Kiittelin taannoin onneani siitä, ettei kivikaudella teinivuosinani tunnettu käsitettä sosiaalinen media. Angsti jäi enimmäkseen päiväkirjan, lähimpien kavereiden ja tietysti äiti- ja isärukan taakaksi. Päiväkirjaan ei ilmestynyt anonyymeja ilkeitä kommentteja tilannetta pahentamaan sen jälkeen, kun olin vuodattanut sivuille sydänverta, koska se poika ei tänään katsonutkaan koulussa minuun päin tai antanut lumipesua kotimatkalla. Googlen äärettömistä arkistoista ei löydy yhtään kuvaani hakusanoilla embarassing duckface tai derp, ja siitä on tasan kiittäminen 80-luvulla syntymistä ja sitä, ettei puhelimissa ollut kameroita silloin, kun kouluun kuljettiin avojaloin soratietä ylämäkeen mennessä ja tullessa. Pakkasessa, kesät, talvet.
Eipä sillä, kyllä me varttuneemmatkin osataan pöllöillä somessa. Ei tarvitse mennä Facebookia pidemmälle kalaan, kun aikuiset ihmiset tappelevat pätöasioista. Omilla nimillään ja kasvoillaan. Kirjoitettua sanaa on kyllä helppo väärinkäsittää, kun äänenpaino ja ilmeet jäävät pois, mutta joskus teksti on sen verran tulikivenkatkuista, ettei mistään tulkintaongelmista enää ole kyse. Varmoja riidankylväjäaiheita ovat ainakin uskonto, politiikka, uskonnollinen politiikka ja poliittinen uskonto.
Vaikka joillakin ihmisillä, iästä täysin riippumatta, ei ole minkäänlaista suodatinta, niin veikkaisinpa, että suurimmalla osalla aktiivisista somelaisista on erillinen nettipersoona ja -persoonallisuus. Siloiteltu, paranneltu versio omasta itsestä. Kotona otetuista kuvista rajataan pois villakoirat ja sotkupesäkkeet. Aamupuuroannos ja sitä ryystävä silmäpussieläin harvemmin vuotavat julkisuuteen, mutta gourmet-ruohopiperrys, katu-uskottava drinksu, täydellisyyteen treenattu teennäinen (valkaistu) hymy ja skoolaus postataan hashtagilla varustettuna. Urheilusuorituksista mainitaan vain ne kaikista onnistuneimmat, eikä todellakaan niitä kertoja, kun puhti riittää juuri ja juuri lenkkarien sitomiseen.
"Syyllistyn" tähän kaikkeen itsekin. Netin perusteella meistä itse kustakin saa vain pinnallisen, tarkoin (ja tarkoin...) harkitun kiiltokuvan. Harva uskaltaa/haluaa julkaista epäonnistumisensa tai ottaa selfien silloin, kun otsassa on nyrkin kokoinen finni. Vessankuuraamiset, yöpuvussa koko päivän laahustamiset ja kaikista syvimmät tuntemukset jäävät omaan tietoon. Normiarki, eli suurin osa ajastamme, pysyy piilossa, ja hyvä niin. Ei kaikkea tarvitse jakaa kaikkien kanssa. Itsesensuuri ei ole huono asia, mitä yksityiselämän julkistamiseen tulee, joten todellista kuvaa meistä kenestäkään tuskin internetin välityksellä saa.
Ongelmana on, että jotkut arjen ja juhlan osa-alueet ylikorostuvat tällä tyylillä väkisinkin. Esimerkiksi nettiminusta voisi helposti luulla, että olen penkkiurheiluhullu juoppo. Sarkastinen ja/tai ilkeä.
Vaikka joillakin ihmisillä, iästä täysin riippumatta, ei ole minkäänlaista suodatinta, niin veikkaisinpa, että suurimmalla osalla aktiivisista somelaisista on erillinen nettipersoona ja -persoonallisuus. Siloiteltu, paranneltu versio omasta itsestä. Kotona otetuista kuvista rajataan pois villakoirat ja sotkupesäkkeet. Aamupuuroannos ja sitä ryystävä silmäpussieläin harvemmin vuotavat julkisuuteen, mutta gourmet-ruohopiperrys, katu-uskottava drinksu, täydellisyyteen treenattu teennäinen (valkaistu) hymy ja skoolaus postataan hashtagilla varustettuna. Urheilusuorituksista mainitaan vain ne kaikista onnistuneimmat, eikä todellakaan niitä kertoja, kun puhti riittää juuri ja juuri lenkkarien sitomiseen.
"Syyllistyn" tähän kaikkeen itsekin. Netin perusteella meistä itse kustakin saa vain pinnallisen, tarkoin (ja tarkoin...) harkitun kiiltokuvan. Harva uskaltaa/haluaa julkaista epäonnistumisensa tai ottaa selfien silloin, kun otsassa on nyrkin kokoinen finni. Vessankuuraamiset, yöpuvussa koko päivän laahustamiset ja kaikista syvimmät tuntemukset jäävät omaan tietoon. Normiarki, eli suurin osa ajastamme, pysyy piilossa, ja hyvä niin. Ei kaikkea tarvitse jakaa kaikkien kanssa. Itsesensuuri ei ole huono asia, mitä yksityiselämän julkistamiseen tulee, joten todellista kuvaa meistä kenestäkään tuskin internetin välityksellä saa.
Ongelmana on, että jotkut arjen ja juhlan osa-alueet ylikorostuvat tällä tyylillä väkisinkin. Esimerkiksi nettiminusta voisi helposti luulla, että olen penkkiurheiluhullu juoppo. Sarkastinen ja/tai ilkeä.
Ai niin, sellainenhan minä oikeasti olenkin. Never mind.
Hehhe en ainakaan itse ole sellaista kuvaa saanut, mutta itseäni välillä mietityttää, miksei ihmiset uskalla sanoa "mitään". Minkäänlaisia riitoja ei ole uutisvirtaani eksynyt. Ja eniten mielipiteitään kertova ja keskutelua herättävä kaverini onkin tada- daa : amerikkalainen mieheni :D. Olen muuten tosi kade siitä viime postauksesta, jossa kerroit lapsenne kielellisestä kehityksestä, Niin niin kaukana meidän tilanteesta... No kaikki ajallaan.
VastaaPoistaKorjaus: mies ei ole keskustelua herättävä ( tietääkseni), vaan keskustelua herättelevä. Siinä on vissi ero.
VastaaPoistaOiva korjaus. ;)
PoistaNyt kun asiaa tarkemmin pohdin, niin amerikkalaiset kaverit keskustelevat/väittelevät/riitelevät avoimesti uutisvirrassa, suomalaiset enimmäkseen salafoorumeilla.
Olen huomannut itsestäni, että helposti sensuroin ajatuksiani ja mielipiteitäni, etten vain vahingossa loukkaa ketään, koska netissä on tosiaan niin helppo vetää herneet nenäänsä ja käsittää toisen sanomiset väärin. Aika tylsää. :/ Suljettujen ovien takana paasaan sitten siitäkin edestä. ;)
Kaikki ajallaan, todellakin! :) Minusta taas tuntuu, että meidän lapsi on jäljessä, kun vertaa kaksi kuukautta vanhempaan kaveriin, mutta lääkärin mielestä neiti taas on kielellisesti edellä ikäisiään. Yksilöitä me kaikki ollaan. Eiköhän teilläkin ole pian semmoinen papupata ja -kaija, että välillä toivoisi suun pysyvän supussa. ;)
Ahahaa! :D "...kun kouluun kuljettiin avojaloin soratietä ylämäkeen mennessä ja tullessa. Pakkasessa, kesät, talvet." & "silmäpussieläin" Ny melkein harmittaa, ettei mulla ainakaan vielä oo mainittavia silmäpusseja, koska aivan ehottomasti haluaisin tosta itelleni lempinimen, niin hieno sana se on.
VastaaPoistaJa kaikkea ei tosiaan tartte jakaa kaikkien kanssa. Harvoja ihmisiä jaksaa kiinnostaa, jos naamiskaveri siivoaa/kokkaa/käy vessassa/herää/juo aamukahvia/käy nukkumaan. Silti ikävä kyllä aina löytyy ihmisiä, jotka kokevat noikin asiat statuspäivityksen arvoisiksi - päivittäin. Jostain kumman syystä omalla kaverilistallani ei niitä tyyppejä enää pahemmin näy... Selfieistä en ees alota. Tai ehkä ihan vähän. Ihan ok, jos niitä aina silloin tällöin laittelee, mut rajansa niilläki. Ite en harrasta selfieitä käytännössä ollenkaan, koska oma naama on jo aivan tarpeeks nähty. :>
"Penkkiurheilukoirahullu juoppo". Se ois varmasti oma nettipersoonani, jos julkaisisin aina kaiken, minkä koen eniten julkaisemisen arvoiseksi. Ny oon pelkästään "hullu koiratäti, joka syö ravintolassa melkein koko ajan". ;)
No eikun pusseja kasvattamaan! ;)
PoistaMinua ei niinkään rassaa kaikenjakajat vaan ihmiset, jotka on äärimmäisen eri mieltä asioista kuin minä. :D Ei vais... En ole tainnut poistaa koskaan yhtään kaveria, mutta lähellä on ollut joidenkin (amerikkalaisten) jatkuvien rasististen ja yltiökonservatiivisten kommenttien jälkeen. Pistää niin vihaksi, mutta toisaalta huvittaakin. ;)
Täh, eikö maailma tulekaan koskaan näkemään Bemaryn duckface-selfietä? :'(
Hullujahan tässä taidetaan olla koko sakki. ;)