torstai 28. elokuuta 2014

Tukka kipeänä

Vierashuone on taas tyhjillään. Lakanat odottavat pesua, puolentoista viikon aikana hienosti varttuneet ja hauskuuden vuoksi laiminlyödyt villakoirat imuroimista, jääkaappi herkkutähteiden (pizzaa, pizzaa ja taas pizzaa) hävittämistä jossain muussa muodossa kuin syömällä, ja keskivartalolle jostain (pizzaa, pizzaa ja taas pizzaa...) ilmestynyt ylimääräinen löysyys tiukentamista.

Mutta kun minulla on vieraan jälkeinen krapula.

Kun mennään tukka putkella vähän aikaa, on hankala palata taas tylsään normielämään askareineen ja velvollisuuksineen. Suomi-vieraat tarjoavat irtioton arjesta, vaikka suurimmaksi osaksi ihan kotona oltaisiinkin. On helppo jättää tiskit altaaseen vähän pidemmäksi aikaa, koska on paljon mukavampaa/tärkeämpää mennä takapihalle syömään juustokakkua. Tulee shoppailtua/laiskoteltua/syötyä jatkuvalla syötöllä (pun intended), koska aika vieraan kanssa on niin rajallinen, ja siitä pitää yrittää ottaa kaikki ilo irti, mikä sitten näkyy tiliotteessa ja kiristävinä vaatteina.

Lentokenttähyvästien jälkeen tulee tyhjä olo. Ikävä. Morkkis. Kankkunen. Kalvava tunne, että olisi voinut tarjota kaukaa tulleelle vieraalleen vieläkin hauskemman loman. Mitä kaikkea jäi tekemättä?

Ehkä pitäisi kuitenkin keskittyä siihen, mitä kaikkea ehti tekemään. Meidän puolitoistaviikkoiseen mahtui muun muassa, no, sitä pizzaa, mutta myös synttäriskumppaa downtownissa, pianobaarissa kuultuja toivebiisejä ("Soittakaa Paranoid!"), happy hour suomalaisessa seurassa, float trip, josta lisää, jahka saan kuvat kehitettyä, Royals-Yankees-peli, myöhäisiä iltoja kellarissa Rock Bandia ja biljardia pelaillen ja syvällisiä jutellen, sekä muuten vain yhdessäoloa ja ympäri kaupunkia ajelua.

Positiivinen ajattelu ei valitettavasti riitä siivoamaan heitteillejätettyä taloa, joten täytynee nostaa peppu penkistä ja ruveta särkemään selkä möhkäleimurilla. Onneksi edessä on pitkä Labor Day -viikonloppu, joka saa luvan toimia tasoittavana krapularyyppynä. Sillähän se lähtee, millä se on tullutkin.

Niin, tulin siis vain ilmoittamaan, että (blogi)loma on nyt ohi.

8 kommenttia:

  1. Niimpä, vieraidenlähtömorkkis on kauhea. Varsinkin, kun ei ole tiedossa kuka tulee seuraavaksi ja koska. Tsemppiä Sinulle (olen parina viime vkl:na kahlannut läpi KAIKKI blogikirjoituksesi ja nyt tuntuu kuin kovasti hyvinkin sinut tuntisin. Yksi näitä maastamuuton mukanaan tuomista kummallisuuksista: blogihengenheimolaiset!).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se. Meidän seuraavia vieraita joudutaan varmasti odottamaan ensi vuoden puolelle, mutta kuinka pitkälle, sitä ei vielä tiedetä. :/

      Heh, vertaisblogit ovat maastamuuton (ja siitä bloggaamisen) parasta antia! :)

      Poista
  2. Ei miulla muuta, mutta mietin (liian) pitkään että mikä ihme on möhkä-leimuri. Lopulta löytyi oikea tavutuskin :)

    VastaaPoista
  3. Sinäpä sen sanoit! Ihan samat fiilikset täälläkin! Meiän vieraat lähti tiistaina, mutta imuri on edelleen vanhalla paikallaan....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä kankkusen paranteluun siis sinnekin! Mikä siinä imuroinnissa on niin vastenmielistä...

      Poista
  4. Juu, noita fiiliksia on taallakin koettu aina vieraiden jalkeen. Se on aika tyhja fiilis! Kestaa useamman paivan ennen kuin paasee taasen kunnolla "normaalista" elamasta ja syomisesta yms kiinni.

    VastaaPoista