torstai 5. tammikuuta 2012

Oikein positiivista uutta vuotta

2012, viimeinen vuosi ikinä, jos uskoo tiettyihin ennustuksiin. Itsehän olen äärimmäisen epäuskoinen ihminen, joten vaikka kuluvasta vuodesta tulee varmasti omalla tavallaan ikimuistoinen, niin luulenpa, että se tulee johtumaan ihan muista tekijöistä kuin maailmanlopusta.

Yritin äsken miettiä, mitä viime vuonna tuli puuhailtua. Ensin pää löi ihan tyhjää. Sitten muistin, että muutimme omaan kotiin. Muistin vanhempien ja hyvän ystävän vierailut tänne meille. Muistin oman reissun Suomeen. Myös se on aika siistiä, että istun tällä hetkellä töissä, enkä kuluta kotona sänkyä/sohvaa.  Tästä saa pikkuisen parempaa palkkaakin kuin kotona laiskottelusta. 

Olen leikkinyt eilisen ja tämän päivän vastaanottovirkailijaa. Väliaikainen pesti jatkuu vielä ainakin ensi viikon, sillä meidän varsinainen vastaanottaja on äitiyslomalla.  Kahden viikon verran. Ei kuulemma ole varaa olla pidempään kotona palkatta, sillä tämä meidän muuten niin ihana ja reilu (sarcasm sign) työnantaja ei maksele mitään äitiyslomia. Vuosilomaakin on meille tuoreemmille kasvoille luvassa vain viikon verran. Eikö kuulosta ihanalta? Viiden vuoden palveluksen jälkeen saisi jo kokonaiset kaksi viikkoa palkallista vapaata.

Tässä on tullut muutenkin vertailtua Suomen ja USA:n eroja. Tästä maasta ja varsinkin tästä alueesta on tullut minulle koti, ihan oikea koti, ja olisikin varmaan vähän kummallista palata takaisin Suomeen. Viihdyn täällä todella hyvin. Viime aikoina on kuitenkin tullut keskityttyä ehkä enemmän nykyisen kotimaan epäkohtiin kuin positiivisiin puoliin, sillä miinuspuolisia juttuja on putkahdellut esiin ihan pyytämättä. Vaikka taisivatpahan nuo tiedossa olla ennen tänne muuttoakin.

Meidän vastaanottovirkailija sai tosiaan tyttövauvan männäviikonloppuna. Kehui, että valitsemalla kätilön lääkärin sijaan hän säästi rahaa. Kätilönpalvelut maksoivat  "vain" 1500 dollaria. Nythän  täytyy muistaa, että meidän muuten ihana ja reilu (sarcasm sign) työnantaja ei tarjoa kovin hyviä vakuutuksia. Selvitimme S:n kanssa, kuinka paljon lisääntyminen meille maksaisi.  Pikkuisen alle tonnin, lääkärin kera (sisältäen tosin vain ne lääkärinpalvelut, sairaalakustannukset ynnä muut tulevat vielä siihen päälle). Olen siis S:n vakuutuksen alaisena. S:n työpaikka taitaa olla siinäkin mielessä kivempi kuin tämä oma, että mies saa vuosilomaa 19 päivää, jonka lisäksi tulee vielä palkallisia juhlapyhiä. Itsehän vietin joulunpyhät onnellisesti kotona, mutta palkatta. 

Ehkäpä voisinkin keskittää tänä vuonna ajatukseni ja energiani oman tulevaisuuden pohdintaan. Vartijana en kyllä kovin pitkää uraa tule tekemään, sillä jos jatkan tätä kovin kauan, vähäisetkin aivosoluni kuihtuvat kasaan. Toiveissa olisi jokin haastavampi ja monipuolisempi työ. Ura, jopa. Sen mukana toivottavasti tulisivat myös parempi palkka ja työpaikkaedut. Viikon mittainen vuosiloma ei kuulosta ihan riittävältä tämmöisen pilalle hemmotellun suomalaisen  korviin. Viidestä viikosta en uskalla tässä maassa  edes  haaveilla.

Jätin muuten kertomatta työkaverille, minkälaisiin äitiyslomaetuuksiin Suomessa on totuttu. Täällä ollaan väkisin töissä viimeiseen asti, ja  sitten   ollaan kotona yleensä kuudesta (tai kahdesta...) viikosta kolmeen kuukauteen. Joissakin paikoissa tuo kuusi viikkoa on kai jollakin tavalla palkallista (tai siis vakuutuksen kautta saa rahaa), meillä ei. Kolme kuukautta saa olla poissa, jos tekee kovasti mieli olla saamatta rahaa mistään. Nämä jutut taitavat olla aika työpaikkakohtaisia, joten mitään yleistyksiä en uskalla tämän kummemmin mennä tekemään. Sen tiedän, että valtiolta ei tukia tipu, paitsi pientä armahdusta verotuksessa. Kai.

Aika ironista muuten, että taustalla pauhaava uutiskanava ei puhu tänään, eikä varmaan koko viikolla, mistään muusta kuin republikaanien presidenttikisasta. Voitte varmaan kuvitella, miten jo valmiiksi melko mitättömät sosiaalietuudet on haukuttu lyttyyn jokaisen ehdokkaan taholta. "Obama on sosialisti." Verorahoin tuetusta neuvolapalveluista saati sitten kunnallisesta terveydenhuoltopalveluista on sitten kai turha unelmoida oman perhesuunnittelun kohdalla. Ei  väkisin.

*****

Teksti on kirjoitettu eilen päivällä. Työkoneen korkeintaan kivikautinen versio ihanasta Internet Explorerista ei tue Bloggeria, joten julkaistaan tämä nyt sitten kotona.

6 kommenttia:

  1. Ei meillä täällä Enkkulassakaan tämmöisen tavallisen duunarin asiat ja edut hyvin ole, mutta näköjään kuitenkin hitusen paremmin kuin mitä teillä siellä. Mulle tulee säännöllisin väliajoin kunnon "Haluan takaisin Suomeen töihin-itkupotkuraivari" kun täällä työnantaja saa kohdella työntekijäänsä ihan miten itse haluaa eikä sille pieni ihminen mitään voi :( Suomessa totuin liian hyvään. Nytkin taas verenpaine nousee kun edes ajattelen mitä kaikkea täällä on eteen tullut. Mut silti häntä pystyssä eteenpäin :)

    VastaaPoista
  2. Kylla se on ihan tajuttoman kallista pyorayttaa lapsukainen rapakon takana ilman hyvaa vakuutusta. Itse en joutunut maksamaan mitaan (Medicaid, se parhain vakuutus heh), mutta sairaala arvioi koko homman hatasektioineen ja ylimaaraisine sairaalavuorokausineen maksaneen useita kymmenia tuhansia.
    Ja toihin paluukin jai, kun paivahoito olisi maksanut melkeen samanverran, kun sain palkkaa. Enka kylla olisi sen 6 viikon jalkeen halunnut toihin mennakaan! Mutta positiivisena kokemuksena voin sanoa, etta oli kylla tosi mukava sairaala ja osaava henkilosto. Ja tietty oma iso huone, room service monipuolisine menuineen jne. Mut kylla hemmoteltiin siella ihan piloille :)

    Hyvaa uutta vuotta sinnepain! :) Toivottavasti loydat pian career jobin!

    VastaaPoista
  3. Riina: En ole päässyt vielä itkupotkuraivarivaiheeseen, mutta jos mielivaltaista kohtelua alkaa ilmetä, niin sitten voi tilanne olla vähän eri... Täällä on aika paljon osavaltiokohtaisia eroja näissä säännöksissä, mutta esimerkiksi Missourissa, jossa käyn siis töissä, työnantaja tai työntekijä voi lopettaa työsuhteen milloin tahansa, ilman mitään syytä, jos varsinaista työsopimusta ei ole allekirjoitettu (harvoin niin tehdään). Tätä kutsutaan at-will employmentiksi. Aika mielivaltaista.

    Suomi taitaakin olla aika harvinainen maa, monellakin tapaa, mutta varsinkin työntekijöiden oikeuksien kannalta.

    Mutta jatketaan me häntä pystyssä etenemistä! :)

    Sugar: Joo, kallista on tuo perheenperustaminen ja ylläpitäminen! Mitään äitiyspakkauksiakaan ei saa. :P

    Mullakin on suunnitelmissa olla kotona hoitotätinä sitten joskus, sillä esim. tämä nykyinen palkka taitaisi kattaa just ja just päivähoitokulut (riippuen tietysti hoitopaikasta). Sitä paitsi vaatimuksena olisi suomenkielinen hoitopaikka, eikä niitä taida tällä seudulla mitenkään hirveästi olla. ;)

    Sairaanhoidon taso täällä on kyllä todella hyvä, mutta saa siitä sitten maksaakin.

    Hyvää uutta vuotta teidän perheelle! :)

    VastaaPoista
  4. Jos mun urasuunnitelmat menee lopullisesti mönkään, vähintään harkita suomenkielisen päiväkodin perustamista Kansas Cityn suunnalle.

    Koti = hyvä. :)

    VastaaPoista
  5. Täällä Kanadassa edut taitavat olla hiukan paremmat kuin rajan toisella puolella, vaikka ne eivät vedä vertoja Suomen monille eduille. Niin moni asia on työpaikkakohtainen. Suomesta au pair - se on usein kätevämpää ja halvempaa kuin päivähoito.

    VastaaPoista
  6. Pilvi: Tuo kuulostaa oikein hyvältä varasuunnitelmalta. :) Toivotaan kummiskin, etteivät alkuperäiset urasuunnitelmat mene mönkään!

    Anonyymi: Me suomalaiset ollaankin totuttu melko hyvälle. :) Hmm, au pair, eipä ollut käynyt mielessäkään! Pitääpä pistää korvan taakse. ;)

    VastaaPoista