torstai 26. tammikuuta 2012

Koti on siellä, missä sydän on (ja muuta ällöä)

Pilvin viimeisimmän blogimerkinnän innoittamana päätin vihdoinkin kirjoittaa siitä, mitä mielessä on pyörinyt vaatimattomasti vasta Suomen-reissun jäljiltä, eli laajempi tilannekatsaus tänne kotiutumisesta.

Aloitetaan vaikka kielestä. Vaikka englanti oli sujuvaa jo ennen tänne muuttoa, niin huomaan oppivani uusia juttuja ihan jatkuvasti. Kulttuurisidonnaisia sanontoja ja tapoja on tarttunut kiitettävästi/ärsyttävän paljon, ja tappelen ja vitsailen amerikaksi yleensä jo ihan ilman takeltelua, siinä missä ennen oli jäätävä ikävä särmikkäämpää ja kotoisampaa suomea. Se ensimmäinen kotimainenkaan ei ole tainnut kärsiä ihan siinä määrin, kuin joskus pelkäsin. Viikottaiset Skype-tuokiot äitimuorin kanssa auttavat ihan varmasti suomen ja savon ylläpidossa.

Sää. Tämä talvi on kuulemma lauhin miesmuistiin; luntakin on saatu yhteensä vasta ehkä sentin verran. Arvatkaa mitä, ei haittaa. Tänäänkin on jotenkin niin keväinen ilma ja olo, sillä aurinko paistaa ja lämmittää. En ole jaksanut ikävöidä korkeita nietoksia ja paukkupakkasia, enkä varsinkaan pimeyttä. Aamulla ennen seitsemää töihin ajellessa aurinko kajastaa jo taivaanrannassa. On jotenkin huojentavaa ajatella, että parin kuukauden päästä täällä on jo melko lämmin. Täytyy tosin muistaa, että Keskilännen sää on kaikkea muuta kuin ennalta-arvattava. Kesällä sentään on kuumaa ja kosteaa, lähes poikkeuksetta.


Small talk -kulttuurista puhuinkin jo aiemmin, joten en enää paneudu siihen sen tarkemmin. Haluan kuitenkin vielä todeta, että nautin ihmisten ystävällisyydestä ja avoimuudesta. Se tuo tekoaurinkoa vähän pilvisempäänkin päivään. Olen kuitenkin vielä melko huono vastaanottamaan ja jakelemaan kohteliaisuuksia,  joita täällä viljellään aika estottomasti. Siinä riittää opettelemista.

Mitä sitten kaipaan? Salmiakkia, perhettä ja ystäviä, tietysti. Muita ruoka-aineita en enää niin hirveästi himoitse. Se auttoi kummasti, kun joulupaketista paljastui pari tuubia sinappia. Mmmm. Toki, jos Suomeen nyt pääsisin, niin mättäisin jos jonkinmoista apetta kurkusta alas. Olen onneksi löytänyt täältä hyviä vaihtoehtoja pahimpiin mättöhimoihin (kuka olisi arvannut!), joten herkuttelemaan kyllä pääsee, vaikka dippimixiä en kermaviiliin voikaan sekoittaa. Saarioisten roiskeläppiin verrattavia tuotteita täältä ei tosin valitettavasti saa. Eikä pakastepinaattikeittoa.

Kaipaan sitä, että kävellen/pyörällä tai korkeintaan junalla/bussilla pääsee melkein mihin vain. Meillä on tällä hetkellä kaksi autoa, emmekä tulisi toimeen yhtään vähemmällä, varsinkaan nyt, kun molemmat käyvät töissä. Polkupyöriä emme edes omista, eikä niistä auton korvikkeeksi oikein nykytilanteessa edes olisi. Kauppareissut kyllä hoituisivat kävellen tai pyörän selässä, mutta kun se auto on niin helppo peruuttaa autotallista ulos...

Kaiholla muistelen myös Suomen sosiaaliturvaa ja koulutusjärjestelmää. Valitettavasti jo näin vielä toistaiseksi lapsettomana on mietittävä uuden säästötilin avaamista tuleviin koulutuskuluihin ynnä muihin menoihin, etteivät ne sitten kaada taloutta, kun collegeen lähtö koittaa. Kouluttautuminen ei ole halpaa, eikä varsinkaan ilmaista. Itsekin olen haaveillut paluusta koulunpenkkiin, mutta taidan olla pikkuisen liian pihi. Enkä sitä paitsi tiedä, mitä haluan sitten isona tehdä.

Molemmissa maissa on menossa presidenttikisat. Täällä kilpaillaan tällä hetkellä siitä, kuka on eniten uskonnollinen ja ollut pisimpään naimisissa (saman naisen kanssa), Suomessa taas taidetaan keskustella siitä, voiko miespuolisen presidentin puoliso olla mies. Täällä ollaan valovuosien päässä siitä, että avoimesti homoseksuaali kandidaatti pääsisi lähellekään presidentinvirkaa. Tai no, itse asiassa erään viimeaikaisen mielipidetutkimuksen mukaan republikaanit äänestäisivät mieluummin homoa kuin ateistia. Erilaisuuden hyväksymisestä siitäkin huolimatta pisteet Suomelle.

Kaikenkaikkiaan en kuitenkaan osaa kuvitella itseäni minnekään muualle kuin tänne, joten sanoisin, että olen kotiutunut. Piste. Ehkäpä suurin syy siihen on tuo meidän oma koti, jota ollaan pikkuhiljaa tehty enemmän ja enemmän itsemme näköiseksi ja oloiseksi (pitääkin laittaa kuvia DIY-projekteista, kunhan muistan, siis jos muistan). Täällä ollaan, myötä- ja vastoinkäymisissä. Suomea ja tärkeitä suomalaisia juttuja on todellakin ikävä, tulee varmasti aina olemaankin, mutta tänne meidän uusi elämä nyt rakentuu, ja rakentuukin oikein mallikkaasti. Toki kotiutuisin takaisin Suomeen, ei epäilystäkään, mutta koti on tällä hetkellä täällä. Oma oleminen ja eläminen on helpompaa, kun muistaa nauttia niistä hyvistä puolista ja painaa ikävämmät asiat jonnekin mielenperukoille.

Siellä on sen verran muutakin roinaa, ettei ainakaan tule yksinäinen olo.

19 kommenttia:

  1. =) Ihanaa kuulla, että olet selkeästi kotiutunut. Mutta, eikös se sanontakin mene, että koti on siellä, missä sydän on.

    Vaikka kulttuuri, kieli jne. muuttuvatkin, ihminen sopeutuu ja omaa kyvyn rakentaa kotinsa sinne, missä tietää itsensä parhaiten viihtyvän. Halu olla lähellä rakastaan painaa varmasti aika tavalla vaakakupissa =)

    Jooh, saapa nähdä, miten meidän vaalien käy, itse olen yllättynyt siitä, että aika monella tutulla tuntuu olevan asenne, ettei homoseksuaalia todellakaan voida valita presidentiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se taitaa niin mennä, vaikkakin kliseisesti, että koti on siellä, missä sydän on. :)

      Minua on vähän kaivellut ainakin Facebookissa valloillaan ollut sota tästä asiasta. Sekin on vähän harmittanut, miten toisen ehdokkaan äänestäjät on joidenkin toimesta leimattu automaattisesti suvaitsemattomiksi. Kun eihän tuon seksuaalisen suuntautumisen pitäisi painaa vaakakupissa suuntaan eikä toiseen... Mutta noh, itse en tällä kertaa päässyt edes äänestämään, joten pidätän oikeuden ottaa asiaan sen enempää kantaa. ;)

      Poista
  2. Ah, että mä tykkään näistä tämmösistä postauksista (tosin tykkään kaikista sun postauksista, mut ei ny mennä siihen :D), jotka rehellisesti vertailee, miten toisin asiat on toisiinsa nähen Suomen ja USA:n suhteen! Oon loputtoman kiinnostunu noista eroista, koska sun juttujen perusteella viimeistään tajuan, etten tiiä USA:n suhteen mistään mitään, vaikka muuta luulinkin joskus, haaveilinhan kovasti sinne muutosta tietämättä oikeasti, mistä todellisuudessa haaveilin, kjäh!

    Ja ennen kaikkea nää jutut saa arvostamaan Suomea aivan eri tavalla, koska jotkut asiat vaan kuulostaa siltä, että mieluummin kestän ne ahistuksen aiheet täällä kuin siellä johtuen ihan siitä, että täällä niihin on vaan sopeutunu luonnostaan - aivan kuten sopeutuis sielläkin. Varmasti melkein kaikkeen tottuis kyllä, sama minne muuttais, mut tällä hetkellä jo Suomen omissa asioissa (esim. noi vaalit ja niiden esiin tuomat asenteet sun muut) on tarpeeks kestämistä, että jaksais ottaa siihen lisäksi vielä sopeutumisen ihan perusasioihin eli arjesta selviämiseen jossain toisessa maassa. ;p

    End of jaarittelu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Kyllä tästä maasta voi saada vaikka minkälaisia mielikuvia riippuen lähteistä. Mitä pidempään täällä on, sitä syvemmälle pääsee. Pelkällä lomamatkalla voisi helposti saada liian positiivisen tai negatiivisen kuvan. Taitaa päteä maahan kuin maahan.

      Suomea ja sen etuja on tosiaan oppinut arvostamaan pikkuisen enemmän, kun niitä ei enää ole saatavilla. Sit toisaalta mulle tulisi varmasti tiettyjä täkäläisiä juttuja ikävä, jos paluumuuttaisin. ;)

      Poista
  3. Tai äh, toi ekassa lauseessa mainittu sana "vertailee" on ehkä väärä verbi asiaan, mut ehkä ymmärsit kummiskin mun pointin. :p

    VastaaPoista
  4. Sama juttu, lumista, kylmää, pitkää ja pimeää talvea ei ole ikävä! Minäkin haistelin tänään ilolla kevään tuntua (vaikkakin kuinka valheellista) ilmasta. DIY Pics plz!!!1!1!! Joskus postasit videokierroksen teidän talossa, before and afterkin kelpaisi. :)

    P.S. <3 Newt our moonbase man <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänne luvataan maanantaille 18 astetta! Siis plussaa! Ei haittaa. ;)

      Kunhan saadaan meidän kellari taas edustuskuntoon (se on toiminut työpajana), niin laitan kuvia ja/tai videon. :)

      Hahaa, Newtilla on vähän isoja ajatuksia.

      Poista
  5. Tosi mielenkiintoinen blogi! Eilen eksyin ekaa kertaa ja ihmettelin, miksen ole ennen huomannut! Luin vähän alkua ja nyt loppua, pitää varmaan joku päivä ottaa eväät viereen ja lukea myös siitä väliltä! :) Jään seurailemaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos, ja lämpimästi tervetuloa! :)

      Poista
  6. Sun lauseeseen :"Kaikenkaikkiaan en kuitenkaan osaa kuvitella itseäni minnekään muualle kuin tänne, joten sanoisin, että olen kotiutunut. Piste." täytyy sanoa, että silloin kun olin siellä käymässä, niin huomasin, että sä kuulut siihen ympäristöön. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Kyllä sinä oot varmaan yksi niistä ihmisistä, jotka minut parhaiten tuntee, joten uskottava se on, koti on täällä. ;) Tuu uudestaan kylään, viimeksi oli niin kivaa! :)

      Poista
    2. Pitää tulla tässä muutaman vuoden sisällä. :) Uskon, että ensi kesän lomasta tulee tylsempi kuin viime lomasta. :)

      Poista
    3. Veikkaanpa, että minunkin kesästä tulee vähän rauhallisempi kuin viime kesästä. ;)

      Poista
  7. Komppaan Merjaa.
    Muistelen välillä vieläkin sitä teijän muuttoaikaa. Et hermoillut sinne menoa, vaan perusasioita mitä muutenkii hermoillaan jo pelkästään kaupunkien/kylien välillä. "onko se muuttoauto minkä kokonen yms." Sen näki jo sillon ja ennen sitä. Menetit sydämesi usalle :) tai pikemminkin miehellesi XD
    Olit löytänyt sen paikan jota sydän sanoo kodiksi. Ja siitä oon onnellinen siun puolesta :)

    T: Maarit

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se meidän muutto ollut varmaan mielenkiintoista sivustaseurattavaa. :D Mutta tosiaan, kyllä tämä tänne tulo oli meille oikea ratkaisu. Te varmaan tiesitte sen jo ennen minua. :)

      Poista
  8. Komppaan Merjaa.
    Muistelen välillä vieläkin sitä teijän muuttoaikaa. Et hermoillut sinne menoa, vaan perusasioita mitä muutenkii hermoillaan jo pelkästään kaupunkien/kylien välillä. "onko se muuttoauto minkä kokonen yms." Sen näki jo sillon ja ennen sitä. Menetit sydämesi usalle :) tai pikemminkin miehellesi XD
    Olit löytänyt sen paikan jota sydän sanoo kodiksi. Ja siitä oon onnellinen siun puolesta :)

    T: Maarit

    VastaaPoista
  9. Mielenkiintoinen blogi! Itse asuin 6kk aikoinaan jenkeissä, joten mun on helppo samaistua sun fiiliksiin :). Itseä häiritsi liikkuvana ihmisenä se joka paikkaan autolla meno. Kun yksinkertaisesti se kävely ei olllut aina edes helppoa... sai joskus ihan tosissaan miettiä onko se edes turvallista. Mutta onhan siellä paljon hienoja asioita :).

    Mitä tulee tuohon suomalainen ruoka juttuun, netti tarjoaa tähänkin apua... http://www.suomikauppa.fi/index.php?cPath=24

    Tuolta saa jotain suomalaista hyvää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaihdossa ollessa meillä ei ollut autoa, joten käveltiin tai pyöräiltiin joka paikkaan. Välillä oikeasti vähän pelotti, koska paikalliset autoilijat eivät välttämättä olleet ihan tottuneita siihen, että joku ylittää valtatien ramppia kävellen. Jalkakäytävä johti sille rampille ja jatkui toisella puolella, mutta mitään suojatietä ei tietenkään ollut... Mutta tosiaan, kyllä täällä on paljon positiivistakin! :) Ja tuo kävelyjuttukin taitaa olla vähän riippuvainen kaupungista.

      Suomikauppa on tuttu, kiitos kummiskin vinkistä! :)

      Poista