maanantai 15. maaliskuuta 2010

"No kun halvalla sain!"

Hääjuhlat. Kahdet sellaiset. Toisiin on aikaa alle kolmisen kuukautta ja jälkimmäisiinkin vain vajaa neljä. Tekemistä on paljon.

Ollaan päästy kuitenkin jo hyvään alkuun, sillä esimerkiksi hääpukuprojekti on aloitettu. Tällä hetkellä eniten päänvaivaa tuntuu kuitenkin aiheuttavan amerikkalaiset pirskeet, jotka itse asiassa koostuvat näillä näkymin kolmesta eri osioista: lounaasta (kypsemmälle porukalle, anoppi järjestää), itse puistobileistä ja seuraavan aamun brunssista (anoppi järjestää). Kunnioitettavia perinteitä tuntuu olevan aika lailla, joten mietittävääkin riittää.

Yksi perinne on häälahjalistan tekeminen, joka on minulle aika vieras ajatus. Olen aina ollut huono toivomaan lahjoja, ja nyt olisi tarkoitus listata haluamiamme ja tarvitsemiamme tavaroita, jotta ihmiset osaisivat ostaa meille oikeanlaisia lahjoja. Kuulostaa jotenkin... amerikkalaiselta. Toisaalta järkevältä (ei sillä, että amerikkalaisuus ja järkevyys toisensa automaattisesti pois sulkisivat).

Aloitettiin projekti viime viikolla. Meillä ei oikeasti ole USA:n päässä juuri mitään, ellei S:n kuluneita kattiloita lasketa, joten lähdetään liikkeelle aika tyhjästä. Yritettiin löytää mahdollisimman edullisia (max. $40) keittiötarvikkeita, pyyhkeitä, retkeilykamppeita, työkaluja jne. Perustarvikkeita. Ei haluttu rasittaa kenenkään lompakkoa liikaa häälahjoilla, sillä lahjojen pyytäminen tuntui muutenkin vähän kummalta.

Anoppi oli kuitenkin sitä mieltä, että kannattaa toivoa hieman kalliimpiakin (> $200) lahjoja, sillä jotkut haluavat käyttää häälahjaan vähän enemmän rahaa, ja on parempi antaa sellaisillekin ihmisille vaihtoehtoja. Anoppi perusteli kyllä kantansa ihan hyvin, sillä on hyvä kertoa rahoistaan eroon haluaville sukulaisille, minkälaisesta kamasta tykkää, ja mitä me tarvitaan uuteen kotiin. Muuten saatetaan saada kallista tavaraa, jolla ei tehdä yhtään mitään.

No, tässähän kävikin sitten niin hassusti, että istuttiin eilenkin illalla läppärit sylissä tutkien Targetin, Bed Bath & Beyondin ja Searsin valikoimia. Jotenkin innostus oman kodin laittamisesta valtasi mielen, ja välillä pitikin muistuttaa itseään, että sitä oli tekemässä toivelistaa, ei varsinaista ostoslistaa. Kyllähän kauppojen sivuilta löytyisi vaikka mitä kivaa, mutta kodin täyttäminen turhalla rojulla on turhaa. Siispä yritettiin pitää järki mukana, kun napsuteltiin Add to Registry -painikkeita.

Tämä on ensimmäinen kerta, kun alan rakentaa oikeasti aikuista kotia. Pitäisi jaksaa miettiä kaikkea supertärkeää, kuten keittiötarvikkeiden värejä, kylpyhuonetekstiilisettejä, hienoja astiastoja, ja sitä rataa. Sitä on kai vain jo aika tottunut hieman askeettisempaan opiskelijaelämäntyyliin, kun senttiä on venytetty melko monta vuotta, ja huonekalut on ostettu kierrätyskeskuksista, eikä mitään ylimääräistä ole muka tullut ostettua, joten uuden kodin täyttäminen uudella roinalla tuntuu hämmentävältä (halusin kirjoittaa overwhelming, mutta eiköhän tässä olla vielä tarpeeksi suomalaisia kirjoittamaan suomeksi...).

Pitää yrittää vähän hillitä tätä orastavaa kulutushysteriaa, joka ottaa minusta ihan varmasti vallan, kunhan pääsen taas halvemman roinan maahan. Se on nähty jo kerran (10 dollarin kenkäparit pitäisi kieltää lailla). Tarvitaanko me oikeasti leivänpaahdin ja grilliuuni (toaster oven)? No ei, mutta kun halvalla sais... Ehkä jopa ihan ilmaiseksi!

2 kommenttia:

  1. Kiinnostaa tietää, että meinaatteko raahata mitään ns. suurempaa rapakon taakse? Tuollanen wedding registry on kyllä todella hyvä idea siinä mielessä, että saa ainakin itse päättää mitä sukulaiset periaatteessa ostaa, ei tuu sitten välttämättä mitään sen suurempia huteja.

    Mullakin oli sitten tänään se viisumi haastattelu. Tosi nopeesti sieltä kyllä sai ajan varattua! Nyt on pelonsekaiset tunteet meneillään. Eikös sulle se viisumi tullut seuraavana päivänä? :)

    VastaaPoista
  2. Oi, on varmasti jännät paikat! :) Juu, mulle oli lähetetty viisumi heti haastattelua seuraavana päivänä. Ei varmaan silti kannata huolestua, jos kestää vähän pidempään. Mullekin arvioitiin haastattelun jälkeen, että noin viikko menee. :) Toivotaan kummiskin, että saat sen viisumin käteen pian, ettei tarvitse jännittää turhaan!

    Meillä on tarkoitus ottaa tässä vaiheessa mukaan vain kaksi matkalaukkua per nenä (+ käsimatkatavarat) ja kissat. Mitään isompaa ei olla viemässä missään vaiheessa, kun melkein kaikki roina on kierrätyskamaa alkujaankin. :) Vanhempien huoviin (terkkuja vain!) jää varmaan vielä pari laatikollista tavaraa, jotka sitten kuljetellaan miten kuljetellaan (postissa tai tulevien reissujen yhteydessä).

    Lämpenen tuolle wedding registrylle koko ajan enemmän. :) Äskenkin kävin lisäämässä listalle silitysraudan!

    VastaaPoista