perjantai 20. toukokuuta 2011

Cable Guy

Ettepä ikinä arvaa, mitä eilen tein. Lupaan kyllä vielä kertoa kaiken muutosta ja siihen liittyneistä hässäköistä (niin ja tietysti reipas kuukausi sitten tehdyistä reissuista Chicagoon ja St. Louisiin...), supermahtavista fiiliksistä maailmanmestaruudesta ja siitä, miten kökköä on juhlia kultamitalia yksin valtameren toisella puolella ilman muita hupsuja, mutta ihan ensin haluan vähän kehuskella.

Ollaan asusteltu tässä talossa nyt pikkuisen reippaan viikon verran, ja oltaisiin oltu täydessä nettipimennossa, ellei meillä olisi älykkäitä puhelimia, ja ellei minun olisi pitänyt olla pakkailemassa ja siivoilemassa (lue: katsomassa lätkää ja siemailemassa olutta) vanhalla asunnolla jokainen mahdollinen hetki.

Pakkailu ja siivoilu (ja netissä roikkuminen) kuitenkin loppui männämaanantaina, sillä vuokrasopimus päättyi, joten me nörtit odoteltiin keskiviikoksi sovittuja treffejä kaapeliasentajan kanssa kuin kuuta nousevaa (odottaako joku oikeasti kuunnousua?). Tyyppi tuli ajallaan, touhusi reilut neljä tuntia ja sanoi: "Sorry."

Asiasta enempää ymmärtämättä käsitin sen verran, että ollaan nippanappa liian kaukana heidän yhteyslaatikosta (osaan vissiin nämä termit...), joten taloon ei hänen konsteillaan saada nettiä eikä kaapeli-tv:tä. Me vähän ihmeteltiin, notta onpas aika heillä aika typerä systeemi, joka hukkaa kaikkien aikaa. Oltiin tarkistettu heidän nettisivuiltaan viikkoa aiemmin, että tähän osoitteeseen on saatavilla juurikin heidän tarjoamiaan palveluja, joten varattiin asennus ja odotus alkoi. Viikon odottamisen ja asentajan neljän tunnin ahertamisen jälkeen lopputulos oli kuitenkin ihan toinen. Asentaja sanoi purkavansa kaiken tekemänsä ennen kuin lähti kotia kohti.

Turvauduttiin sitten meidän alkuperäiseen varavaihtoehtoon. Oltiin varauduttu odottamaan toinen viikko, mutta iloksemme ei tarvinnutkaan odottaa kuin seuraavaan aamuun. Asiakaspalvelija sanoi, että meidän talossa (meidän talossa!) oli jo olemassaoleva yhteys, joten asentajaa ei tarvitsisi käyttää paikan päällä; meidän pitäisi vain käydä hakemassa boksit ja modeemi muutaman kilometrin päästä. Jee!

Käytiin hakemassa lootat eilen S:n kanssa. Mies suuntasi töihin ja minä kotiin leikkimään asentajaa. Homman piti olla helppo, ja olenhan minä nyt ennenkin digibokseja ja modeemeja asennellut, joten ei mitään paniikkia, vai mitä?

Ei ollutkaan, ainakaan siihen asti, kunnes tajusin, että keskiviikkoinen asentaja ei todellakaan ollut purkanut töitään. Kellarissa roikkui poikkileikattuja kaapeleita, mikä oli tällaiselle maallikolle aika pelottavaa. S ehti tilata meille asentajan korjaamaan tilanteen, ja siitä ilosta pitäisi maksaa reippaat 80 dollaria. Päätettiin kokeilla hoitaa homma itse ja perua asentajan tulo, jos onnistuttaisiin jotenkin ihmeenkaupalla selvittämään edellisen asentajan tekemä solmu. Tai siis päätettiin, että minä yhdistelen ja irrottelen kaapeleita, sillä S:han oli töissä. Kuulostaa aika pelottavalta, eikö?

Kuvituksena S:lle paniikissa lähettämiäni kännykuvia.

Kun pääsin pahimmasta epätoivosta yli (envarmastipystytähänikinä), ja S oli saanut taottua päähäni, etten voi saada kuolettavaa sähköiskua datakaapelista, aloin tutkia kytköksiä. Vähän omia aivoja ja Googlea vielä enemmän hyödyntämällä osasin purkaa asentajan tekemät muutokset ilman lottoamistakin ja olinpa jo melko varma, että nyt on kytkökset kohdillaan. Juoksin yläkertaan testaamaan, mutta telkkari oli yhtä mykkä kuin aiemminkin.

Tästä lähdettiin...

...ja tähän päädyttiin.

Soitin epätoivoisen puhelun S:lle. En enää keksinyt mitään muuta, mitä voisin "korjata", joten olin jo antamassa periksi, kun mies kysyi, olinko käynyt katsomassa kytköksiä ulkona. No enpä tietenkään.


Paikansin ulkoa kaapelilootan ja kuvassa näkyvän uudemman kopan. Ihan noin maalaisjärjellä ajateltuna tuo musta coax-kaapeli (uros) piti irrottaa sijoiltaan ja vetää jotain kautta toiseen boksiin ja yhdistää siellä roikkuvaan oranssiin naaraskaapeliin. Tein juuri niin, vaikkakin ihan pikkuisen pelotti, sillä kokemattoman asentajan lisäksi jännitystä lisäsi Esterin tarjoama vesisade. Vaikka kyseessä olisi mikä datakaapeli, niin pieni pelko persiissä veivailin johtoja yhteen.

Juoksin sisälle testaamaan yhteydet, enkä kyllä ole koskaan ollut yhtä iloinen katsoessani jotain Tunteita ja tuoksuja. It's alive! Säästettiin 80 dollaria, ja minä sain rutkasti lisää tyhmänrohkeutta.

Mitähän seuraavaksi fiksailisin? Tarvitseeko kukaan halpaa sähköasentajaa?

8 kommenttia:

  1. Oot kyllä melkoinen! :)

    Tuollaisesta suorituksesta saakin olla ikuisesti ylpeä!

    Ja usko tai älä, Suomen voittaessa kultaa mietin jossain vaiheessa, että mahtaa Anni olla fiiliksissä siellä toisaalla! :)

    VastaaPoista
  2. Kaikkea säkin sitten osaat! :D Ja kuinka tyypillistä että edellisen firman tyyppi lähtee kävelemään hommat puolitiessä. Jos olis hattu päässä, nostaisin sitä! Nyt vaan ilmoitusta craigslistille. ;)

    VastaaPoista
  3. No nythän sun ei tarvitse miettiä, mitä tekisit elantosi eteen siellä. Uusi ura on taattu!! :D Ihan loistavaa!! : )

    VastaaPoista
  4. Hienoa :) Mahtavaa päättäväisyyttä ja sisua, itsellä olisi saattanut jäädä (ja olisikin) tekemättä.

    VastaaPoista
  5. chamuda: En olisi uskonut, että tuohon pystyn, mutta nyt jälkikäteen ajateltuna koko homma tuntuu aika helpolta. ;)

    Hih, täällä tosiaan liideltiin melko korkealla reilu viikko takaperin! Hauskaa, että ajatuksesi piipahti täällä hetken verran minun seurana. :)

    Pilvi: No osaan ja osaan. :D Pitääpä ruveta väkertelemään netti-ilmoitusta valmiiksi, vielä tästä ura urkenee! ;)

    nanna: Totta! ;) Mitään tutkintojakaan ei tarvita, kun tekee hommat pimeänä.

    Sari*ll: Oon sen verran itsepäinen tyyppi, että kun kerran aloitin, niin luonto ei antanut periksi maksaa 80 dollaria jonkun solmun aukaisemisesta, jos kerran hyvällä tuurilla saatan sen itsekin osata naplata auki. :)

    Bemary: :D

    VastaaPoista
  6. Hei Anni,
    Loysin blogisi vahan aikaa sitten ja olen palannut sita lukemaan, silla KC ja elamasi siella ovat kiinnostavaa seurattavaa. Asuin itse nelja vuotta Wichitassa. :-)

    Minulla on pieni, uusi blogi elamastani taalla Lontoossa, jos haluat kurkata kuka oikein olen:

    www.momentsinlondon.blogspot.com

    VastaaPoista
  7. Moikka Paula! :)

    Täytyypä ehdottomasti käydä tutustumassa blogiisi! Meillä on ollut pitkään tarkoituksena käydä Wichitassa, kun kerran muutama kaveri siellä asustelee, mutta vielä tähän päivään mennessä ei olla saatu aikaiseksi. Vertaillaanhan kokemuksia entisestä kotikaupungistasi heti, kun sinne asti pääsen...? :) Muutenkin olisi jännä kuulla sinun kokemuksia ja tuntemuksia Kansasista. Käyhän kommentoimassa, jos jotain tulee mieleen. :)

    VastaaPoista