Kysymys työpaikan lounaalla: "Mitä aiot tehdä sitten siellä?"
Kysymys numero 32 DS-230 Part I -lomakkeessa: "In what occupation do you intend to work in the United States?"
Kysymys omassa mielessä: "Mikä minusta tulee isona?"
Kaikki nämä liittyvät hyvin läheisesti toisiinsa. Työkaverin kysymykseen on helppo vastata hymyllä ja olankohautuksella. Se ei riitä vastaukseksi viralliseen hakemuslomakkeeseen; tarvitaan jotain konkreettisempaa. "Homemaker" ei kuitenkaan kuulosta hyvältä, vaikka se ainakin muutaman kuukauden verran tulee totta olemaankin. Pitänee keksiä jotain muuta.
Mutta mikä minusta tulee isona? En tiedä. En oikeasti tiedä. Lähteäkö uudelleen kouluun? Tarttuako ensimmäiseen eteen tulevaan oljenkorteen? En tiedä. Onneksi ei kai tarvitse vielä tietääkään.
Vaikka Atlantin takana odottava tulevaisuus on vielä erittäin avoin, olen ollut tänään jotenkin eriskummallisen innoissani muutosta. Sain postissa rikosrekisteriotteen (olen puhdas kuin pulmunen) ja virkatodistuksen, jotka suurlähetystö haluaa nähdä minun haastattelun yhteydessä. Nyt kun vielä saisin (jo pari kertaa pyytämäni) rokotustodistuksen käteeni, niin voisin varata ajan lääkärintarkastukseen ja kysyä tarvittavat kysymykset. Tällä hetkellä toiveissa olisi hoitaa koko prosessi loppuun ensi kuun aikana, vaikka tässä ei vielä varsinaisesti kiire olekaan.
Sitten voin ostaa lentolipun, hoitaa loput asiat täällä Suomen päässä kuntoon ja pistää kamat kasaan. Mitäpä tässä turhia odottelemaan. Maastamuutto on ihan kohta todellisuutta.
Toivottavasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti