Pääsin viikonloppuna puhumaan suomea ihan kasvotusten! Emporia on siitä kiva paikka, että siellä on lähes aina Suomi-väkeä (vaihtareita), joten juttukavereita pitäisi löytyä, kunhan vain osaa etsiä oikeasta paikasta (baarista). Oli hassua puhua pälpättää suomeksi amerikkalaisten pällistellessä ympärillä. Vaihtoaikoina tuli harrastettua samaa.
En ollut puhunut suomea pariin viikkoon, joten pientä kankeutta oli huomattavissa. Siis pariin viikkoon, naurettavan lyhyt aika! Kirjoittaminen ja lukeminen eivät näköjään riitä sujuvan ja kauniisti soljuvan kielitaidon ylläpitoon. Kai sitä on virittänyt aivonsa toiselle kielitaajuudelle, ja muutaman oluen jälkeen taajuutta on hankala viritellä yhtään mihinkään. Kuulostin siis varmasti vähän hupsulta. No, ei se mitään.
Vaikken tosiaan ole vielä ollut täällä kovin kauaa (vasta vajaat kaksi kuukautta), niin ympäristö on alkanut muovata pääkoppaa. 99% ajatuksista ja unista ovat englanniksi, sillä päivän aikana koen kaiken englanniksi. Suomessa ollessa minulla oli hankaluuksia kertoa S:lle työpäivän kulusta, sillä olin kokenut töissä kaiken suomeksi. Jos olisin voinut kertoa päivän tapahtumista suomeksi, en olisi kohdannut minkäänlaisia ongelmia. (Meinasin juuri kirjoittaa, "tekeekö järkeä?", vrt. "make sense"... Oh snap.)
Eiköhän tämä tästä tasoitu. Pitää jatkaa suomen lukemista ja lisätä puhumista, sillä Skype on olemassa. Netin syövereihin on juuri perustettu foorumi USA:n suomalaisille, jossa voi suorittaa kirjoitusharjoituksia. Käykäähän kurkkimassa, kanssasisaret ja -veljet. Sieltä voi löytää jopa suomalaista juttuseuraa, ihan omilta nurkilta.
*****
Fakta #41: ...meinasi unohtua! Tässä tulee: Minulla on tutkinto englannin kielestä, mutten halua tehdä siitä itselleni ammattia.
Moi! Mulla oli aikoinaan kans vaihtarina ongelmia suomen kielen kans ku englanti ympärillä oli jotenkin niin kokonaisvaltaista. Tänä päivänä kaksikielisyys on kuitenkin mulle helppoa, siihen on tottunut. Tosin mulla on suomalainen mies ja suomalaisia ystäviä. Puhun molempia kieliä ehkä arviolta yhtä paljon päivän aikana. Kaikkeen siis tottuu ajan kans!
VastaaPoistaKuulostaa tutulta tuo unien näkeminen toisella kielellä. :) No ei enää niin paljon, mutta ulkomailla asuessani näin useinkin.
VastaaPoistaRanska on itsellä niin vahva, että välillä ajattelen ranskaksi, ja välillä jopa aloitan sanomaan jotakin ranskaksi, kunnes sitten huomaan, ettei pitänytkään sanoa näin..
Hassua tämä kielten maailma... :) Mulla on muuten kanssa tutkinto kielestä, mutta saas nähdä tuleeko siitä varsinaista ammattia.
Muuten ajatteletko itseäsi kaksikieliseksi? Vaikkei englanti ehkä olekaan toinen äidinkielesi, mutta on varmasti niin vahva... Mikäköhän on kaksikielisyyden vaatimus?! Taas näitä minun syvällisiä pohdintoja/kysymyksiä... :)
mulle taa on vahan arka paikka :D oon siis asunu taalla noin viis vuotta, joten se suomen kieli ei enaa ihan niin vaan hahmotu mun paassa. Suomeen ku meen kaymaan, ni perhe aina naureskelee mun finglishille :D
VastaaPoistaMut perseesta on se, etta en ma tata englantiakaan taydellisesta osaa.. eli en osaa mitaan kielta erityisen hyvin!
Kiitti linkkivinkistä! Tuttu ongelma, että suomenkielisistä kokemuksista on vaikea puhua englanniksi, ja toisin päin.
VastaaPoistaM-K: Mukava kuulla, että tähän voi tottua! :) Mulla on aikomus opettaa meidän (mahdollisille) lapsukaisille suomea, joten sitten mullakin on suomenkielisiä juttukavereita.
VastaaPoistaAvelina: Kas, kollega. ;) Kielet ovat mielenkiintoisia! Tuntuu vain, että mitä paremmin yhden osaa, sitä heikommaksi muut menevät...
En ehkä miellä itseäni kaksikieliseksi, vaikka varmaan sitä olenkin. Ei minua kuulemma ulkomaalaiseksi erottaisi, jos ei tietäisi taustoja. Tosin en tiedä, onko se edes kohteliaisuus, sillä amerikkalaisten englanti ei aina ole sitä puhtainta ja parasta enkkua... ;) Sait minut kiinnostumaan tuosta kaksikielisyyden määritelmästä ja kävinkin kurkkimassa kaikkitietävästä Wikipediasta vastauksen: "Yksilön kaksikielisyys tarkoittaa kahden kielen hallitsemista sujuvasti täysin tai lähes äidinkielen tavoin. Kaksikielinen ihminen kykenee aktiivisesti ajattelemaan ja puhumaan kahdella eri kielellä, ja niiden vaihtaminen toimii luonnostaan. Molempien kielten osaamisen ei välttämättä tarvitse kuitenkaan olla samalla tasolla."
Ai, nyt tuli melkein ikävä kielitieteen tunteja! :) Tästä aiheestahan voisi tehdä vaikka tutkielman! ;)
Sanni: :D No jos minä olen kielipuoli parin kuukauden jälkeen, niin voin vain kuvitella, mitä tämä voi olla viiden vuoden jälkeen! :) Minusta tuntuu, että englanti taantuu sitä mukaa, mitä enemmän sitä puhuu. Niin mikä kielioppi?!
Pilvi: Eipä kestä! :)