Näin viime yönä unta meidän häistä. Niihin oli aikaa enää yksi päivä, eikä minulla ollut pukua, eikä edes kampaajaa varattuna. Ahdisti hieman.
Todellisuudessa aikaa on yli seitsemän kuukautta. Hääpuku on löytynyt ja on tekemistä vaille valmis. Aikaa kampaajalle ei ole, enkä ole edes miettinyt kampausta. Hääpaikka on varattu, menuja ja vieraslistaa mietitty.
Aikaa siis on, mutta kaipa tuo pikkupainajainen, joka kuuluu samaan sarjaan painajaisten kanssa, joissa on jouluaattoaamu ja kaikki lahjat ostamatta, kertoo siitä, että jotain voisi jo tehdäkin, ettei sitten tule kiire. Ensin tosin voisin ostella joululahjat valmiiksi, ettei jouluaattopainajainen toteudu. Joulu on kuitenkin vähän ennen häitä.
Amerikan-pirskeitä en ole suunnitellut yhtään. Edes päivämäärää ei ole lyöty lukkoon. Meidän pitäisi järjestää jotkin häidentapaiset juhlat, sillä suurin osa S:n sukulaisista ei lennä Suomeen "virallisia" kinkereitä varten.
Kaverit odottavat enemmänkin vain paluukekkereitä, ainakin eilisen Halloween-puhelun perusteella. Soitettiin Kansasin kavereille, joilla oli bilemeininki vasta aluillaan. Muutamat can't wait 'til you guys come backit kuultiin. Aww. En malttaisi odottaa minäkään, vaikka toisaalta en minä halua lähteäkään...
Minusta on tullut melkoinen rikkinäinen levy. Olen innoissani muutosta ja uuden elämän aloittamisesta, mutten ole yhtään innoissani siitä, että pitää lähteä pois tutuista ympyröistä. Olenkohan joskus sanonut niin ennenkin?
Hei,
VastaaPoistamä samaistun hirveesti suhun ainakin jossain määrin - oon asunu vuoden ulkomailla, rakastunut täysin tähän maahan ja oon lähdössä kuukauden päästä Suomeen. Samalla toivon ja tiedänkin, että pyrin tulemaan tänne vielä myöhemminkin, pidemmäksi aikaa, pysyvästi?! Ja kauheasti kotimaata, muutosta ja kuulumista, irrallisuutta, ristiriitaisuutta ja kaikkea sellaista tässä pohdiskelee. Kiva kuulla, että vaikka sä elät unelmaasi, niin silti se teettää henkistä työtä.. sopeutuminen siis. :)
Hyvää Suomi-talvea sulle, kiva kun pidät blogia! Vertaistuki on aina plus!
Moikka ja iso kiitos kommentista! On kiva kuulla, ettei näiden pohdintojen kanssa todellakaan ole yksin. :)
VastaaPoistaKuulostaapa siltä, että sinullakin on sopeutumista tiedossa. Tsemppiä pohdintoihin, ja kivaa toistaiseksi viimeistä ulkomaankomennuskuukautta! :)