Super Bowl Sunday meinasi olla tänä vuonna ensimmäistä kertaa masentava juttu.
Matkataanpa ajassa pelottavan monta vuotta taaksepäin. Kello pirahtaa soimaan puolen yön jälkeen helmikuisena maanantainvastaisena yönä. Laahustan sohvalle jatkamaan torkkumista. Talouden kaksilahkeinen naksauttaa oluen auki ja on silminnähden innoissaan amerikkalaisen "jalkapallon" (siis käsipuikulan) spektaakkelimaisesta finaalipelistä. Selostaja puhuu downeista ja jaardeista. Sinnittelen hereille puoliaikashow'hun asti, sen jälkeen luovutan. Typerä laji. Kiekkoa sen olla pitää.
Muutama vuosi ja yksi amerikkalainen vaihtokokemus myöhemmin seisomme kavereiden kanssa grillaamassa hyytävässä pakkasessa keskellä yötä. Kaupasta on hamstrattu Budweiseria ja wingsejä. Tällä kertaa downit ja jaardit alkavat tuntua järkeviltä jo pelin toisella neljänneksellä (kun ne on ensin selitetty minulle vähintään kymmenen kertaa). New England Patriotsien pelinrakentajaakin katsoo ihan mielellään. Jaksan valvoa loppuun asti.
Seuraavasta vuodesta eteenpäin Super Bowlit katsellaan saman katon alla asuvan amerikkalaisen asiantuntijan kanssa. Oma joukkue, Kansas City Chiefs, on esiintynyt loppuottelussa edellisen kerran vuonna 1970, eikä toivoa uusinnasta lähitulevaisuudessakaan juuri ole. Super Bowl katsotaan silti, aina. Ihan aina. Suomessa ja USA:ssa, yöllä ja päivällä.
Kansasiin muuton jälkeen syksyiset sunnuntait ovat menneet tiiviisti jalkapallon parissa. Kyllä, olen tullut siihen pisteeseen, että football tarkoittaa ensisijaisesti amerikkalaista käsipuikulaa, ja soccer taas tätä eurooppalaista jalkapalloa, jossa oikeasti käytetään jalkoja pallon liikuttamiseen. Pitkään siihen meni, mutta vastusteluista huolimatta tässä sitä ollaan -- jokaisen ottelun alkaessa en enää tarvitse kattavaa selitystä säännöistä tai taktiikasta, vaikka kieltämättä opittavaa olisi vielä hurjasti. Tietämys onneksi riittää varsin mainiosti sujuvaan seuraamiseen. Niin, ja intohimokin.
Super Bowl Sunday meinasi kuitenkin olla tänä vuonna ensimmäistä kertaa masentava juttu.
Jalkapallourani alkuaikoina ei oikeasti olisi voinut vähempää kiinnostaa, ketkä tittelistä mittelevät. Lajiin enemmän tutustuttuani olen kuitenkin rakastunut, ihastunut ja vihastunut tiettyihin joukkueisiin ja pelaajiin. Viime kausi meni meidän Chiefseiltä vielä syvemmälle kuin penkin alle, mutta Super Bowl Sunday oli silti täynnä intoa, pettymyksiä, kavereita, hyvää ruokaa, huutoa ja melskettä. Ja tietenkin mainoksia. Kuten asiaan kuuluu.
Tänä vuonna mestaruudesta taistelevat Seattle Seahawks (haukotus...) ja Peyton Manningin Denver Broncos, joita rakastan vihata. Tiedän kyllä, kumpaa (vastaan) kannustan, mutta kun tänä vuonna olisivat meikäläistenkin rahkeet riittäneet jopa tulevaan viikonloppuun asti (jos ihan pikkuisen katson punakultaisten lasien läpi...). Finaalipeli on muistutus jostain, mitä olisi voinut olla.
Ei olla oltu ainoita maansa myyneitä chiefsiläisiä. Moni muukin joukkue olisi voinut. Onneksi näin viimemetreillä tuli kuitenkin kasattua kavereiden kanssa ainekset vallan mainioon penkkiurheilutapahtumaan. Eikä olla yksin, sillä monesta grillistä nousee varmasti tänä sunnuntaina käry ja katku. Tästä(kin!) Super Bowl Sundaysta tulee varmasti, jos nyt ei ikimuistoinen, niin jälleen yksi helmikuinen sunnuntai, jonka avulla jaksaa innostua tulevistakin pelispektaakkeleista. Kirpaisevien kausien jälkeenkin, auts.
Nelonen Pro näyttää Super Bowlin suorana ja maksutta (yllättäen ja pyytämättä) 3.2. klo 01:00 alkaen. Suosittelen.
Seuraavasta vuodesta eteenpäin Super Bowlit katsellaan saman katon alla asuvan amerikkalaisen asiantuntijan kanssa. Oma joukkue, Kansas City Chiefs, on esiintynyt loppuottelussa edellisen kerran vuonna 1970, eikä toivoa uusinnasta lähitulevaisuudessakaan juuri ole. Super Bowl katsotaan silti, aina. Ihan aina. Suomessa ja USA:ssa, yöllä ja päivällä.
Kansasiin muuton jälkeen syksyiset sunnuntait ovat menneet tiiviisti jalkapallon parissa. Kyllä, olen tullut siihen pisteeseen, että football tarkoittaa ensisijaisesti amerikkalaista käsipuikulaa, ja soccer taas tätä eurooppalaista jalkapalloa, jossa oikeasti käytetään jalkoja pallon liikuttamiseen. Pitkään siihen meni, mutta vastusteluista huolimatta tässä sitä ollaan -- jokaisen ottelun alkaessa en enää tarvitse kattavaa selitystä säännöistä tai taktiikasta, vaikka kieltämättä opittavaa olisi vielä hurjasti. Tietämys onneksi riittää varsin mainiosti sujuvaan seuraamiseen. Niin, ja intohimokin.
Super Bowl Sunday meinasi kuitenkin olla tänä vuonna ensimmäistä kertaa masentava juttu.
Jalkapallourani alkuaikoina ei oikeasti olisi voinut vähempää kiinnostaa, ketkä tittelistä mittelevät. Lajiin enemmän tutustuttuani olen kuitenkin rakastunut, ihastunut ja vihastunut tiettyihin joukkueisiin ja pelaajiin. Viime kausi meni meidän Chiefseiltä vielä syvemmälle kuin penkin alle, mutta Super Bowl Sunday oli silti täynnä intoa, pettymyksiä, kavereita, hyvää ruokaa, huutoa ja melskettä. Ja tietenkin mainoksia. Kuten asiaan kuuluu.
Tänä vuonna mestaruudesta taistelevat Seattle Seahawks (haukotus...) ja Peyton Manningin Denver Broncos, joita rakastan vihata. Tiedän kyllä, kumpaa (vastaan) kannustan, mutta kun tänä vuonna olisivat meikäläistenkin rahkeet riittäneet jopa tulevaan viikonloppuun asti (jos ihan pikkuisen katson punakultaisten lasien läpi...). Finaalipeli on muistutus jostain, mitä olisi voinut olla.
| Get it? Marijuanasta tehtiin laillista molemmissa osavaltioissa. Kuva täältä. |
Nelonen Pro näyttää Super Bowlin suorana ja maksutta (yllättäen ja pyytämättä) 3.2. klo 01:00 alkaen. Suosittelen.
Meilla ei kyseista pelia ole koskaan katsottu. Isanta Englantilaisena on enemmankin kriketin ja ihan NORMAALIN jalkapallon kannattaja, jota ei vois yhtaan enempaa kiinnostaa takalainen jalkapalloilu. Itsekaan en kamalan innostunut ole asiasta eli lueskelen sitten uutisista kuka voitti ja minklaisessa "sauhussa" sita pelattiin (viittaan nyt tuohon sun kuvaan joka on kovin osuva). :D
VastaaPoistaHeh, ymmärrän kyllä täysin, että englantilaista ei täkäläinen "pallo" kiinnosta! Kyllä multakin tosiaan otti aikansa, ennen kuin innostuin, vanhalta Valioliiga-fanilta. ;)
PoistaNuo mainoksethan monelle on SE juttu, josta seuraavana päivänä puhutaan, ja jonka takia peliä alkujaankaan katsotaan. Se, ja tekosyy syödä roskaruokaa ja juoda olutta (ihan kuin siihen tekosyytä tarvittaisiin)... ;)
Minulle se on ennen kaikkea Puppy Bowl -sunnuntai :D! No okei, kuuluu siihen hyvä ruoka, kaverit, mainokset ja vähän se futiskin. Minulle tosin pitää vieläkin selittää ne säännöt vähintään yhdesti.
VastaaPoistaAww, Puppy Bowl! Tänä vuonnahan siellä on pingviini-cheerleaderit, ja puoliajalla soittaa Keyboard Cat! Can't wait!! :D
PoistaHei, jos selviät yksillä sääntöselityksillä, niin sehän on jo tosi hyvin! ;) Ja onko ne nyt niin tärkeitä muutenkaan, jotkut säännöt...
Meilla on party planned sunnuntaille, menu pitaisi viela viimeistella.... Go Hawks!! :-)
VastaaPoistaGo Hawks, todellakin! ;) Hauskoja ja maukkaita pirskeitä teille!
PoistaHei selostapa miksi Denver Broncosia pitäisi vihata? Juuri ja juuri tajuan jotain itse lajista ja mitään en tajua liigasijoituksista tai joukkueista, mutta mietin että meidän varmaan pitäisi vastaisuudessa kannattaa kyseistä "kotijoukkuetta", ja tulevasta viikonlopusta pitäisi olla innoissaan... paitsi että ollaan kumpikin Euroopassa. :)
VastaaPoistaHahah, erittäin hyvä kysymys! ;)
PoistaBroncos on Chiefsien kanssa samassa divisioonassa, joten ovat sen takia tulilinjalla. Rakkaita vihollisia! Peyton Manningista en ole tykännyt koskaan -- ihan vain sen takia, että kommentaattorit ja puoli valtakuntaa ovat täysin hullaantuneita häneen. Vastarannananni täällä hei! Joo, on hyvä (tai siis erinomainen) QB, joo, on hauska Papa John's -mainoksissa... En tykkää silti!
Mutta teillähän ei tällaisia divisioonakonflikteja tai pelinrakentaja-antipatioita ole, joten kyllä saatte ihan huoletta kannustaa Denveriä! :) Ovat kyllä kaikin puolin ärsyttävän hyvä joukkue...
Ja hei, ei kun kisastudio pystyyn vain sinnekin puolelle rapakkoa! ;)