torstai 29. huhtikuuta 2010

Mitä tuli toivottua?

Olen aina halunnut sylikissan. Semmoisen, joka hyrisee onnesta kippuralla jalkojen päällä. Kissan, joka kaipaa hellyyttä ja jakaa sitä itse minulle. No, semmoisen sain, ja paljon muutakin.


Kissakaverillamme Chaosilla ja meillä ihmisillä on vähän näkemyseroja siitä, milloin olisi hyvä aika nousta ylös. Varsinkin nyt valoisina aamuina tyypin mielestä voisi herätä esim. neljältä. Jos (ja kun!) näin ei tapahdu, Chaos käy istumassa tyynyllä ja meidän päällä, pesemässä minun hiuksia (pesemisellä tarkoitan älytöntä hampailla nyhtämistä ja nuolemista), kehräämässä kovaa korvan juuressä ja niin edelleen.


Sitten kun herätyskello viimein soi, ja minä vääntäydyn lämpimästä sängystä ylös, Chaos on heti menossa mukana, äänen kera. Chaosin äänekkyydestä sanoo jotain se, että Lumi vaikuttaa hiljaiselta tytöltä pikkuveijariin verrattuna, ja Lumi sentään osaa pitää meteliä. Aamu alkaa siis oodilla tonnikalalle (tai ahvenelle tai kanahyytelölle...). "Ä-ÄÄÄ-ÄÄ-Ä!"


Chaos on oppinut, että S ei anna sille muuta kuin kuivamuonaa, joten se ei välitä S:n aamuisista liikkeistä pätkän vertaa. Minun kimpussa pyöritään ja hyöritään sitten siitäkin edestä. Ruokin nälkäkuolemaa (muka) tekevän kissan ensin, jotta saan tehtyä itselleni aamupalaa rauhassa. Chaos on kuitenkin hotkinut omansa menemään siihen mennessä, kun minä pääsen istumaan pöydän ääreen. Sitten alkaa taistelu jogurtista.

Chaos yrittää tulla joka puolelta syliin. Jos syliin pääsy on estetty, Chaos hyppää pöydälle ja katsoa napittaa minua ja suuhun kulkevaa lusikkaa. Ei pidä myöskään unohtaa hypnoottista kehräämistä. Tätä jatkuu niin pitkään, kunnes jogurttipurkki on tyhjä, ja annan sen Chaosille lattialle nuoltavaksi.


Jos Chaos on äänekkäin pikkukaveri, jonka tiedän, on se myös kaikkiruokaisin. Talouden sisäinen kontrasti on varsin suuri, sillä Lumi ei syö mitään muuta kuin kuivamuonaa. Chaos taas... no, se syö, mitä nyt sattuu löytämään. Homejuustoa, vesimelonia, sipsejä, tomaattimurskaa, sipulia, ketsuppia, dippikastiketta, mitä tahansa ruoantähteitä, tietynlaista kissanhiekkaa. You name it, he'll eat it. Yritämme tietysti rajoittaa tyypin syömistä, mutta Chaos on ovela pikkuveijari. Ja varas.


Aamuisin se on ihan tajuttoman rasittava, mutta muuten aika rakastettava. Chaos on melkoinen vauva, ja se tykkääkin kelliä sylissä pitkiä aikoja. Suht' viihdyttäväkin se on kertoessaan tarinoitaan ja jahdatessaan häntäänsä. Kilttikin se on, joten aamuiset ruokataistot eivät lopulta vaakakupissa paljoa paina. Ja itsehän minä olen sen tuohon opettanut, joten...


Fakta #2: Kissojen (Niila, Lumi, Professor Chaos) lisäksi minulla on ollut lemmikkeinä kani (Tupsu), koira (Hitu) ja rottia (Tuutikki ja Mymmeli).

3 kommenttia:

  1. :D

    "Sitä saa, mitä tilaa - joskus enemmänkin..."

    Niin minullekin kävi. Kissaihmisenä olin tottunut kattejen omituisuuksiin, mutta kun tämä viimeisin tuli taloon... Joudun viettämään välillä pitkiä aikoja yksin ja toisaalta matkustan paljon. Tarvitsin kissan, joka sopeutuu muuttuviin olosuhteisiin ja josta on minulle seuraa. Päädyin ragdolliin. Juu, sain juurikin tuon, mutta... Ei tullut mieleen liittää toivomuslistaan, että saisi välillä vähän "omaa aikaakin" - vessaan on turha kuvitellakaan menevänsä enää yksin. Kaikessa on mukana kaveri "auttamassa" ja valvomassa.

    Mutta silti... On se vaan niin ihana. Ja veikkaan, että sinäkin bondaat enemmän pikkukissun kuin itsenäisemmältä vaikuttavan Lumin kanssa.

    VastaaPoista
  2. Kiva lukea sun kissajuttujakin välillä. Chaos kuulostaa melkoista kaaosta aiheuttavalta lemmikiltä. Etenkin toi hiusten nyppiminen kuulostaa "herttaiselta".:p

    Meiän Sinni on kans tommonen seurankipeä sylikissa, jollaista kans kovasti ennen kattien hommaamista toivoin, mut Pätkis taasen saa hepulin, jos sitä koittaa sylitellä. Mut kuten edellisen kommentoijankin raggis, myös Pätkis tunkee aina vessaan mukaan, eli ei se kaikkea läheisyyttä kammoa. Tosi miellyttävää, että sitä läheisyyttä halutaan aina just vessassa.;D

    VastaaPoista
  3. Satu: On noissa kissoissa näköjään eroja. :D Minulla on kokemusta vain muutamasta, ja nämäkin otukset ovat olleet niin erilaisia keskenään, vaikka samantapaisissa oloissa ovatkin kasvaneet.

    Juu, voisin sanoa bondaavani enemmän pikkumiehen kuin Lumin kanssa, joka hakee hellyyttä vain, kun haluaa jotain. ;) Vaikka tuo takiaismainen käyttäytyminen joskus ottaakin aivoon, niin on ne vaan ihania. :)

    Bemary: Nomen est omen... Chaos tiesi kaaosta.

    Lumi tunkee myöskin vessaan mukaan, vaikka muuten onkin niin itsenäinen, niin itsenäinen. Mistähän tuommoinen voi edes juontaa juurensa? :D

    Chaos kävi justiinsa näykkäämässä minua varpaasta. Oltiin viettämässä vappua vähän muissa maisemissa, niin kai se nyt sitten pitää kostaa jotenkin.

    VastaaPoista