Unpacking

Sarjassamme "Valtavia harppauksia muuton edistymisessä": Anni purki matkalaukun!

Oikeasti. Minulla on iso sininen matkalaukku, jonka ostin Emporiasta (koska en Suomeen palatessa saanut mahtumaan kaikkia kamppeitani jo olemassa oleviin laukkuihin), jonka olen pakannut täyteen vaatteita n. kaksi vuotta sitten siihen sen jälkeen kajoamatta, ja jota olen säily(ty)ttänyt vanhempieni luona.

Kävin eilen sovittamassa erään juhlapuvun (ette ikinä arvaa minkä!) yläosaa, joten minulla oli hyvää aikaa hyökätä matkalaukun sisällön kimppuun samalla, kun äiti huristeli ompelukoneella. Aika paljon sieltä löytyi vaatteita, joita en enää muistanut olevan olemassakaan, mutta onneksi laukusta löytyi myös sellaisia juttuja, jotka luulin jo kadottaneeni (mm. ihanan pinkki Emporia State -t-paita).

Chaos auttaa.

Noin neljäsosa lensi suoraan roskiin. Sloggeja sekä kulahtaneita ja ennen kaikkea parittomia sukkia en halua antaa kenenkään riesoiksi. Saman verran vaatetta sulloin lahjoitettavien pussiin (joo, voisin kokeilla myydä kampetta kirpparilla, mutten halua lisätä hoidettavien juttujen listaan mitään). Puolet vaatteista siis on vielä itse asiassa tuolla laukussa, joka makoilee rennosti keskellä eteisen lattiaa. Sisältö odottaa seuraavaa karsintakierrosta, johon osallistuu myös vaatehuoneen hyllyntäytteet. En pysty millään ottamaan mukaan kaikkia riepuja, joten on suoritettava jonkinlainen jako nyt mukaan lähteviin, myöhemmin kuljetettaviin ja hyvästeltäviin.

Vaatteiden lisäksi matkalaukkuihin pitäisi mahtua mm. mummolta ja ukilta saatu Fiskarsin veitsisetti, pari pussilakanasettiä (ovat USA:ssa vähän harvinaisempia), hääpuku, Reinot, tädin virkkaama päiväpeitto, äidin kutoma matto, jne. Jos eivät mahdu, niin taisin saada eilen ihan virallisen luvan säilyttää kampetta vanhempien tykönä. On lohdullista tietää, ettei ihan koko elämää tarvitse mahduttaa kerralla pariin kapsäkkiin.

Joku viisas voisi tosin sanoa, etteivät ne vaatteet ja tavarat ole koko elämä...