tiistai 3. joulukuuta 2013

Se on täällä!

Kiireisimmät (lue: Suomeen matkaavat) lahjat on hoidettu, joulukoristeita ripoteltu ympäri ämpäri, sisälle ja ulos, kissa on kaatanut kuusen vasta kerran, tonttu napottaa hyllyllä, piparitaikina on jääkaapissa (ja sitä taitaa olla vielä sen verran jäljelläkin, että pari piparia siitä leipoo). Kyllä -- joulumieli osasi perille sittenkin!

Tänä vuonna lapsukainen on sen verran iso, että osaa jo ottaa osaa jouluisiin juttuihin ja perinteisiin, uusiin ja vanhoihin, joten itsekin tulee vähän tsempattua. Voisin leipoa ne kaksi piparia nyt, hiljaisessa talossa, ilman lahkeessa ja uuninkahvassa itsepäisesti roikkuvaa apuleipuria, mutta jotenkin hymyilyttää ajatus pienestä jauhopeukalosta painelemassa muotilla taikinaa. Katsotaan, hyytyykö hymy illalla tositilanteen koittaessa, ja meneekö koko touhu ihan pipariksi.

Tuommonen riäpäle meillä oli viime jouluna! Neitokainenkin oli vielä melko pieni.
Lapsi on toisaalta onneksi vielä sen verran pieni, ettei ymmärrä (eikä muista!) kaikkea, eikä meidän esimerkiksi tarvitse vielä päättää, minkälaisia tarinoita Joulupukista kerrotaan, vai kerrotaanko ollenkaan (kun äh, jotenkin ahdistaa, mutta sitten toisaalta...). Ei tarvitse keksiä niin nokkelia lahjanpiilotuspaikkoja, että äitikin ne unohtaa. Ei tarvitse pelätä sanomisiaan ja joulutaian pilaamista.

Muuten kyllä pitäisi ruveta vähän miettimään, mitä suusta ulos päästää. Viime viikolla hieman hiillyin penkkiurheillessa ja sanoin shit. Papukaijaksi (ja -padaksi) metamorfonoituneen jälkeläisen suusta kuului samalla sekunnilla shiiii. Hups. Onneksi ei jäänyt vakiosanastoon. Tai ehkei ole tullut vastaan vielä tarpeeksi p*skamaista tilannetta, joka vaatisi kiroilua.

Joku palanen on tainnut loksahtaa pienissä aivoissa paikoilleen, sillä tyttö on ihan selvästi hoksannut, miten tiettyjä äänteitä muodostetaan. Puhuu jatkuvasti (keneenköhän lie tullut...), mutta edelleen suurimmaksi osaksi ihan omaa kieltään. Joitakin sanoja kuitenkin tunnistetaankin, enimmäkseen englanninkielisiksi (epistä):
  • dädä (daddy, lausutaan yleensä kaihoisasti kuiskaten)
  • täithi (äiti)
  • ap (up - ylös, käy myös mihin tahansa muuhun tarkoitukseen)
  • apa apa apa (apua)
  • papi (puppy - koira)
  • bau (ball - pallo)
  • bababa (banaani)
  • pappap (pupu - hop hop, puistelee samalla nyrkkiä pomppimisen merkiksi)
  • pepi (vesi, maito)
  • tshii (cheese - juusto)
  • tshitshi (Jen Jen, varatäti)
  • ta (kiitos)
  • pii (please - saisinko)
  • NOU! (no - ei, tulee usein monta kertaa peräkkäin kamalalla tarmolla) [lisätty klo 16:51, meinasi unohtua!]
Kirja ja kissa ovat so last season, ettei niitä enää viitsi toistella. Viittomakielellä tulee touchdown (kädet suorana ylös) ja first down (huitaisu kädellä). Tuleva tuomari.

Myös kehonkieli on kehittynyt. Pehmokoiraa silitellään ja taputellaan, kun taas nallea kannetaan kainalossa, pussaillaan ja työnnellään tuolissa ympäri taloa. Taitaa olla aika raivata vauvalelut pois piiloon ja tehdä tilaa ison tytön leluille ja leikeille. Kuusen alta saattaa nimitäin löytyä pari asiaan kuuluvaa pakettia, jos en ehdi piilottaa niitä itseltäni ennen joulua.

Hyvin ehtii nimittäin, muutamassa viikossa.

4 kommenttia:

  1. Jouluvalmistelut on ihania kunhan vaan niihin paasee kiinni. Mina toivon etta se tapahtuu viikonloppuna. Jouluradio on ollut tanaan paalla melkein koko paivan ja olenkin hymyssasuin kuunnellut tuttuja ja tuntemattomia lauluja.
    Ja mita tuohon ika ja lelu taisteluun tulee niin vauvalelut on viela helppo karsia pois pelista mutta esim meilla kun neiti on 2,5 ja tykkaa viela valilla leikkia niilla "isontyton" (siis ne jotka on niin isontyton leluja kun vauva muuttuu taaperioksi) leluilla. :) Tekis niin mieli karsia mutta syntyyko asiasta kamala huuto jos joku lelu haviaakin yks kaks aidin toimesta eika sita loydy kun pitaisi loytya?
    Toivottavasti piparileipomukset sujuu hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, meillä ei tosiaan vielä tarvitse tapella leluista. Tuskin edes huomaisi, jos tuosta miljoonalaatikosta pari lelua häviää. ;)

      Joululaulut on kyllä oiva keino virittäytyä tunnelmaan!

      Poista
  2. Meillä huudellan mama (mommyn sijaan) ja dadm (daddyn sijaan.). Daaa tarkoittaa down (esim haluaa pinniksestä pois ja taadaa (all done). MO on moi! Se opittiin elokuvasta Risto Räppääja ja viileä Venla :D.

    Saara

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisköhän meidänkin katsoa Risto Räppääjä sanavaraston lisäämiseksi? :D

      Poista