Autokaupoilla

Pärjäsin elämäni ensimmäiset 24 vuotta varsin hyvin ilman autoa. Ostin ensimmäisen autoni reilu kaksi vuotta sitten, kun S muutti Suomeen, jotta meillä olisi kulkuväline töihin tai kouluun, riippuen siitä, kummalla oli pidempi matka. Kiinnitin erityisesti huomiota ekonomisuuteen (ja samalla ekologisuuteen) ja löysinkin etsimäni helposti.

S osti ensimmäisen autonsa 15-vuotiaana. Reilu 10 vuotta sitten bensa maksoi kuulemma alle dollarin gallonalta (eli vajaan 20 eurosenttiä/litra), joten ajaminen ei ollut hurjan kallis harrastus, ja monet S:n kavereista ajelivatkin melkoisilla bensasyöpöillä. S päätyi ostamaan vanhempiensa painostuksen jälkeen pikkuruisen Toyota Tercelin, joka on nykyään bensan kallistuttua (tällä hetkellä ollaan noin 50 eurosentissä/litra) aika haluttu menopeli. S ajaa edelleen ensimmäisellä omistamallaan autolla, mikä on ainakin S:n kaveripiirissä todella harvinaista.

Tässä taloudessa on siis tällä hetkellä kaksi kuskia ja yksi joten kuten kasassa pysyttelevä auto (teini-ikäinen S ei kohdellut autoaan mitenkään mallikkaasti). Toinen kuski tosin istuu päivät pitkät kotona, sillä allekirjoittaneella ei ole vielä työvelvoitteita, joiden vuoksi pitäisi liikkua paikasta toiseen, joten yhdellä autolla pärjätään kyllä. Toisaalta, jos haluaisin lähteä jonnekin, se on aika mahdotonta ilman autoa. Lähin ruokakauppa on näin suomalaisesta näkökulmasta vielä kävelymatkan päässä, mutta kaikki muu on pelkkien jalkojen ulottumattomissa. Julkinen liikenne on täällä vielä aika lapsenkengissä, joten ollaan sitten kotona.

S löysi eilen kuitenkin sen verran hyvältä vaikuttavan autotarjouksen, että meidän piti ajaa Kansas Cityn pohjoispuolelle koeajamaan ehdokas, vaikkei akuuttia tarvetta toiselle autolle olekaan. Siinähän kävi sitten niin, että innostuttiin autosta aika lailla. Manuaalivaihteisto sai plussaa meiltä molemmilta, kuten myös tietysti edullinen ostohinta ja ekonomisuus. Tähän asti kaupanteko oli helppoa.

Sitten alettiin puhua rahasta. Voitaisiin vetäistä tilit tyhjäksi ja maksaa auto kerralla pois, mutta sitä ei suosittele kukaan (enkä minä haluaisi tilejä tyhjentääkään). Päädyttiin pankkilainaan, vaikka S:n sisko tarjoutuikin lainaamaan meille rahat ilman korkoa. Syy tähän piilee pikkujutussa nimeltä credit score.

S on elänyt elämänsä tähän asti vähän samalla tavalla kuin minäkin. Luottokortti löytyy, mutta sitä käytetään melko harvoin. Ostokset maksetaan yleensä ostohetkellä omalta tililtä. Luottokortille laitetaan lentoliput ynnä muut isommat ostokset. Luottokorttilasku maksetaan ajallaan ja kerralla pois.

Tässäpä mies onkin vissiin tehnyt virheen! Luottokortteja pitäisi olla useampi (nyt niitä on jo kaksi) ja niitä pitäisi käyttää jatkuvasti, jotta credit score olisi hyvä. Ajallaan maksaminen saattaa jopa vahingoittaa lukua, sillä luottokortilla olisi kuuleman mukaan hyvä roikottaa n. 20% kortin maksimikäyttövarasta ja maksaa pikkuisen korkoa. Kuukaudesta toiseen.

Myös lainat vaikuttavat positiivisesti credit scoreen. Lainaa on tosin hankala saada, jos ei ole tarpeeksi pitkää luottohistoriaa (kuten esim. S:lla, vaikka mies onkin aina maksanut laskunsa ajallaan), sillä liian lyhyt luottohistoria madaltaa credit scorea, joka taas toimii mittarina lainaa tai luottokorttia hakiessa. Autolainaa maksamalla S ostaa siis itselleen samalla paremman neuvotteluaseman tulevia lainoja ja niiden korkoprosentteja silmällä pitäen. Jos oltaisiin maksettu auto käteisellä tai lainattu rahat S:n siskolta, talolainaa hakiessa oltaisiin edelleen aika syvässä luottokuopassa. Kuulostaa melkoiselta arpapeliltä, vai mitä? Sitä se taitaa ollakin.

Käydään tänään hakemassa toinen menopeli kotiin, jos kaikki sujuu hyvin. Toivon mukaan autosta on meille hyötyä ja voidaan siirtää hyvin palvellut pikku-Tercel vähän vähemmän vaativiin tehtäviin. Toivon mukaan autolainan maksaminen nostaa credit scoren kattoon, ja saadaan neuvoteltua meille hyvä talolaina, kun sen aika tulee.

Toivon mukaan minä selviän Kansas Cityn ruuhka-ajasta toisen auton ratissa.

*****

Fakta #39: Kirjoitin eilen ensimmäisen shekin ikinä!