keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Kolikon kääntöpuoli

En ajattele itseäni ulkosuomalaisena kovinkaan usein. Toki sitä olen, mutta olen omassa pienessä mielessä paljon muutakin. Viime viikolla ulkosuomalaisuus oli kuitenkin hetkittäin kaikki, mitä konkreettisessti olin ja edustin.

Mummoni nukkui pois viikko sitten. Ei se tullut kenellekään yllätyksenä, mutta taisi se silti yllättää meidät kaikki. Olen sen verran onnekas, että syntyessäni minulla oli kolme isovanhempaa, joista ensimmäisen menetin vasta nyt, melkein 28-vuotiaana, kun oma äiti taas menetti isänsä ollessaan minua paljon nuorempi. Nyt meni toinen.

Ihan pahinta tässä on se, että olen näin kaukana. Ulkosuomalainen. En ole voinut olla äidin tukena, vaikka se vahva nainen minua tuskin varsinaisesti tarvitsisikaan kainalosauvaksi. Aika itsekkäistä syistä haluaisin olla nyt Suomessa, oman perheen parissa, jakamassa tätä ikävää kokemusta. Koko tapahtuma on jäänyt jotenkin epätodelliseksi ja etäiseksi, koska olen näin etäällä. En osaa käsitellä tätä ollenkaan, joten en käsittele. Suomessa olisi pakko.

Hautajaiset ovat ensi viikolla. En pääse paikalle. En mene paikalle. En halua lähteä lentämään Atlantin yli tämän vatsan kanssa; varsinkin, kun jo pelkkä töissä oleminen on ollut välillä tuskallista ja pelottavaa. Viime viikolla kramppasi  sen verran pahasti, että kyyhötin valvontahuoneen lattialla, kun muussakaan asennossa en voinut olla. Tämän vuoksi viimeinen työpäiväni taisikin aikaistua kuukaudella.

Minulla on kuitenkin syyllinen olo siitä, etten mene hautajaisiin. Kukaan muu minua tuskin siitä syyllistää, mutta itsellä on vähän ikävä olo. Täällä minä vain elelen omaa ihanaa elämääni, kun muut joutuvat painiskelemaan todellisuuden kanssa. Tekisi mieli ostaa lentolippu, mutta ehkäpä odotan ensi jouluun. Tuskin silloinkaan on liian myöhäistä sisäistää, mitä viikko sitten tapahtui.

11 kommenttia:

  1. Tiedän noi kaikki kääntöpuolifiilikset.. Mutta hei, ajattele niin, että ei mummi ole siellä hautajaisissa läsnä. Juo hautajaispäivänä kuppi kahvia, syö pulla, sytytä kynttilä ja ajattele, että juot mummisi kanssa kahvia. Olen satavarma, että sun mummi tykkäisi ajatuksesta paljon enemmän : )

    VastaaPoista
  2. Osanottoni :( Nannalla on oikein hyva idea tuossa, miten voit kunnioittaa Mummiasi hautajaispaivana. Olen kylla myos sita mielta, etta matkustaminen Suomeen olisi nyt liian raskasta, varsinkin jos on kramppeja. Varmaan olet kuullutkin taman jo sata kertaa, mutta muista juoda paljon vetta! Itsellani alkoivat supparit muistaakseni rv 20 ja se runsas veden juominen (vahintaan 2l paiva) auttoi. Voimia taalta kaukaa!

    VastaaPoista
  3. Olen pahoillani. Ikavaa, etta et paase hautajaisiin mutta mieti miten pystyt sitten vierailemaan haudalla vauvasi kanssa.

    VastaaPoista
  4. Otan osaa. :( Tunnen itsekin tuon osallistumisen tarpeen, ja kuinka kirpaisee jäädä kauas, vaikken vielä näin vaikean tilanteen kautta. Pidähän huoli itsestäsi!

    VastaaPoista
  5. Hei, pahoitteluni myös minulta.
    Ymmärrän hyvin myös tuon kolikon kääntöpuolen, ja olit sitä tässä oikein oivallisesti kuvaillut kaikkine siihen sisältyvine tunteineen.

    Minusta oli vaikeaa jo se, etten voinut olla läsnä kummilapsen ristiäisissä (!!) enkä synttäreillä. Eräältä siskonlapselta kuulinkin sitten kerran melko kipeän totuuden: "Se on se täti, joka on ollut vain kerran mun synttäreillä."

    Voimia sinulle, ja Nannan ehdotus oli minustakin hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kommentoijana edellisessä kommentissa chamuda, miehen tunnarit jääneet päälle. :)

      Poista
  6. Olen pahoillani mummistasi :/ Jaan nuo etäisyyden tunteet, sillä asun ulkomailla, tätini kuoli Suomessa tammikuussa, eikä se oikein tahdo tuntua todelliselta. Perheesi varmasti tietää, että tahtoisit olla siellä, jos pystyisit. Voimia sinulle ulkosuomalaisuuden haasteisiin!

    VastaaPoista
  7. Kiitos kaikille, ootte te vaan niin mukavia. :)

    VastaaPoista
  8. Osanotot täältäkin. Tosi kurja tilanne. :( Mulla kuoli myös rakas mummo raskauden loppumetreillä, kun Englannissa asuttiin. Pääsin kyllä käymään hautajaisissa, mutten voinut jäädä pitemmäksi aikaa. Jälkeenpäin sitä syyllistää itseään kaikesta, niistä mummon elämän viimeisistä kuukausista ja sitten niistä kuoleman jälkeisistä ajoista kun ei ole ollut läsnä omalle perheelleen. Joskus se ulkosuomalaisuus on vaan niin syvältä, eikä siihen vaan auta mikään. Onneksi sullakin on siellä kasvamassa uusi elämä, joka saa ajatuksia sitten sinne uuteen kotimaahan ja ajoittain pois niistä kurjista ikävän tunteista ja muista. Voimia suruun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :) Aika tuttuja tuntemuksia nämä varmasti ovat monelle ulkosuomalaiselle. You win some, you lose some. :/

      Poista