Loppusuoran häämöttäminen on jännää, pelottavaa ja mukavaa, mutta myös vaarallista. Sitä elää jo tavallaan "uutta elämää", vaikka vanhakin on vielä hyvin voimissaan. Joitakin asioita tulee tehtyä puoliteholla (kuten esim. kodin siivous, öhöm) sillä verukkeella, että on lähdössä. Lähestyvä takaraja nakertaa motivaatiota aika lailla, sillä arkirutiinien sijasta olisi paljon kivempi katsella asuntoja ja suunnitella kesän reissuja. Asunnonmetsästys nyt olisi sentään semihyödyllistäkin.
Tehtävälistassa ollaan edistytty sen verran, että lentoliput on ostettu ja kirjoituspöydän laatikot on käyty läpi. Suurin osa "aarteista" lensi roskiin, sillä esim. vanhoja kouluaineita ja postikortteja ei oikein voi lahjoittaa eteen päin, eikä niitä välttämättä viitsi säilyttääkään. Seuraava urakka on vaatehuone. Vaatteista luopuminen saattaa olla vaikeampaa kuin kuudennen luokan biologiankirjan poisheittäminen.
Täytyy kyllä myöntää, että kirjoituspöydän kätköistä löytyi tunteita herättäviä asioita. Menneisyyden haamut tulivat kummittelemaan edesmenneiden ihmisten lähettämien korttien ja piirtämien piirustusten muodossa. Löysin paljon vanhoja valokuvia huolettomilta lapsuusvuosilta ja ihan oikeita kirjeitä kauan sitten kadonneilta kirjekavereilta. Paljon haalistuneita muistoja palautui mieleen.
Kaikkia muistoesineitä ei kuitenkaan tarvitse heittää romukoppaan. Teknologian ansiosta saan helposti mukaani esimerkiksi suurimman osan valokuvista ilman, että ne veisivät ylimääräistä matkalaukkutilaa. Vaikka pöytälaatikoiden läpikäyminen oli hidasta ja nostalgista, niin jotenkin tämä ylimääräisestä tavarasta eroon pääseminen tuntuu helpottavalta. Puhdistavalta. Jotta olo ei kävisi liian puhtaaksi, voi palata edelliseen postaukseen. Krääsää krääsän tilalle!
*****
Kannatti muuten metsästää muita ulkosuomalaisia, sillä sainpa tässä postia Kansas Cityn alueella asuvalta suomalaiselta! Aika pienessä vähemmistössä siellä taidetaan olla. Tarkkaa suomalaislukua en tiedä, mutta pikkuisen yläkanttiinkin heitetty villi veikkaus on, että vakkarisuomalaisia on noin 0,000005% metropolialueen 2 miljoonasta asukkaasta. Vertailun vuoksi voidaan sanoa, että alkuperäiskansaa edustaa 0,4% asukkaista, latinoja 6,5% ja valkoisia (Non-Hispanic) 76,3%.
Eiköhän tämä tilastotieteily riitä tälle päivälle. Kohta pääsen lähtemään lenkille lapsuudenaikaisen ystävän kanssa. Pitää nauttia näistä mahdollisuuksista, sillä Ameriikoissa ei niitä kerhoaikaisia kavereita olekaan.
Hauska kuulla muuton edistymisestä! Meillä on sama urakka käsillä, vaikka määränpää onkin tuhatkunta mailia Kansasista itään, ja lähdön olisi määrä tapahtua vielä ennen kesää - tosin näillä näkymin viivymme vain pari vuotta.
VastaaPoistaLoppusiivoukseen kuluu tosiaan ällistyttävän paljon aikaa, ja nurkkiin kerääntyneen roinan määrä on sitä luokkaa, ettei itsekään tahdo uskoa! Sikäli tällainen iso muutto on kuitenkin kiva, että kynnys heittää turhaa tavaraa pois on matalampi kuin koskaan muulloin.
Tsemppiä järjestelyihin!
Uh.. tsemppiä todellakin!
VastaaPoistaTuskinpa on se helpoin prosessi, vaikkakin innolla varmasti tulevaa muuttoa odotat. Suomen kamaralla pysyessä kun tuppaa aina raahaamaan kaikki ne "tuikitärkeätkin" (kuten ala-asteen koulukirjat) mukanaan...
Mutta toisaalta, viitaten edelliseen kirjoitukseesi, pääsette tekemään kotia täysin puhtaalta pohjalta.. Oi, miten ihanaa uppoutua sisustamisen ihmeelliseen maailmaan =)
Runsaasti jaksamista tulevaan irtiottoon kaikista rakkaista tilpehööreistä ;)
Pitää nyt ihan tännekkin tulla kertomaan, että sain viisumin! Maanantaina haastattelu ja viisumi oli postissa tiistaina. Todella nopeaa toimintaa ja olo niin helpottunut. :)
VastaaPoistaPitääkin kysyä, kun sä hait hieman erilaista viisumia kun olette kerta jo naimisissa, niin saitko suoraan green cardin, vai joudutteko hakemaan sitä vielä sitten kun olette Jenkeissä?
Anna-Kaisa: Kävinpä kurkkimassa blogiasi ja huomasin, että suht' tutuille seuduille olette muuttamassa! S on asunut DC:n kupeessa Columbiassa muutamaankin otteeseen, joten pääkaupunkiseutu on käynyt minullekin sitä kautta tutuksi. Nähtävää ainakin riittää. :)
VastaaPoistaValmisteluja (ja sitä byrokratiaa...) riittää varmasti ihan samalla tavalla, vaikka lähtö olisi miten väliaikainen! Turhaa kamaa tulee tosiaan heiteltyä pois ihan eri intensiteetillä kuin ns. normimuutossa, vaikka sitä silloinkin olevinaan siivoaa nurkkiaan.
Tsemppiä järjestelyihin myöskin! Kiva kun kävit kommentoimassa!
Katja: Kiitos tsempeistä! :)
Joo, jotkut vanhat koulukirjat ovat kulkeneet esim. Vaasaan ja takaisin aika monta kertaa tässä viime vuosien aikana. Nyt oli jo pakko myöntää itselleen, etten niitä tule koskaan tarvitsemaan!
Sisustamisesta olen kyllä jo aika innoissani! Kun saiskin keskittyä pelkästään siihen jo nyt... ;)
Jenni: MAHTAVAA!!! Onnea! :)
Saan green cardin postissa sitten kun ollaan USA:ssa. Minun ei tarvitse sitä enää erikseen hakea; riittää, että ylitän rajan. Hirmuinen paperisotahan siellä pitää varmaan vielä käydä, kun parin vuoden päästä täytyy mm. todistaa, että ollaan OIKEASTI naimisissa, mutta tuon green cardin pitäisi tosiaan tippua suoraan postiluukusta sisään, samoin kuin SSN-kortin.
Onnea vielä kerran!! Tosi hieno juttu! Joko sulla alkaa olla muuttoaikataulu selvillä?
Kuulostaa siltä että teillä on oikeastaan muuttotohinat jo täydessä käynnissä. :) Mulla on selvänä mielessä mitä kaikkea täytyy käydä läpi ja todennäköisesti heittää pois ennen muuttoa. Mutta nyt kun voisi alkaa sitä urakkaa, en tahtoisi kuitenkaan: etenkin tuollaiset asiat kuin vanhat kirjeet ja kortit, miten niitä voi heittää pois?!
VastaaPoistaKiitos!! :)
VastaaPoistaVoi, olen ihan kateellinen, että saat green cardin noin! Meidänhän pitää naimisiin menon jälkeen hakea sitä adjustment of statusia, jonka seurauksena saan sitten minäkin sen kahden vuoden green cardin.
Mulla muutto luultavasti jo nyt huhtikuussa. Hui. Täällä tätä roinaa heitetään oikeen kunnolla roskikseen, ei ihan viitsi rapakon taakse viedä kaiken maailman ala-aste aikaisia tarrakirjoja. :D
Että onnea teille myös siivoukseen ja loppu valmisteluihin. Se on yllättävää miten sitä roinaa onkaan kertynyt nurkkiin.
Pilvi: Juu, tohinat on päällä. :) Nyt pitäisi yrittää hahmottaa matkalaukkutilan rajallisuus, eli tarttis alkaa katsoa, paljonko sitä tavaraa oikeasti mahtuu mukaan. Murto-osa omasta omaisuudesta.
VastaaPoistaTuo Operaatio Kirjoituspöytä kesti kyllä aika kauan, kun piti tietysti lukea läpi kaikki kortit ja kirjeet. Eipä siinä muu auttanut, kuin avata jätesäkin suu ja viskata ne lukemisen jälkeen kylmästi sinne. Toivottavasti pystyn kantamaan muistot kirkkaina mielessä, enkä tarvitse esineitä muistuttamaan minua mukavista lapsuusajoista. :) Tsemppiä muistojen läpikäymiseen, se on sulla kummiskin myös edessä!
Jenni: Teillä on tosiaan vähän erilaiset byrokraattiset kuviot edessä, mutta lopputulos on onneksi sama. :) Ja hui, teillähän on kohta vihkiminen edessä! Isoja elämänmuutoksia useampi! :)
Oi, miten lähellä sulla on jo tuo muutto! Ite panikoin näistä vajaasta sadasta päivästä, mutta sulla on vielä vähän nopsampi aikataulu. ;) Joo, tarrakirjat eivät välttämättä ole ekana lähdössä mukaan. :D Minäkin löysin ison nipun kiiltokuvia, jotka olen joskus tallettanut. Roskiin päätyivät.
Kiitos onnentoivotuksista ja samaa järjestelytsemppiä sinnekin! Melkoisia hamstereita sitä tosiaan taidetaan olla, kun tämmöiset määrät kamaa ympärilleen kasaa.