maanantai 23. joulukuuta 2013

Sinivalkoista joulua

Taidettiin saada valkoinen joulu.

Lunta!
Vääntelin lauantaina tortut (ja tänään rieskat), ja lohi on parhaillaan graavautumassa. Talo on niin siisti kuin se puolitoistavuotiaan täystuhon kanssa voi olla. Jouluvalmistelut alkavat olla loppusuoralla.

Lunta!
Naureskelin eilen miehelle, että meille tulee melkoisen suomalainen joulu, vaikka tällä mantereella ollaankin. Meidän joulu on aattona, syödään suolattua kinkkua (eikä hunajaista spiraalileikattua possua), kaikki pöydänantimet ovat riisipuurosta lanttulaatikkoon perisuomalaisia (ei vaahtokarkkibataattilaatikkoa), ei pauketta, ei mekkalaa. Rauhallinen joulu. Suolainen, ei imelä.


Suomalaista joulua on tullut mietittyä tällä viikolla muutenkin, yksin ja ystävien kanssa. 


Täällä jouluhössötys alkaa aikaisin, se on äänekästä ja värikästä, mutta joulu loppuu kuin veitsellä leikaten joulupäivän iltana. Lahjat revitään auki jouluaamuna pyjamat päällä, sen jälkeen syödään omituisia ruokia (eikä ruoka taida ollakaan jouluna pääosassa, toisin kuin kiitospäivänä), jonka jälkeen joulukuusen voikin pakata pois seuraavaa lokakuuta odottamaan. Riippuu toki paljon perheestä ja perinteistä.


Suomessa jouluun suhtaudutaan asiaan kuuluvalla vakavuudella. Kuunnellaan mollivoittoisia joululauluja, joiden kirkkaimpana kruununa loistaa hilpeistäkin hilpein Varpunen jouluaamuna. Julistetaan joulurauha, käydään vähän hautausmaalla. Ja saunassa hiljentymässä. Kenenkään pihalla ei ole diskovaloja tai puhallettavia barbaroita.

Sitä minä kaipaan! Rauhallista, kiireetöntä, pitkää joulua. Täällä on moni aattona töissä, se on ihan tavallinen arkipäivä, samoin kuin tapaninpäivä. Joulupäivästä tekee erikoisen se, että normaalisti ympäri vuorokauden riistävä palveleva Walmart on kiinni. Onneksi Mäkkäri taitaa sentään tänä vuonna pitää ovensa (ainakin paikoitellen) joulupäivänäkin auki, jotta voi vaahtokarkkibataattilaatikon jälkeen käydä hakemassa itselleen Big Macin tai pari.


Kaihostelin pikkuisen Suomi-joulun perään viime viikolla. Mies sanoi vähän alakuloisesti, että kyllä hän tietää, että haluaisin olla Suomessa. Siinä tilanteessa ei tuntunut reilulta, sillä haluaisin olla molemmissa paikoissa. Minulla on kaksi kotia. Aina on poissa jostakin.

Onneksi voin kuitenkin aloittaa aattoaamun riisipuurolla, vierailla Suomessa Skypen välityksellä, kaataa rosollit Marimekko-liinan päälle, simuloida joulusaunaa kuumalla kylvyllä, viettää aikaa oman perheen kanssa. The best of both worlds.

Rauhallista joulua sinne, missä ikinä oletkin!

8 kommenttia:

  1. Osu ja uppos! Nimittain tuo takalaisen ja meikalaisen (suomalaisen) joulun kuvaus. Meilla ei amerikkalaista joulua vieteta.... vaan menee lahinna suomi-englanti akselille miehen takia. Siellakaan ei ole samanlaista joulutouhotusta kuin taalla ameriikoissa. Mulla on ihan kamala ikava suomalaista joulua koska sita en ole saanut neljana vuonna. Onneksi on Skype. Toivotan sinulle ja perheellesi oikein ihanaa joulua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, eipä ole ihme, että on Suomi-joulua ikävä! Mulla on edellisestä vasta vuosi, mutta silti kaipaan. ;)

      Ihanaa (mahdollisimman suomalaista) joulua teidänkin poppoolle!

      Poista
  2. Meidan Joulumme on kai jossain siella valimaastossa. Me molemmat arvostamme sita Joulun rauhallisuutta, ja onneksi tyot antavat mahdollisuuden olla lomalla enemman kuin vain 12/25. Koristeet ovat enemman sophiticated kuin kaikkea mahdollista maan ja taivaan valilta, ja vaikka en kovin monista Suomalaisista jouluruokista pida, niin poydassa on kuitenkin enemman suolaista (ja terveellista).
    Olen kai onnekas, kun in-laws ovat samoilla linjoilla, joten juhlapyhan vietto heidankin kanssaan on kivaa ja helppoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos asuttaisiin Suomessa, yritettäisiin varmaan tuoda amerikkalaisia perinteitä juhlapyhiin mukaan. Ehkä tää mun Suomi-ehdottomuus johtuu siitä, että jouluna koti-ikävä korostuu, joten pitää sitten yrittää tehdä täällä olosta mahdollisimman tuttua ja turvallista makujen ja tuoksujen muodossa. :)

      Onneksi saatte tosiaan viettää rauhallista ja pitkitettyä joulua, ja appiporukka on leppoista väkeä!

      Poista
    2. Olen kai ollut poissa Suomesta jo niin kauan, etta en osaa oikein kaivata sita... mutta toisaalta on kiva koota exotic traditions naihin juhlapyhiin - in-laws:tkin ovat innoissaan, kun saavat kokeilla international juttuja.

      Tana Jouluna ystavani Saksasta lahettivat ihan oikeaa ja aitoa Stollen, joka oli "wow" Joulu dinnerilla.
      Ja Thanksgivingna tein carrot casserole seka ihan Suomalaista pullaa, jotka molemmat olivat heidan mielestaan oikein hyvia.

      Poista
    3. Meidän amerikkalaisessa perheessä pulla on myöskin herkkua. Samoin piparit, joulutortut, karjalanpiirakat... Graavilohi ja lanttulaatikko ovat tainneet olla ainoita juttuja, joista eivät ole oikein tykänneet. Ehkä seuraavaksi kokeilen onneani mämmin kanssa. ;)

      Poista
    4. Mietin karjalanpiirakan tekemista jossain valissa. J pitaa riisipuurosta, joten niiden pitaisi olla ihan ok myos. Itse inhoan kaikkia joulukaloja yli kaiken, joten niita en edes yrita... enka laatikoista valita muista kuin porkanasta....

      Poista
    5. Mä taas voisin elää lanttulaatikolla! Onneksi sitä tulee tehtyä vain kerran vuodessa, vyötärö kiittää. ;)

      Poista