keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Joulu on (ohi) taas

Vaikka tuossa pari viikkoa sitten synkistelinkin joulumielen kadottamisesta, niin kyllähän se lopulta löytyi. Valmisteltiin koti joulukuntoon viime viikolla, ja vaikkei joulukoristeita laitettukaan yhtään enempää, niin esimerkiksi makuuhuoneen pyhiksi valmistunut maalausurakka piristi mieltä. Seinään oli muuten tarkoitus tällätä jonkinmoinen lämmin harmaansävy, mutta huone näyttää tällä hetkellä melkoiselta Laventelilullalta, sillä maali taittaa kivasti violettiin. On se siltikin parempi kuin se entinen siniharmaapimeys, niin!

Ennen.

Jälkeen. Huomatkaa toki myös keskeneräinen sänkyprojekti ja väliaikainen yöpöytä (tuoli).

Olin ollut taas vissiin ihan mielettömän kiltti, sillä lahjapaketeista paljastui ajatuksella ja lämmöllä käärittyjä aarteita. Kohokohtia olivat mm. perintökaulin, kotiseuduilla valmistettu kaunis kaulakoru, englanninkielinen versio Pikku Prinssistä ja tilaustyönä teetetty taulu. Ja tietysti salmiakkipaketti. Ja Marimekon lakanasetti. Ja niin edelleen.

Pukki unohti käydä meillä, mutta Joulumuori onneksi pelasti joulun.

S:n kanssahan lahjottiin toisiamme jo aikapäiviä sitten, kun minä menin möhlimään joulun jättiyllätyksen. S antoi minulle myös lahjansa silloin, ihan vain tasatakseen tilit. Sain Kindle Touchin, johon olenkin lataillut jo melkoisen läjän erinäisiä opuksia (ja pelejä...). Halusin kuitenkin ostaa S:lle vielä vähän kuusenalustäytettä, ja mies oli tehnyt samoin. Pahoittelin moneen kertaan sitä, että olin antanut "ison lahjan" jo aiemmin, jotta S osaisi varautua vähän vaatimattomampiin lahjuksiin (ei näillä turvapalvelupalkoilla monia pelikonsoleita ostella!). S oli onneksi ollut samoilla linjoilla hankkiessaan minulle korvikelahjaa.

Tai niin luulin. S sai lautapelin ja työkaluvyön (joka päällä herra ilmestyi jouluaamuna vanhempiensa luo huudahtaen "Who ordered the entertainment?"). Minä sain uuden kameran ja muistikortin. Ei mennyt ihan tasan, mutta en valita. Onneksi S:n synttärit ovat reilun kuukauden päästä, pääsen lahjomaan vähän lisää.

Vaikka lahjoja tuli ja meni, niin kyllä ihan parasta taisi silti olla Skype-hetki Suomi-perheen kanssa, rauhallinen aattoilta omassa olohuoneessa takkatulen ääressä, joulusaunan korvannut lämmin kylpy kuohuviinin kera sekä S:n pienten siskontyttöjen aito jouluilo jouluaamuna. Kornia, mutta totta.

Maailma, olet menettänyt minussa lahjakkaan kuvankäsittelijän!
Tai virkkaajan.

4 kommenttia:

  1. Heti kyllä teet mulle tommosen komeen pipon kans, pinkkinä! Tää on käsky! :D

    VastaaPoista
  2. Hahaa, teen jos tuut ite hakemaan sen hatun! ;)

    VastaaPoista
  3. Perintökaulin kuulostaa kyllä voittamattomalta lahjalta. Minä toivoin ja sain puuhaarukan, en ole sellaista kotoa löytänyt. Kelpaa nyt sekoittaa taikinaa... Perintösellainen jäi saamatta, mummoni kyllä tarjosi mutta vasta joulun jälkeen kuultuaan toiveestani. ;) Tosi söötti pipo, täydelliset korvatkin!

    VastaaPoista
  4. Äiti oli perinyt oman äitinsä piirakkakaulimen, joten minä sain äidin puukapulan. :) Nyt en voi syyttää karjalanpiirakoiden epäonnistumisesta enää muita kuin itseäni...

    Oi, puuhaarukka! Eipä ole tosiaan tullut täällä semmoisia vastaan. Ihana lahja. :)

    Pipo onnistui yllättävän hyvin, oli ihan sopivakin kummitytön päähän. :)

    VastaaPoista