Seitsemän viikkoa töitä. 34 päivää, mutta kuka näitä nyt laskee. Motivaatio alkaa olla aika nollassa, ellei miinuksen puolella, vaikkei tämä mikään vastenmielinen paikka olekaan. Olen vain vissiin niitä ihmisiä, jotka maratonin loppusuoran nähdessään menettävät viimeisetkin voimansa. Toiset ottavat loppukirin.
Palattiin töissä taas normaaliin ja samalla uuteen päiväjärjestykseen. Uusi tyyppi on tehnyt jo itsenäisiä työvuoroja, joten me muutkin päästiin eroon aikataulumuutoksista. Palasin vanhaan tuttuun 36 tuntiin viikossa ja sain samalla pidemmän viikonlopun, sillä maanantaisin istuskelen täällä portilla kahdesta iltakuuteen keskiviikkoisen nelituntisen sijaan.
Työkaveri suunnitteli viime viikolla, että voisin palata tänne takaisin töihin muutaman vuoden päästä. Yritin olla mahdollisimman kohtelias sanoessani "Hell no!". Täällä saa ihan hyvää palkkaa siihen nähden, mitä meiltä vaaditaan, mutta kun kiinnostaisi oikeasti tehdäkin jotain, eikä vain pönöttää typerässä uniformussa milloin milläkin tuolilla. Viiden päivän vuosiloma ei myöskään houkuttele. Ei ainakaan, jos muita vaihtoehtoja on tarjolla.
Olen kaikesta tästä märinästä huolimatta erittäin iloinen siitä, että olen saanut olla työelämässä mukana; varsinkin, kun olen nyt taas jäämässä määrittelemättömäksi ajaksi kotiin. Työpaikka ei ole mikään itsestäänselvyys varsinkaan maahanmuuttajalle, vaikka olenkin nähnyt tv-mainoksia, joissa toitotetaan laillisten maahanmuuttajien olevan uhka kunnon amerikkalaisille ja heidän työllistymiselleen. Huoh.
Oon ollut ihan totaalisesti blogielämäpimennossa kun tämä arki on vienyt mennessään. Yhtäkkiä ajattelin, että mitähän Annille ja muille neidoille kuuluu ja voi apua, mitä kaikkea oon missannut. Ensiksi myöhästyneet onnittelut raskaudesta! Kuulostaa siltä, että kaikki on asettunut siellä päässä mukavasti aloilleen. Jänniä loppumetrejä elät raskauden kanssa.. se on kyllä uskomatonta, miten paljon se pieni ihminen muuttaa elämää. :) Täytyypä nyt skarpata tätä nettielämääkin taas ja pysyä kärryillä teidän kuulumisissa. :)
VastaaPoistaKiitosta! :) Täällä menee tosiaan oikein hyvin, ei voi valittaa! Elämä tulee varmasti muuttumaan aika lailla, en yhtään ihmettele, että sulla on jäänyt blogielämä vähemmälle, kun sitä oikeaa elämääkin varmasti on riittänyt. :) Kävin jo kurkkimassa sinun blogia; kiva, että kirjoittelet taas!
Poista