Patriootti

Mietittiin erään yön unettomina tunteina samaa asiaa, jota tuli mietittyä pari postausta sitten. Mitä ihmettä minä teen uudella elämälläni?

S:n mielestä voisin työskennellä esimerkiksi pankissa, missä tahansa toimistossa, opettajana jne. Itse en vielä oikein tiedä, mikä noista vaihtoehdoista olisi mielenkiintoisin/paras, mutta eräänlainen ahaa-elämys kuitenkin keskustelun pohjalta koettiin. Todennäköistä on, että istuskelen kotona pari kuukautta töitä ja elämäntarkoitusta etsien, joten voisin siinä samalla opiskella espanjaa ja sitä kautta saada lisäpätevyyttä vaikka mihin hommaan.

Itse asiassa olen jo vähän innoissani uuden kielen opiskelusta. Kielet olivat koulussa helppoja ja mieluisia aineita, joten on jännä nähdä, miten opiskelu sujuu vielä näin "vanhemmalla" iällä. Kotona istuskelukaan ei menisi täysin hukkaan. Muutenkin into opiskella on palautunut nyt parin vuoden tauon jälkeen. Ajattelin kaivaa S:n matematiikan kirjat esille ja opetella uudestaan lukion pitkän matikan aikana opitut ja sen jälkeen hyvin lahjakkaasti unohdetut asiat. Ohjelmointiakin S lupasi minulle opettaa, jos vain mielenkiintoa riittää. Nyt ainakin riittäisi.

Mietittiin myös asuntoasioita. Tunnen tulevaa asuinseutua vielä hyvin vähän, mutta osasin kuitenkin ehdottaa aluetta, josta voitaisiin asunnonmetsästys aloittaa. Vaikka vielä onkin hyvin aikaista katsella vuokra-asuntoja, tutkailin jo vaihtoehtoja netistä. Omiin toiveisiin kuuluu käytettävissä olevat uima-allas ja kuntosali, eivätkä ne ole lopulta mitään harvinaisia lisäherkkuja kansasilaisissa/missourilaisissa asuntokomplekseissa. Löydettiinkin jo pari mukavaa kohdetta, jotka täytyy pitää mielessä sittenkin, kun vuokrasopimuksen teko on ajankohtaista.

Muuttoon on nyt teoriassa alle viisi kuukautta. Pelottavan lähellä. On jotenkin lohdullista olla edes jonkinlaisia kiintopisteitä, joihin voi takertua yön pimeinä ja ahdistavina tunteina, kun uni ei vain tule silmään, ja tulevaisuus tuntuu niin kovin tuntemattomalta. Koen ehkä myös jo jonkinlaista "eroahdistusta" Suomeen kokemalla pienetkin negatiivissävyiset kommentit hyvin henkilökohtaisina. "Kritiikin" ei tarvitse olla suurta. Yksikin päivä Suomi-paatokseen riitti se, kun S olisi halunnut pestä pyykkiä itsepalvelupesulassa, eikä sellaista tietenkään löydy lähimailtakaan. "Me ei kuule sellaisia paikkoja tarvita! Me ollaan opittu tekemään asiat toisella tavalla!"

Viisi sekuntia myöhemmin pääsin yli yltiöisänmaallisuudestani, joka oli virinnyt jostain ihan älyttömästä jutusta. Odotettavissa kuitenkin on, että näitä patrioottisia hetkiä on edessä vielä vaikka kuinka paljon, ja ne tuskin tästä yhtään laantuvat.