perjantai 23. toukokuuta 2014

Kaupassa

Huh, syke taitaa olla pikkuhiljaa palautumassa normaaliksi eilisen jännitysnäytelmän jäljiltä. Kun hyppii viimeiset kaksi peliminuuttia tasajalkaa ja päästelee hyvin epämääräisiä (mutta vaimennettuja, koska lapsi on nukkumassa) ääniä, on yhdistelmä tärinä, tutina ja käheä kurkku valmis. Huomasin myös jälkikäteen, että naapuri oli samaan aikaan ulkona, ja meillä tietysti verhot auki.

Hulluja nuo suomalaiset.

Eipä minun pitänyt jääkiekosta tulla kirjoittelemaan, vaan tulla toteamaan, että se on nyt virallista - meillä asuu uhmaikäinen. Mistäkö tiedän?

Käytiin kaupassa. Kahdestaan.


Ensimmäinen heittäytyminen maahan tapahtui itse asiassa jo parkkipaikalla, koska en antanut ottaa Duplo-hahmoja (eli "ukkeja") kauppaan mukaan. Seuraava hermoromahdus tuli eteisessä, koska estin lapsen pääsyn kärryn koriosaan. Sen jälkeen hyperventiloitiin, koska lelut piti laittaa takaisin hyllyyn, vaatteita ei saanut repiä rekistä alas, hyllyyn ei saanut kiivetä. Ja niin edelleen.

Eli ihan täysin minun vika. Mitäs kielsin.

Nopeasta kauppapyrähdyksestä tulikin eeppinen tahtojentaistelu, joka kesti ja kesti. Olen kuitenkin sen verran itsepäistä sorttia (käsi ylös, kenelle tuli yllätyksenä?), että kiersin koko kaupan ja keräsin koriin kaiken listalla olevan. Osan ajasta napero suostui istumaan köytettynä istuimeen, mutta on sen verran Houdini, että kiemurtelee itsensä halutessaan irti ja nousee seisomaan. Siinä vaiheessa laskin lapsen takaisin kävelemään, mutta shoppailu muuttui juoksuhiekassa mateluksi. Ja Oscarin arvoisiksi näyttelijäsuorituksiksi. "Äääääääääääääh, en saaaaaanut tarrata herkästi rikkoutuvaan koriste-esineeseeeeeeeeeen... Äääääääh!" Niin dramaattista.

Onneksi kaiken tämän vastapainoksi ikä on tuonut tullessaan myös paljon persoonallisuutta. Leikit ovat saaneet ihan uusia ulottuvuuksia. Lapsi kattaa kavereilleen pöydän, tekee ruokaa, joka on "hot, poppa!" ja pitää tietysti jäähdyttää jääkaapissa. Lelut kiipeilevät ympäri taloa ja pitkin seiniä, ja niitä löytyykin mitä ihmeellisimmistä paikoista. Äiti ja daddy pitää peitellä tasaisin väliajoin. "Go night-night." Kirjaimet ja numerot ovat hirvittävän jänniä.

Mutta jos äiti menee väittämään, että kuvassa oleva eläin on jääkarhu, eikä "puppy", niin siitähän tulee maailmanloppu ja äkäpussikohtaus. "Puppy!!!"

Poliitikonainesta, meidän lapsessa. Faktat schmatkat.

4 kommenttia:

  1. Voi jessus noita kuvia! Nauroin taalla ihan aaneen! Mun lapsilla on jaanyt tuollaiset itkupotkuraivarit aika lailla patisioon (mitakohan se tietaa teini-iassa) ihan kokonaan kun mupelot on kuitenkin kayttaytyneet kaupassa pettymyksista huolimatta suhteellisen kauniisti. Onhan niita itkuja tullut. Ja kotona sitten on purettu kylla mutta en voisi sanoa etta meilla olisi asunut "Uhmamieli". Vahan vaan. Tuo keskimmainen kuva: paa maassa peppu pystyssa on niin paras. Tsemppia ja jaksuja! Kaudet vaihtelee ja pian naa on historiaa ja edessa uudet ulottuvuudet. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, onneksi nämäkin protestit olivat suhteellisen hiljaisia. Enemmän tuommoista paikoilleen sulamista ja kitinää. Pakko myöntää, että itseäkin vähän huvitti tuo tilanne (vaikka samalla tietysti hermostuttikin). ;) Kiitos tsempeistä! Kaudet on tosiaan kausia - menee ohi. Onneksi!

      Hei, olisipa ihanaa, jos teini-iän uhmat olisi kuitattu tällä! Nythän lapsi ei tee tätä ilkeyttään, mutta teininä voi ollakin sitten jo ihan eri juttu. ;)

      Poista
  2. Muakin tällä hetkellä vielä vähän huvittaa noi känkkäränkkäilyt, mutta saapa nähdä kuinka pitkälle hermot kestää - en nimittäin ole sieltä kärsivällisemmästä päästä!

    Meidän Ipana tekee sitä, että ensin juoksee huoneesta alahuuli mutrulla pois, itkee siellä hetken ja sitten tulee takas katsomaan mun reaktion. Ja kun huomaa, etten ole moksiskaan, se heittää ittensä dramaattisesti lattialle ja rääkäsee. Ja sitten taas katsoo joko huomaisin :D Joskus tekee tiukkaa pitää naama peruslukemilla!

    Sitten muistan, että toi on vasta 19 kk vanha ja että tää on vasta alkulämmittelyä :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siis menee täysin kelpo känkkiskohtaus ihan hukkaan, jos kukaan ei huomaa! :D

      Meikäläisen pinna on aika olematonta sorttia, joten aika ihmeellistä on, etten ole vielä repinyt kaikkia hiuksia irti. Omasta päästä, näin täsmennykseksi.

      Toivottavasti teidän uhmailut jää alkulämmittelytasolle!

      Poista