jatkuvasti tai radikaalisti käyrät muuttuvat ja raskaudessa on muitakin ongelmia SAATTAA olla syytä huoleen.

    Joten hus pois kaikki stressi! Kaikkea hyvää tulevaan :)

    T.M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt viimeistään hätistän stressin pois! :) Kiitos kommentista!

      Poista
  5. Pitää käydä joka päivä kyttäämässä, onko päivitystä tullut ja kun ei ole, niin olen ihan varma että Pottu on tullut maailmaan :D Onneksi kommenttien lunttaaminen rauhoittaa tätä innokasta lukijaa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, voi kun tää hiljaisuus tarkoittaisikin jotain muuta kuin laiskuutta... ;)

      Poista
  6. Se suotakoon! :D Sulla on semmonen määrä postauksia jo takana, että syytäkin vähän lomailla... ;P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No katos, olin tänään kummiskin semiahkera ja julkaisin jotain! ;)

      Poista
  7. Minäkin olin kauhuissani sf-mitastani, mutta vain siitä syystä, että se suunnilleen vastasi viikkoja koko ajan ja oli siten suomalaisittain yläkäyrillä. Olin ennen raskautta hoikka (ja lyhyt), ja painoa taisi tulla yhteensä vain 12-15kg, ja silti siis huitelin tuolla korkeuksissa (normaali siis amerikkalaisten kätilöideni mielestä). Pelkäsin, millaisen jättiläisen saan sieltä ulos punkea ;)

    Turhaan onneksi pelkäsin, tyttäremme olikin todella pieni, vain 2750g. Että kai tuo sf-mitta on vain jotain rakettitiedettä, jossa tosiaan tärkeintä on se että pysyy omalla käyrällään suurin piirtein.

    VastaaPoista