tiistai 13. maaliskuuta 2012

Hävettää

Olen huomannut itsestäni tänään hyvin epäilyttäviä ja mahdollisesti epämiellyttäviä piirteitä. Nämä huomiot eivät varsinaisesti ole harvinaisia, mutta tänään on melkein jo hävettänyt.

Yksi työkaveri tykkää vähän liioitella ja kerskua. Kaikkea ja kaikesta mahdollisesta. Kertoo tarinoita, jotka luulee meidän muiden nielevän ihan tuosta vain. Valehtelee päin naamaa, välillä toisten kustannuksella. On kaikessa parempi kuin kukaan muu. Normaalisti noille jutuille on tullut naureskeltua, mutta tänään minulla keitti yli, vaikka olisin voinut antaa vanhan miehen taas laskea luikuria.

Yksi niistä harvoista varsinaista tehtävistä, joita minulle on annettu, on sisäisten postituslistojen ylläpitäminen. Sain päivitettävän listan alunperin kerskujalta. Hyvin pian löysin virheitä virheiden perään ja olenkin työskennellyt verrattain paljon listan korjaamisen parissa. Kerskuja on kuitenkin kerskunut ylläpitäneensä omaa listaansa tämän koko ajan; tarjosipa päivitettyä listaansa viime viikolla minulle, jos vaikka tarvitsisin. Ei siinä muuten mitään, mutta herra itse ei siedä ollenkaan, jos joku yrittää puuttua hänen reviirilleen (portti) kuuluviin juttuihin.

Tänä aamuna sain puhelun kerskujalta. Hän pyysi minua lähettämään oman listani hänelle, jotta hän voisi alkaa päivittää sitä. Yritin kysyä kohteliaasti, miksi hän tuntee tarvetta päivittää listaa, vaikka se on minun vastuulla. "Koska pomo pyysi." Hmm, eipä kuulostanut pomon puheilta, sillä pomo on sanonut minulle kerta toisensa jälkeen, että hän ei halua liian montaa kokkia yhden sopan keittoon. Kysyin, milloin pomo oli tällaista sanonut. "Eilen." Sanoin, että juttelen pomon kanssa asiasta, sillä minä olin saanut erilaista tietoa.

Olisin toki voinut antaa koko tilanteen olla, mutta koska olen tämmöinen ikävä ihminen, niin soitin pomolle, joka ei yllättäen ollut kuullut koko asiasta mitään. Soitin takaisin kerskurille, joka väitti, että pomo on menettänyt järkensä. Pomon on myöskin kuulemma turha tulla itkemään minun lähdön jälkeen, sillä nyt hän ei aio päivittää koko listaa. Sanoin, että jos hänen tekee mieli päivittää listaa, sen kuin päivittää. Minun listani on kuitenkin se virallinen lista. Ja minun lähtöni jälkeen minun korvaajani ottaa vastuun postiasioista, eikä se korvaaja ole kerskuja.

Pomo laittoi asiasta kerskurille vielä sähköpostiakin. Muahahahaa.

Huomasin hykerteleväni koko aamupäivän, ja sitten alkoi nolottaa. Kunnes äsken kerskurilta tuli sähköpostia, jossa hän ilmoitti löytäneensä virheen minun listalta. Yhdeltä postiasemalta puuttui kuulemma kaikkien nimet. Pyysin kerskuria siirtämään Excel-taulukkoa pari pykälää vasemmalle, nimet olivat piilossa.

Eipä ole tullut vastausta. Nolottaakohan sitäkin?

Ehkäpä olen huomenna vähän kypsempi taas. Sitä odotellessa.

6 kommenttia:

  1. Tiedän tunteen kun ei vaan enään jaksa jotain tyyppiä... Meillä on kanssa töissä yksi joka on aina ollut jossain/tehnyt jotain/hänen poikaystvänsä on... tiedät kyllä. Viime aikoina en ole jaksanut puhua hänelle (huonoa käytöstä pienessä alle 20 ihmisen firmassa) koska hän puhuu kuitenkin päälle.
    Ensin mietin että käytös on oikeutettua mutta nyt alkaa hävettää oma huono käytös. Minkäs teet, ei jaksaisi yhtään mutta sitten tuntuu että on itse ihan tyhmä...
    Mutta olen iloinen että sinä olet saanut annettua pienen näpäytyksen :) Ei aina tarvi olla niin aikuinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uh, kaipa noita pätijöitä mahtuu jokaiselle työpaikalle. Välillä noihin väsyy, kuten tänään, mutta tulee tosiaan vähän typerä olo, kun eivät nuo tyypit tuosta mihinkään ole muuttumassa. Eikä tässä itsekään mikään mallikansalainen tai -työntekijä ole, joten tuntuu vähän tyhmältä näpäytellä toisia.

      Mutta toisaalta, kuulinpa tänään, että kerskuja luuli näpäyttäneensä minua (jätti tietysti juoruamatta toiselle työkaverille, miten oli valehdellut minulle). :D Oli ollut vihainen, kun olin kehdannut mennä kyseenalaistamaan hänen juttujaan. Oivoi.

      Poista
  2. Mä oon - taas kerran - samanlainen. Heti en ala näpäyttelemään ihmisiä, mut jos vastapuoli tarpeeks kauan koittaa jotain tommosta pientä kiusantekoa, nii takashan se on lopulta annettava, ainakin jollain tavalla. Ei, ei ehkä kovin järkevää tai aikuismaista, mut ah, miten palkitsevaa! ;) Sitä en kummiskaan tajua, miks toisten täytyy tahallaan kiusata muita ihmisiä esim. valehtelemalla tai teettämällä turhaa työtä. Mitä ihmettä ne siitä hyötyvät loppupeleissä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä ymmärrä tuommoista käytöstä minäkään. Mitä siitä olevinaan hyötyy? Kukaan työkavereista ei kunnioita tätä kaveria; koskaan ei tiedä, mitkä jutut/juorut ovat totta tai mitä niistä on väritetty reippaalla kädellä. Eniten korpeaa tuo toisista ihmisistä valehtelu. Ei minua niinkään haittaa kerskuminen hänen special networkistaan (kotona on suojattu nettiyhteys...) tai kasinovoitoista, mutta kun muita vedetään valheisiin mukaan, niin sit palaa pinna. Ehkäpä se itse uskoo noihin juttuihin, kuka tietää. Väärässahän hän ei ole koskaan. ;)

      Poista
  3. Meillä on vähän samantyyppinen kiusantekijä töissä.
    Päivittäin en häntä näe ( ehkä kerran kuussa) joten kaikki kommunikaatio tapahtuu sähköpostin välityksellä. Hänellä on ihana tapa yrittää löytää virheitä kaikkien muiden töistä ja kun hän luulee semmoisen löytäneensä, emaili lähtee asiasta menemään ei vain virheen tekijälle vaan ihan kaikille. Muuten kaikki muut tavalliset postit kyllä aina tulee vain asianomaisille.
    Yleensä "virheeseen" löytyy selitys kunhan vaan jaksaa lukea koko mailin loppuun asti.
    Tekisi mieli vastata että " ota silmä käteen ja opettele lukemaan!" ja tietenkin cc se maili ihan kaikille :)
    Onneksi yleensä hän itse vain näyttää typerältä ja muut ovat säästyneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ääh, eipä kuulosta mukavalta tuokaan. Tuskin nämä sankarit itse edes ymmärtävät, miten he tekosillaan omaa imagoaan murentelevat. Hahaa, koko työyhteisölle lähetetty näpäytysviesti olisi aika hauska juttu, mutta siitä voisi jälkeenpäin tulla vähän typerä olo. Olisikohan se silti sen arvoista? ;)

      Poista